Pienet hiekoituskivet rapisivat loppukesäisten sandaaleiden alla. Tasainen ripin rapin, ripin rapin kajahteli kymmenien askelparien alla sekoittuen iloiseen puheensorinaan ja huolettomiin huudahduksiin. Taivas oli aamuisen sininen ja vain siellä täällä ajelehti kiireettömästi muutama pilvenriekale. Asfaltin pinnasta kohoava hiekkapöly paljasti taakse jäävän kesän kuivan sadettomuuden. Keltaiseksi rapatun suuren koulurakennuksen sisäänkäynnillä seisoi hintelä, punahiuksinen poika, jonka kalpeaan hipiään ei nähtävästi ollut porottava aurinko paahtanut yhtäkään ruskettunutta kohtaa. Nytkin tämä seisoi varjossa koettaen olla välittämättä ympärillään kuhisevista ihmettelyistä tai osoitteluista.

"Katsokaa, tuo on se uusi tyyppi!"

"Ihme lakana."

"Nössö."

"On se aika söpö.."

"Ja paskat on, joku maahanmuuttaja kuitenkin."

"Hei hintti, kukas sinä olet?" Punapää hätkähti ja oli pudottaa sylissään kantamansa laukun maahan huomatessaan eteensä ilmestyneen leveäharteisen nuorukaisen. Puhuiko poika hänelle? "Oletko sinä kuurokin vielä? Vastaa taukki!" Kyllä puhui, ja varsin epäkunnioittavaan sävyyn. Punatukkainen nuorukainen painoi katseensa maahan ja antoi hiuksiensa valahtaa silmilleen. "Ga-gaara.." Hän sanoi vaisusti.

Hänen edessään seisova poika nauraa hörähti ja kumartui eteenpäin kädet lanteillaan. "Vai Gaara. No mistäs päin viemäriverkostoa sinä tulet?" Gaara värähti kuullessaan ilmiselvän loukkauksen, mutta ei kohottanut katsettaan toivoen täten karkottavansa kaksi kertaa itsensä levyisen nuorukaisen. Valitettavasti leveäharteinen nuorukainen tuntui kuitenkin ottavan Gaaran vaiteliaisuuden uppiniskaisuutena ja vihaisesti ärähtäen repäisi hänen sylissään pitämänsä maastonvihreän koululaukun itselleen niin lujasti, että Gaara lennähti maahan istumaan. "Alas puhua kusipää, minulle ei niskoitella. Saat oppia sen heti alkuunsa!" Nuorukainen kohotti raskaan kirjoilla varustetun laukun korkealle päänsä yläpuolelle lyömäasentoon. Gaara nosti käsivartensa suojelevasti päänsä suojaksi harteikkaan pojan liikauttaessa kättään nopeasti hänen suuntaansa. Uskaltamatta avata tiukasti suljettuja silmiään Gaara odotti sydän kuin jäniksellä rinnassa takoen nuorukaisen iskua. Jota ei kuitenkaan tullut. Ihmeissään hän raotti silmiään ja näki harteikkaan pojan ilmaan kesken lyöntiä pysähtyneen käden. Ei, ei pysähtyneen, vaan pysäytetyn.

Avattuaan silmänsä kokonaan Gaara tunsi suunsa loksahtavan auki. Raavaan nuorukaisen käden oli pysäyttänyt tämän taakse ilmestynyt mustahiuksinen, huolestuneen näköinen poika. "Oletko kunnossa?" Gaara nyökkäsi pienesti, ja sulki auki jääneen suunsa. "Yokattaa." Mustahiuksinen, pitkänhuiskea poika huokaisi helpottuneena pidellen edelleen toisen nuorukaisen paksua kättä yhdellä kädellä paikoillaan ja virnisti. "Luulin jo etten ehdi ajoissa." Harteikasta nuorta miestä rupesi ilmeisesti tympimään mustahiuksinen pojan huoleton, jokapäiväinen rupattelu aivan kuin hän ei olisi ollut paikalla lainkaan. Typeränä murahtaen, suurikokoinen nuorukainen riuhtaisi kätensä vapaaksi ja heilautti sitä uudestaan, tällä kertaa tähdäten pottahiuksiseen poikaan. Gaara avasi hätäisenä suunsa nähdessään kiusaajansa raivosta vääristyneet kasvot sekä nyrkissä lujalla vauhdilla pelastajansa päätä hujahtavan käden.

