Uusi lukio, uudet kujeet (Ep1+2)

18.5.

Sadepilvet alkoivat kertyä taivaalle. Kolme tyttöä seisoi vierekkäin bussipysäkillä suuren koulurakennuksen vieressä. Jokaisen tytön kasvoilla oli erilainen ilme.

Strawberry, vihreähiuksinen, täysin mustiin pukeutunut tyttö, näytti vahvasti pohdiskelevalta. Uusi koulu kiinnosti, mutta mikäli ihmiset olisivat yhtään samanlaisia kuin edellisessä koulussa, vaikeudet olisivat taattuja.

Cherry, Strawberryn punahiuksinen, punaiseen paitaan, mustiin pillifarkkuihin ja punaisiin ballerinoihin pukeutunut sisko, näytti pelokkaalta. Edellisessä koulussa häntä oli kiusattu todella rankasti. Lähinnä siitä, että hän oli kaveri erään erittäin nörtin ja aikalailla nössön pojan kanssa. Tyttö ei enää puhunut kenellekään yhtään mitään. Terapiastakaan ei ollut apua, joten vanhemmat tulivat siihen tulokseen, että muutto toiselle paikkakunnalle saattaisi vaikuttaa asiaan positiivisesti.

Cherryn vieressä seisoi kolmosista viimeinen, siniseen paitaan, valkoisiin pillifarkkuihin ja sinisiin ballerinoihin pukeutunut Apple. Sinihiuksinen tyttö tuijotti koulua haaveksivasti. Se oli oikeastaan ainoa ilme, joka Applella oli. Tyttö oli pienestä pitäen nähnyt kaiken kauneuden maailmassa, eikä häntä kiinnostanut, mitä mieltä muut hänestä olivat. Kaikki oli hänen silmissään täydellistä ja harmonista.
"Kai sitä pitäisi mennä sisään ennen kuin alkaa sataa", Strawberry totesi ja katsahti siskoihinsa. Cherry tarttui laukkunsa olkahihnaan ja katsoi Strawberryä.
"Ei sinulle mitään tapahdu. Minä en anna. Meille kuitenkin luvattiin, että olemme samassa ryhmässä", sisko sanoi ja taputti Cherryn olkapäätä. Strawberry lähti kävelemään kohti koulun pääovea perässään Cherry ja pilvilinnoissa vaeltava Apple.

Ensimmäisenä aulassa heitä odotti rehtori, rouva Shermansky.
"Te taidatte olla Swanlaken kolmoset, Apple, Cherry ja Strawberry", hän sanoi ja tutki papereitaan. "Te tarvitsette rekisteröitymislomakkeet ja lisäksi vielä 25$ rekisteröitymiskuluihin. Menkää tapaamaan oppilaskunnan puheenjohtajaa, häneltä saatte rekisteröitymislomakkeet." Sanottuaan sen rehtori poistui kansliaansa.

Tytöt katsoivat toisiaan.
"Oppilaskunnan puheenjohtajaa? Mistähän me hänet sitten löydämme?" Strawberry kysyi. Cherry kohautti olkiaan ja Apple tuijotti poissaolevana hymyillen loisteputkilamppua. Strawberry huokaisi ja avasi lähimmän oven. Sen takana oli lähes tyhjä luokkahuone, jossa oli vain yksi opiskelija, punertavahiuksinen tyttö.
"Hei. Oletteko te uusia? Minä olen Iris", tyttö esittäytyi ja astui lähemmäs. Cherry astui puoliksi Strawberryn taakse.
"Kyllä. Minä olen Strawberry. Tämä tässä takanani on siskoni Cherry."
"Ja minä olen heidän siskonsa Apple", Apple sanoi viimein maan päälle palattuaan.
"Hauska tavata", Iris sanoi. Strawberry kysyi oppilaskunnan puheenjohtajasta. Iris kertoi pojan olevan oppilaskunnan huoneessa käytävän toisella puolella.
"Näemme sitten kun tunti alkaa", Iris sanoi vielä ennen kuin tytöt poistuivat luokkahuoneesta.

