Bumblebee oli erään aatelisperheen ainoa lapsi, Bumblebee asui suuressa talossa, ja häntä hemmoteltiin päivittäin. Hän oli koko talon lemmikki, ja vanhemmat rakastivat häntä paljon.

Bumblebeelle tarjottiin joka aamu energon aamiainen suoraan vuoteeseen, hän sai lämpimiä öljy kylpyjä aamuisin, sekä vahauksia ja kiillotuksia.

Bumblebee vietti suuren osan päivästä joko opiskelemassa, tai sitten hän leikki puutarhassa. Ja joskus Bumblebee järjesti ystävilleen kutsuja, silloin tehtiin kaikkea kivaa, tai siten syötiin energon herkkuja.

Bumblebee oli oikein tyytyväinen elämäänsä, ja hän rakasti vanhempiaan, ja hänen vanhempansa häntä.

Bumblebeen äiti luki satuja rakalle pojalleen, ja antoi paljon suukkoja ja halauksia. Ja kun Bumblebee isä kävi kaupungilla, niin hän osti pojalleen energon herkkuja, ja joskus hän antoi Bumblebee ratsastaa selässään.

Mutta eräänä päivänä, Bumblebee vanhenemat joutuivat ikävään onnettomuuteen. Ja pikku Bumblebee jäi orvoksi. Bumblebee parka, hän menetti että vanhempansa, että kotinsa, talo myytiin ja kaikki omaisuus meni palvelijoiden palkaksi. Mutta kukaan ei halunnut huolehtia Bumblebeesta.

Bumblebee joutui asumaan kadulla, syrjä kujilla, jossa vaanivat vaarat. Hän sai pian huomata että kadulla eläminen oli jatkuvaa taistelemista, hänen täytyi taistella pienestä Energon murusesta toisten kodittomien pikku botien kanssa, hän joutui melkein jatkuvasti isompien kiusatavaksi, ja komenneltavaksi, eikä Bumblebee pystynyt pitämään puoliaan.

Bumblebee joutui nukkumaan milloin missäkin, ja usein hän sai mennä nälkäisenä nukkumaan, hän sai tuntea nälkää ja vilua. Ja erityisesti hän ikävöi vanhempiaan, ja kuinka kovasti hän toivoikaan saavansa rakkautta.

Tällaista jatkui kolme viikkoa, ja Bumblebeen asiat alkoivat olla todella huonosti. Hänen keltainen maalipintansa oli täynnä naarmuja, lommoja, ja likaa. Hänellä oli niin kova nälkä, että pikku boti oli jo vähällä pyörtyä.

"Miten minun käy?" Bumblebee ajatteli surkeana, ja rupesi sitten itkemään.

Bumblebee itki ja itki, hän ei muuta toivonutkaan, kuin että saisi pikkuisen energonia, ja rakkautta.

"Hei pikkuinen, miksi itket?" kuului silloin ystävällinen ääni.

Bumblebee pelästyi, ja katsoi kuka? Oli puhunut. Hän huomasi vieraan vanhan boti,boti oli väriltään punainen ja valkoinen, ja se tarkkaili Bumblebeetä.

" Älä pelkää, en tee sinulle mitään pahaa," boti rauhoitteli, huomattuaan Bumblebeen pelästyneen ilmeen.

"Olen Ratchet, entä sinä?" Ratchet esitäytyi ja hymyili rohkaisevasti.

"Bumblebee" Bumblebeen vastasi ja niiskutti.

"Hei vaan Bumblebee, missä ovat vanhempasi?" Ratchet kysyi.

"He ovat kuolleet," Bumblebee sanoi, ja kertoi koko tarinan. Ja Ratchet kuunteli.

"Voi sinua pikkuista, olet saanut kokea kovia." Ratchet sanoi säälivästi, ja alkoi miettiä.

"en voi jättää häntä, hän tarvitsee apua," Ratchet ajatteli itsekseen.

Lopulta hän teki päätöksensä.

"Kuulehan pikkuinen, tulisitko kanssani asumaan? minulla on pieni tytär, mutta luulen että hän pitäisi sinusta. ja lupaan pitää sinusta hyvää huolta." Ratchet sanoi ja hymyili ystävällisesti.

Bumblebee katsoi yllättyneenä Ratchetia, mutta suostui ilo mielin tarjoukseen. Niinpä Ratchet nosti Bumblebeen syliinsä, ja vei hänet kotiinsa.

Ratchetin koti oli pieni, mutta ihana, ja Bumblebee oli iloinen päästessään pois kadulta. Ratchetin tyttären nimi oli Arcee, Arcee oli innoissaan saadessaan itselleen pikku veljen, ja lupasi auttaa Bumblebee hoitamisessa.

Ensin Ratchet vei Bumblebeen pesulle, hän pesi Bumblebeen, ja hoiti kaikki naarmut ja kolhut. Ja muutenkin Ratchet tarkasti oliko Bumblebee loukkaantunut, sitten hän tarjosi Bumblebeelle energonia.

Bumblebee joi innoissaan energonia, niin innoissaan, että hän oli vähällä tukehtua.

"Rauhallisesti poika, ei mitään kiirettä." Ratchet rauhoitteli.

Kun Bumblebee oli syönyt, niin Ratchet pisti hänet nukkumaan sohvalle, ja Arcee ryömi Bumblebee viereen.

"Haluan olla hänen kanssaan." Arcee sanoi päättäväisesti.

"Hyvä on." Ratchet sanoi nauraen, ja katseli kun molemmat pikku botit nukahtivat vieretysten.

Bumblebee huokaisi onnellisena ja hymyili unissaan, hän oli jällen turvassa. Ja hänellä oli jällen perhe.

jatkuu...