Gaaran haaleansiniset silmät laajentuivat kauhusta, nähdessään mustahiuksinen nuorukaisen kääntyvän tyynesti ympäri vasen käsi selkänsä takana. Kuului napsahdus, kun pottatukkaisen nuorukaisen käsi sulkeutui rotevan pojan paksun ranteen ympärille pystäyttäen jälleen tämän vihaisen iskun. Leveäharteisen nuorukaisen silmät välähtivät vihaisesti. Pottahiuksinen nuori mies kurtisti paksuja, tummia kulmiaan äkeästi. "Minä en pidä siitä että ystäviäni kiusataan." Roteva poika tuijotti ihmetyksen ja vihan sekaisin ilmein mustahiuksista nuorukaista.

Heidän ympärilleen oli laskeutunut hiljaisuus ja kaikki kurottelivat kaulojaan nähdäkseen kahakan tapahtumat. Gaara konttasi hitaasti maassa lojuvan laukkunsa luo ja puristi sen vaitonaisena rintaansa vasten. Kauempaa ulko-ovilta kuului vihaisten askeleiden töminää. Roteva nuorukainen vilkaisi olkansa taa ja repäisi kätensä toisen pojan otteesta. "Me tapaamme vielä, ja silloin.." Nuorukainen läjäytti toisen nyrkkinsä kämmentään vasten ja tunki tiensä olkapää edellä pois heidän ympärilleen kasaantuneesta väkijoukosta juuri, kun ringin toiselta puolelta puski esiin vihaisesti puuskuttava, vaaleahiuksinen naisopettaja. "ROCK LEE!" Nainen ärjäisi vihreän jakkupuvun verhoama, sangen runsas rintamus kiivaasti kohoillen.

"MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU?" Naine osoitti syyttävästi teräväkyntisellä etusormellaan pottatukkaista nuorukaista. "Kaikki kunnossa, Tsunade-san." Paksut kulmat myhäilevästi kohollaan, poika kumartui ojentamaan kätensä Gaaralle, joka tarttui siihen arasti ja nousi toisen nuorukaisen avustamana pystyyn. Nainen tuhahti katsoessaan murhaavasti mustahiuksiseen poikaan ja risti käsivartensa vaativasti rinnalleen. "Jos sinä olet aiheuttanut hankaluuksia uudelle oppilaalle Rock Lee.." "Hai, hai Tsunade-san!" Pottatukkainen nuorukainen tuuppi pöllämystyneenä paikoillaan seisovaa Gaaraa eteenpäin ja hymyili leveästi olkansa takana hampaitaan kiristelevälle naiselle. Sysien jäykistynyttä Gaaraa edemmä he hivuttautuivat kauemmas hajoavasta ihmismassasta kunnes saapuivat harvoin käytetylle sivuovelle, joka sijaitsi tuuheiden pensaiden peittämänä jonkin matkan päästä pääovista.

Tuuheakulmainen poika pyyhkäisi kämmenselällään otsaansa ja virnisti sitten. "Tuo oli Tsunade-san, meidän rehtorimme." Gaara nyökkäsi vaisusti, tuota naista kannattaisi vältellä. "Aloitetaanpas alusta. Lee, Rock Lee." Gaara katsahti hämmentyneenä toisen nuorukaisen eteen ojennettua kättä ja tarttui siihen vaisusti hymähtäen. "Sabaku no Gaara, ja kiitos äskeisestä." Lee hymyili entistä leveämmin. "Täytyyhän ystävää auttaa!" Gaara hätkähti ja kohotti katseensa Leen aurinkoisiin kasvoihin jääden tuijottamaan niitä kummissaan. "Ystävää..?" Gaara toisti varovaisesti, olematta varma kuulemastaan. Pottatukkainen nuorukainen hymyili sydämellisesti ja heitti kätensä yli toisen pojan hartioiden jolloin Gaara punastui tahtomattaankin. Heidän perheessään ei harrastettu tällaista läheisyyttä, noin lievästi sanoen. "Ystävää."

"Hei, Kankuro! Tsekkaas tuo!" Kankuro hätkähti tuntiessaan ystävänsä kyynärpään kipeästi kyljessään ja kääntyi murahtaen katsomaan suuntaan, johon hänen ystävänsä sormi osoitti. Kankuron katse harhaili ympäri oppilaita vilisevää pihaa, mutta ei ymmärtänyt mitä hänen mustahiuksinen toverinsa oikein ajoi takaa. "Mitä?" "Tuota!" Tummaverikkö heilutti sormeaan niin näkyvästi kohti pihan poikki harppovaa kullanvaaleahiuksista naista, että muutama heidän lähellään seisoskelevista tytöistä ratkesi kikattamaan. Poika punastui hieman ja haroi hiuksiaan nojaten hieman Kankuroon päin. "Aikamoinen pakkaus, eikö vain? Luultavasti se kolmas teistä uusista oppilaista. Huh, tuon minä tahdon nähdä uimapuvussa! Kuulitko mille luokalle hän tulee? Meidänkö? Jestas, jos hän tulee meidän luokallemme. Tuollainen nainen saa kaikki kaltaisemme nuoret miehet kuolaamaan pulpeteissaan, vai mitä Kankuro?"