Strawberry koputti oppilaskunnan huoneen oveen. Ei kestänyt pitkään, kun oven tuli avaamaan vaaleahiuksinen kultasilmäinen poika.
"Swanlaken kolmoset, oletan?" poika totesi kysyvästi. Strawberry nyökkäsi.
"Minä olen Nathaniel. Tulitte varmaan hakemaan rekisteröitymislomakkeitanne. Olin juuri etsimässä niitä, sillä teidän lisäksenne kouluun tulee tänään myös neljäs uusi oppilas", Nathaniel kertoi ja astui oven edestä, että tytöt pääsivät sisään. He kävivät istumaan huoneessa olevan pöydän ääreen. Ei tosin kulunut hetkeäkään, kun huoneen ovelle koputettiin. Cherry säpsähti ja melkein kaatui tuolillaan. Nathaniel palasi arkistokaapilta ovelle ja avasi sen.
"Oletko sinä Nathaniel?" hento pojan ääni kysyi. Kolmoset kääntyivät katsomaan, kuka ovella oli. Applen ilme ei muuttunut poissaolevasta hymystä mihinkään, Strawberry näytti vain hämmentyneeltä, mutta Cherryn silmät levisivät ja suu aukesi hieman. Huoneen ovella seisoi ruipelo ruskeahiuksinen poika vihreässä villapaidassa, khakihousuissa ja paksulinssisissä silmälaseissa. Poika huomasi kolmikon ja hänen kasvoilleen levisi riemastunut hymy.
"Tämä on uskomatonta! Saan jatkaa samassa koulussa Cherryn kanssa", hän riemuitsi. Nathaniel palasi arkistokaapille.
"Ken, mitä sinä täällä teet?" Strawberry kysyi. Poika kertoi vanhempiensa saaneen kaupungista töitä, minkä vuoksi he muuttivat. Cherry sai viimein ilmeensä peruslukemille ja yritti sitten vääntää vielä hymynpoikasen. Ken oli kuitenkin hänen paras ystävänsä edellisessä koulussa, vaikka heitä olikin kiusattu aika paljon.

Heti kun lomakkeet oli täytetty, nuoret veivät ne ja rahat rehtorille.
"Kiitos, ja tervetuloa Sweet Amoriksen lukioon", hän sanoi. Nuoret poistuivat kansliasta. Strawberry huokaisi.
"Mitä jos menisimme ulos odottamaan, että koulupäivä alkaa?" hän ehdotti. Cherry nyökkäsi ja Apple hymähti myöntävästi.
"Minun pitää vain käydä vessassa", Ken sanoi. Tytöt kertoivat odottavansa ulkona.

Cherry tuijotti hiljaisena lattiaan heidän kävellessä kohti ulko-ovea.
"Onko kaikki hyvin?" Strawberry kysyi. Cherry nyökkäsi ja yritti hymyillä siskolleen. He ohittivat tyttökolmikon, joka kuulosti juoruilevan jostakin.
"Näittekö ne lasit?"
"Ja se hiustyyli. Ei tämä ole enää lähelläkään ala-astetta."
Kolmoset jättivät asian huomioimatta ja suuntasivat ovista ulos.

Tytöt istahtivat penkille puun varjoon. Tummat pilvet olivat haihtuneet ja jäljellä oli enää normaaleja valkoisia pilviä. Pihalle oli alkanut jo kerääntyä muita opiskelijoita.
"En olisi uskonut törmääväni Kentiniin täällä", Apple totesi ja katseli koulua pää kallellaan. Hän ja Cherry olivat ainoat, jotka Kenistä käyttivät hänen oikeaa nimeä. Cherry nyppi mustien pillifarkkujensa lahkeita.
"Mikä painaa mieltäsi?" Apple kysyi. Cherry katsoi siskoaan surumielisen näköisenä ja osoitti suutaan.
"Kyllä opettajia on varmaan informoitu, että sinä et puhu", Strawberry totesi ja laski kätensä siskon olalle.

Penkin ylle heittäytyi varjo. Kolmoset käänsivät katseensa varjon aiheuttajaan. Heidän edessään seisoi punahiuksinen, nahkatakkiin pukeutunut poika, jolla oli tuima katse. Cherryn ilme muuttui pelokkaaksi, Strawberryn hivenen uhmakkaaksi ja Applen hämmästyneestä takaisin haaveksivaksi.
"Niin?" Strawberry kysyi.
"Se on minun penkki", poika totesi kylmästi. Strawberry naurahti.
"Eipä lue nimeä missään", hän vastasi. Pojan ilme tiukkeni, jolloin Strawberry nousi seisomaan. Yhtäkkiä poika rupesi hymyilemään.
"Uusi tyttö ei olekaan ihan nyhverö", hän totesi ja vilkaisi tytön olan yli. "Entäs siskosi?"
"Applea ei ehkä kiinnosta muiden mielipiteet, mutta sano yksikin paha sana Cherrylle tai Cherrystä, niin teen sinusta muhennosta", Strawberry sanoi uhmakkaasti. Poika katsoi punahiuksista tyttöä kysyvästi. Cherryn kasvoille vaihtui pelokkuuden sijaan surumielinen arkuus. Poika väläytti tytölle todella nopean puolittaisen hymyn, joka aiheutti nopeaa sydämentykytystä Cherrylle, ja kääntyi sitten takaisin vihreähiuksisen puoleen.
"Selvä. Nimeni on muuten Castiel. Ja sinä", hän sanoi ja osoitti kaksi viimeistä sanaa Applelle. "Trippaaminen ei sovi sinulle." Sitten Castiel lähti pois. Apple kääntyi hitaasti katsomaan siskojaan ja sanoi vain: "Täh?" Koulun kello soi. Tytöt suuntasivat pääovista sisään ja suoraan luokkahuoneeseen.

