Untuvia
Sam oli ollut yön ulkona. Hän ajoi varovasti mökin eteen lumista tietä pitkin. Hänen veljensä ei ikipäivänä antaisi anteeksi, jos jotakin sattuisi rakkaalle Impalalle. Mökki oli lumivaipan peitossa. Oli hyvin talvista ja jouluista, vaikka jouluun olikin vielä pari viikkoa. Puuterilumi on koskematon mökin oven edessä, joten Dean ei ollut käynyt ulkona. Liekö jo mökkihöperyyden partaalla, Sam mietti.
Sam kahlasi lumessa mökin ovelle asti. Hän kopisteli portailla kenkiään, jottei hän toisi ylen määrin lunta sisään. Hän avasi oven ja yllättyi näkemäänsä. Pienen mökin lattialla oli untuvia.
- Dean? Oletko sinä kyninyt kanan vai menikö untuvatakkisi rikki? Sam kysyi rypistäen otsaansa.
Dean makasi sängyllä, peiton alla. Hänen kasvonsa kiilsivät hiestä.
- Dean? Kuulitko sinä? Sam kysyi. Hän antoi katseensa kiertää lattialla. Deanin vaatteet lojuivat lattialla. Dean melkein kuuli veljensä laskevansa yhteen yksi plus yksi. Puna nousi Deanin poskille.
Sam katsoi Deania ja pyöritti päätään. – Missä Castiel on?
- Cas? Mitä hänestä? Dean kysyi viattomana.
Sam pyöritti silmiään. – Okei, en haluakaan tietää.