Levi heittäytyi sängylleen. Päivä oli ollut suoraan sanottuna sellaisesta paikasta jonne aurinko ei paista. Sasha ja Hanji olivat aloittaneet ruoka sodan. Ja kaiken kukkuraksi Sasha oli syönyt kaikki perunat ja he joutuivat syömään pelkkää leipää. Jean oli päästänyt hevoset karkuun. Petra oli kokopäivän punastellut hänen seurassaan eikä ollut sanonut mitään. Armin ei ollut tehnyt myöskään mitään hyödyllistä. Ja Eren. Eren oli ollut raivostuttava positiivinen oma itsensä. Miksei mikään ei ikinä mennyt niin kuin hän halusi? Oveen koputettiin, se oli Eren. Levi kuuli Erenin positiivisuuden jo tämän koputuksesta. Ruskeahiuksinen poika raotti ovea "Heichou?",hän kysyi varovasti. Levi nousi istumaan ja katseli pojan vihreitä silmiä. " Anteeksi että emme onnistuneet täyttämään vaatimuksiasi...", Eren jatkoi. Hänen äänestään kuului että hän oli sydämensä pohjasta pahoillaan ettei ollut onnistunut miellyttämään Leviä. Levi sääli jollakin tasolla poikaa, Eren yleensä tekee kaiken moitteettomasti mutta muut eivät. Ja nyt vihreäsilmäinen poika joutui pahoittelemaan muiden tekoja. "Ei se mitään.", Levi totesi. "Voit korvata sen jalkahieronnalla. "mies jatkoi. Erenin kasvoille hiipi hämmästynyt ilme, jalkahieronta? Halusiko heichou tosissaan jalkahieronan häneltä. Oliko tämä jonkinlainen vitsi jolla Levi saisi syyn lyödä Ereniä. No päättipä Eren tehdä mitä tahansa nyrkki hänen naamassaan luultavasti joka tapauksessa olisi. Vihreäsilmäinen poika istui Levin sängyn reunalle. " No anna jalat tänne.", hän sanoi hymyillen. Levi asettui sängylle mukavasti ja nosti jalkansa Erenin syliin. Eren alkoi riisua Levin ruskeita saapikkaita ja hän huomasi samalla jotain, niissä oli korkeampi korko kuin muiden saappaissa. Eren yritti olla hymyilemättä jos Eren nyt hymyilisi niin Levi varmasti tappaisi hänen niin että ei osattaisi sanoa olisiko hän Erenin jäänteitä vai hevosen lantaa. Poika heitti saappaat lattialle ja alkoi hieromaan Levin jalkoja. Eren katseli Levin jalkoja, ne olivat todella söpöt pikku jalat. " Se hemmetin Jean, ei se osaa edes hevosia ruokkia ilman että päästää ne karkuun. Ja sitten Marco, mitä ihmettä se edes tekee täällä?! Ja en minä pidä siitä tytöstäkään joka aina mussuttaa kaikki perunat!", Levi avautui Erenille. Kissansilmäinen poika kuunteli kapteeninsa selitystä, Levi harvoin puhui näin paljon. "Oletko sä joskus edes pitänyt jostakin?", Eren hymähti katsomatta Leviin. "Olen.", kapteeni sanoi. Nyt Erenin mielenkiinto heräsi ja hän käänsi katseensa mieheen, odottaen tämän vastausta. Syntyi pitkä hiljaisuus joka tuntui kestävän ikuisuuden. Lopulta Levi nousi istumaan ja painoi huulensa Erenin huulille. "Sinusta.", hän sanoi. Eren oli kuulevinaan miehen äänestä hivenen iloa ja lempeyttä.
.. Aivan niin, kettu sanoi. Nyt sinä et ole minulle vielä muuta kuin aivan samanlainen pieni poika kuin satatuhatta muuta pikkupoikaa. Enkä minä tarvitse sinua – etkä sinä minua. Minä olen samanlainen kettu kuin satatuhatta muuta. Mutta, jos sinä kesytät minut, niin me tarvitsemme toinen toisiamme. Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa. Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa...
- Antoine de Saint-Exupéry