Tunti tuntui kestävän ikuisuuden, varsinkin kun ärsyttävä tyttökolmikko kikatteli takapenkissä koko ajan. Siskokset menivät koulun pihalle. He istuutuivat samalle penkille, missä olivat aiemminkin istuneet. Ken liittyi heidän seuraansa. Poika näytti huolestuneelta. Cherry laski kätensä pojan olalle ja katsoi tätä pää kallellaan.
"Se takapenkin tyttökolmikko vei lounasrahani", Kentin huokaisi. Cherry katsoi Strawberryyn.
"Käynkö kovistelemassa rahat takaisin?" hän kysyi huokaisten. Cherry kallisti päätään ja katsoi anovasti. Strawberry nousi penkiltä ja lähti kohti koulua. Kentin vilkaisi Cherryä.
"Te olette aina niin kivoja minulle", hän sanoi. Cherry hymyili vastaukseksi. Ei kulunut kauhean pitkää aikaa, kun Strawberry palasi ja ojensi rahat Kentinille.
"Kiitos oikein paljon", Kentin sanoi ja halasi Strawberryä.

Seuraavat tunnit tuntuivat yhtä hitailta kuin ensimmäinenkin. Viimeinen välitunti alkoi ja siskokset suuntasivat ulos luokasta. He alkoivat viimein kuitenkin oppia luokkakavereidensa nimiä. Tytöt jättivät kirjat kaappeihinsa ja olivat suuntaamassa ulos.
"Hei, anteeksi", kuului Nathanielin äänellä. Tytöt kääntyivät ympäri.
"Voisiko joku teistä viedä tämän Castielille allekirjoitettavaksi?" poika kysyi. Tytöt vilkaisivat toisiaan.
"Okei", Strawberry vastasi ja kohautti olkiaan. Nathaniel ojensi poissaololapun Strawberrylle.
"Kiitos todella paljon. Minulla on vielä vähän asioita hoidettavana", Nathaniel totesi ja meni oppilaskunnan huoneeseen. Siskokset suuntasivat pihalle.

Ulkona he huomasivat penkin olevan varattu, joten he tyytyivät jäämään oven läheisyyteen seisoskelemaan.
"Vinkatkaa heti, kun näette Castielin", Strawberry sanoi ja melkein siinä samassa poika käveli heidän ohitseen. Cherry nyökkäsi pojan suuntaan.
"Castiel, odotas hetki", Strawberry huikkasi ja asteli pojan perään. Cherry ja Apple jäivät paikoilleen.
"Sinun pitäisi allekirjoittaa tämä", tyttö totesi. Castiel katsoi takaisin melko kylmästi ja käski tytön viedä lapun takaisin Nathanielille, sillä hän ei sitä allekirjoita. Sitten hän kääntyi ja käveli pois paikalta. Strawberry palasi siskojensa luokse.
"Eipä se tietenkään ollut niin helppoa", hän huokaisi. Pian Nathaniel tuli heidän luokseen.
"Saitko allekirjoituksen?" hän kysyi. Strawberry näytti tyhjää lappua. Nathaniel huokaisi.
"Hän osaa kyllä olla niin jääräpäinen. Voisitteko yrittää uudestaan?" hän pyysi. Strawberry ojensi paperin Applelle.
"Kokeile sinä", hän totesi. Apple otti lapun ja lähti kävelemään samaan suuntaan, johon Castiel aiemmin. Hetken kuluttua hän palasi.
"No, onnistiko?" Nathaniel kysyi. Apple pudisti päätään.
"Hän sanoi sanoneensa jo, ettei allekirjoita, ja pyysi jättämään hänet rauhaan", tyttö vastasi. Nathaniel painoi sormensa ohimolleen ja huokaisi uudestaan.
"Voitteko vielä käydä sanomassa, että hänen tulisi ottaa vastuu teoistaan?" poika pyysi.
"En usko, että hän enää suostuu. Kaksi meistä on jo käynyt kysymässä", Strawberry vastasi. Cherry tarttui siskoaan käsivarresta ja kiinnitettyään Strawberryn huomion osoitti itseään.
"Ai sinä kävisit sitä vielä pyytämässä?" hän kysyi. Cherry nyökkäsi ja otti lapun Applelta. Sitten hän suuntasi Castielin luokse.