Kankuro tuijotti ystäväänsä epäuskoisena nolostuneen punan noustessa hitaasti hänen kasvoilleen. "Hm..? Kankuro? Ajatteletko sinä jotakin likaista, vai mitä?" Kankuro ravisti päätään selvittääkseen ajatuksiaan ystävänsä puhetulvasta ja mulkaisi tätä alta kulmiensa. "En. Minun ajatukseni eivät ole yhtä pinnallisia kuin sinun. Sanonpahan vain, tuo tyttö, ei voisi minua vähempää kiinnostaa." Kankuro suorastaan sylkäisi sanan "tyttö", suustaan ja loi murhaavan katseen vaaleahiuksisen naisen loittonevaan selkään. "Kuinka niin?!" Hänen mustahiuksinen ystävänsä kysyi silminnähden ihmeissään. "Hän on minun siskoni." Kankuro puristi häpeissään koululaukkunsa hihnaa ystävänsä epäuskoisen katseen alla. Lopulta tämä ratkesi raikuvaan nauruun, saaden tällä kertaa paheksuvia katseita tyttöjen suunnasta, taipuen kaksin kerroin naurunpuuskansa takia. "Sinun si-si-siskosi!" Kankuro hymysi hieman. "Häntä et sitten toista kertaa sillä silmällä katso." "En, kunniasanalla, EN!"

"Hyvä."

"Vaikka hänellä olikin varsin kunnioitettava varustus."

"Murasaki..."

"Selvä. Selvä! Minähän lupasin! Armoa Kankuro!!"

Shikamaru kuunteli puolinukuksissa Ino kainalossaan Naruton innostunutta selostusta kuluneen kesäloman tapahtumista. Ino? Shikamaru katsahti käsivartensa alla kikattavaa ylimeikattua blondia. Hän huokaisi ja käänsi katseensa kohti taivaalla maleksivia pilvenriekaleita koettamatta olla huomaamatta murhaavia silmäyksiä, joita Kiba hänen ja Inon suuntaan silmäkulmastaan loi. Hän ei itsekään tiennyt kuinka tässä näin oli käynyt.

Hän ja Ino olivat olleet ystäviä, tai ainakin tunteneet toisensa hiekkalaatikolta lähtien. Jotenkin tämä oli tuntunut loogiselta seuraavalta askeleelta. Loogiselta? Naisten kanssa mikään ei ollut loogista. Kaikki olivat niin vaikeaselkoisia ja niin… niin… vaivalloisia. Shikamaru ei voinut sanoa pitävänsä Inosta liiemmin, hän oli vain jotenkin alitajuntaisesti tottunut tämän alituiseen läsnäoloon. Hän laski katseensa kuullessaan keskustelun aiheen vaihtuneen. Asian täytyi olla tärkeä, jos se sai Naruton keskeyttämään puheensa.

Paikalle oli ilmestynyt Lee mukanaan kalpea, punahiuksinen poika. Luultavasti heidän i'issään. "Rohkeasti vain! Hei ystävät, tämä on Gaara! Sunasta tänne muuttanut oppilas." Lee esitteli innoissaan. Ilmeisesti tämä oli tutustunut uuteen oppilaaseen jo paremminkin, koska punapää ei puhunut sanaa pidemmillä tokaisuilla kenellekään muulle. Vastasi vain lyhyillä "kyllä" tai "en" virkeillä ja antoi haaleansinisten, ilmeettömien silmiensä kiertää ihmisestä toiseen.

Kohdatessaan Shikamarun tummanruskeiden silmien laiskan katseen, Gaara antoi huomionsa kiinnittyä hetkeksi tähän ruskeahiuksiseen nuorukaiseen ennen kuin vastasi tämän rentoon nyökkäykseen joka luultavasti korvasi sanallisen tervehdyksen. Pojassa oli jotain, joka häiritsi Gaaraa vielä pahemmin kuin Uchihaksi itsensä esitelleen pojan tyly välinpitämättömyys ja ahdistuneisuus, tai tämän ystävän, Naruton, jatkuva kovaääninen puhetulva. Mikä tässä tavallisen näköisessä nuorukaisessa oli, sitä Gaara ei tiennyt, mutta se jokin sai hänet kurtistamaan olemattomia kulmiaan.