Geralt kuunteli hiljaa sirkkojen sirinää. Kuu paistoi lumoavan kirkkaana synkän taivaan lomassa. Vieressä Valvatti rustasi runoa tähdettömästä yöstä. He yöpyivät lähellä peltoa suuren lehtipuun alla, joka tarjosi riittävästi suojaa, mikäli aarnikotka kaartelisi taivaalla. Läheinen kylä oli jo lähes kokonaan koluttu tämän olennon toimesta. Geraltin oli määrä jäljittää ja tappaa se. Elukka oli kuitenkin kova vastus, eikä antanut noiturin löytää itseään kovinkaan helposti.
Valvatti oli tyypilliseen tapaansa tunkenut Geraltin mukaan ottamatta vastaan mitään vastaväitteitä, joita Geralt oli jaellut holhoavaan sävyyn. "Ymmärrätkö, että tämä ei ole mikään huviretki. Luutustasi ei ole paskaakaan hyötyä, kun aarnikotka päättää repiä pääsi irti", Geralt uhkaili samalla, kun Valvatti pomppi hilpeästi pitkin vilkasta katua. "Runot eivät kirjoita itse itseänsä. Heh, tarvitsen uutta materiaalia, urotekoja mahtavalta noiturilta", Valvatti vastasi veikeästi Geraltin vaativaan katseeseen. Geralt vastasi tuhahduksella vääntäen naamaansa hymyntapaiseen virneeseen. Vaikka hän pärjäsi hyvin itsekseenkin, oli Valvatin seura aina tervetullutta. Geraltin oli ollut pakko ottaa trubaduuri mukaansa.
Taivas oli yhä tyyni eikä pedosta näkynyt merkkejä. Valvatin hevonen seisoskeli lehtipuun vieressä ruohoa mutustaen. Sen satula nojasi puuta vasten luoden pienen varjon, jota hevonen vähän väliä säikkyi pienin elein. "Hölmö elukka. Nimeksi pitäisi antaa Tyhmyri. Omasi on tietenkin Särki, eikö vain Geralt?" "Särki, kyllä", Geralt sanoi rauhallisella ja matalalla äänellä. Geraltilla oli tapana nimetä kaikki hevosensa Särjiksi. Myös Särjen satula nojasi puuta vasten, mutta hevonen ei pelännyt varjoja toisin kuin seuralaisensa. "Antoivat minulle viimeisen kaakin, vielä valkoisen. Onneksi kukaan ei ole toistaiseksi ottanut meitä maalitaulunsa kohteeksi", Valvatti tokaisi samalla, kun hän kohenteli hattunsa asentoa. Hovista saatu sulka oli mennyt vinoon painaen hatun etuosaa ikävästi otsaan. "Täytetty kolpakko ei olisi pahitteksi", Valvatti sanoi maireasti samalla kun hän lysähti selälteen Geraltin viereen ja risti kätensä päänsä taakse. "Totta puhut." "Hevosesta vai kolpakosta?" Valvatti naurahti. "Kummastakin", Geralt niiskaisi nenäänsä, "Oli huono valinta ottaa valkoinen hevonen, mutta toisaalta se saattaa houkuttaa aarnikotkaa, jolloin saamme sen pois piilostaan." "Ahaa, sinulla on siis suunnitelma?" "Kyllä, mutta aarnikotkan täytyy olla nälkäinen, jotta syötti toimii. Mikäli puheet pitävät paikkansa, ruoasta sillä ei ole ollut pulaa, joten suunnitelma saattaa olla vaikea toteutettaa. Sain kiskottua Oltermannilta hyvän määrän tapporahaa, joten kolpakoiden pitäisi täyttyä, mikäli peto päättää imestyä." "Kelpaa minulle", Valvatti huokaisi. Taivas oli yhä tähdetön, mutta kuun valaisema. Molemmat miehet nukahtiva ja hevoset jatkoivat syömistään.