Prologi
"Olet täällä, vihdoin!" Feliciano Vargas huusi huoneen toisesta päästä iloisesti hyppien. Päällään hänellä oli sininen, siivousfirman logolla koristeltu uniformu ja kädessään valkoinen, ehkä enemmän musta moppi. "Miksi olet aina niin myöhässä?"
Huokaisin syvään ja pyöräytin silmiäni. "Etkö ole vieläkään ymmärtänyt, että näytteleminen on ollut haaveeni jo pienestä pitäen? Ei mikään siivous!" huusin ja riuhtaisin mopin veljeni kädestä. "Missä on tämän päivän keikka?" mutisin ja laskin vettä punaisiin muoviämpäreihin.
"Kaupunginteatterilla! Oi fratello, pääsemme siivoamaan lippukassoja!" veljeni hypähti ja puki tiskihanskat käsiinsä.
Kurvasimme rämisevällä pakettiautolla kaupunginteatterin pihaan ja katsoimme toisiamme kysyvästi. Nyökkäsin ja suuntasin katseeni ovelle, jonka päällä luki suurilla, valkoisilla kirjaimilla "Lipunmyynti". Työnsin pakun oven auki ja käskin veljeäni ottamaan tavarat auton takaosasta. Sillä aikaa olin jo ehtinyt lippukassojen eteen ja haravoin katseellani teatterin aulaa. "Ihan kiva", murahdin ja hyppäsin tiskien yli lippukassojen taakse suureen tilaan, joka oli täynnä kaikenlaisia tulostimia ja kopiokoneita. Oikeasti halusin kirmata suoraan näyttämölle ja esittää pätkän italialaisnäytelmästä, mutta se ei ollut mahdollista. Ovet suurille näyttämöille olivat lukittu hyvin, eikä edes maailman paras tiirikoija saisi lukkoja auki.
"Fratello, fratello! Älä kiirehdi! Meillä on tarpeeksi aikaa siivota koko lipunmyyntiosasto", kuulin hengästyneen äänen selkäni takaa.
"Tiedän", vastasin lyhyesti mutta ytimekkäästi.
Pyyhin viimeiset pölyt kassakoneen päältä ja heitin rätin vesiämpäriin niin, että vettä roiskui päälleni. "Hitto!"Repäisin pari palaa talouspaperia rullasta ja istuin tiskin päälle kuivaamaan housujani. Feliciano istahti viereeni, huokaisi ja kysyi:
"Miksi näytteleminen on sinulle niin tärkeää?"
Naurahdin. Miksi näytteleminen oli minulle niin tärkeää?
"En tiedä. Olen vain aina pitänyt itsensä ilmaisemisesta. Tiedätkö, Feliciano, mihin haluan? Mihin haluan oikein kovasti?" Feliciano pudisti päätään.
"Haluan lähteä Espanjaan, Moulin Hetaliaan", käänsin pääni alas ja loin hymyn kasvoilleni.
"Moulin Hetalia... Eikö se ole kuuluisa teatteri Espanjassa?" veljeni kysyi ja selaili jotain kassavuorolaisten listaa. Nyökkäsin ja huidoin paperilla vielä vähän reiteni kohdalta. Heitin paperin roskiin ja tarrasin siivouskärrystä kiinni.
"Ja sinne minä menen, maksaa se mitä tahansa", mutisin itsekseni ja kuulin kuinka veljeni kiiruhti vierelleni.