Nähdessään Cherryn Castiel huokaisi ja naurahti.
"Te sitten jaksatte olla jääräpäisiä", hän totesi. Cherry ojensi lappua Castielille ja tuijotti tätä suoraan silmiin. Poika pudisti päätään.
"Osaan minäkin olla hankala. En aio allekirjoittaa sitä", hän totesi ja vastasi Cherryn katseeseen. Tytön sydän alkoi lyödä kovempaa. Hän ojensi lappua uudelleen. Castiel huokaisi ja käänsi katseensa hetkeksi maahan, mutta lähes heti palautti sen takaisin Cherryyn.
"Nathaniel todennäköisesti haluaa minun allekirjoittavan sen, jotta saa syyn, jolla minut erotetaan koulusta", hän kertoi. Cherry muodosti huulillaan sanan "ou" ja katsoi sitten kädessään olevaa lappua. Sisimmässään hän ei jostain syystä halunnut, että Castiel erotetaan. Sitten hän katsoi takaisin poikaan ja repi lapun kahtia.
"Tiesin, että ymmärtäisit", poika sanoi ja hymyili. Cherryn sisällä kävi lämmin aalto ja sydän jatkoi kovempaa lyömistä. Hän nyökkäsi ja päästi pienen hymynpoikasen huulilleen. Sitten tyttö kääntyi ja oli palaamassa siskojensa ja Nathanielin luo, kun Castiel vielä kysyi: "Muuten, puhutko ikinä mitään?". Cherry käänsi katseensa poikaan ja pudisti päätään. Castiel kohotti kulmiaan.
"Aika erikoista. Mutta miten vaan. Vie Nathanielille terveiseni lapusta", hän totesi. Cherry jatkoi kävelyä.

Nathaniel ja siskot katsoivat Cherryä kysyvänä. Tyttö pudisti päätään ja ojensi lapun palaset Nathanielille. Poika huokaisi erittäin kyllästyneenä.
"No, ainakin te yrititte", hän mutisi ärtyneenä ja lähti pois paikalta. Strawberry kääntyi katsomaan siskoaan.
"Ei kai Castiel sanonut sinulle mitään ilkeää?" hän kysyi. Cherry pudisti päätään ja hymyili. Strawberry näytti hivenen yllättyneeltä. Kello soi välitunnin päättymisen merkiksi, joten tytöt suuntasivat sisälle.

Viimeinen tunti päättyi. Siskokset poistuivat luokkahuoneesta ja pysähtyivät kaapeillaan. Luokkakaverit lähtivät yksitellen kotiin, myös Kentin, ja käytävä alkoi tyhjentyä.
"Odottakaa tässä, käyn vessassa", Apple sanoi ja lähti. Cherry ja Strawberry jäivät kaapeilleen, kun Castiel ja Nathaniel tulivat luokasta ulos ja kuulostivat riitelevän.
"Taitaa olla siitä poissaololapusta", Strawberry totesi. Seuraavaksi kuului kolahdus. Tytöt kääntyivät nopeasti katsomaan ja näkivät Castielin tarttuneen Nathanielia paidan rinnuksista ja tönäisseen tämän kaappeja vasten. Kummankin tytön silmät levisivät.
"Voi paska", Strawberry älähti ja ryntäsi kohti poikia. Cherry säntäsi perään. Vihreähiuksinen tyttö oli jo syöksynyt poikien väliin ja käski heitä lopettamaan. Castiel kuitenkin sysäsi Strawberryn pois tieltään ja käski tätä pitämään huolen omista asioistaan. Cherry näki Castielin kohottavan nyrkkinsä, selkeästi valmiina lyömään Nathanielia. Täysin ajattelemattaan tyttö tarttui pojan kohotettuun käsivarteen ja katsoi tätä anovasti. Castiel pysähtyi ja katsoi Cherryyn. Sanatonta tuijotusta kesti noin kymmenen sekuntia, vaikkakin Cherrystä aika tuntui paljon pidemmältä.
"Hyvä on", Castiel tuhahti ja pyöräytti silmiään. "Mutta tämä ei jää tähän." Viimeiset sanat hän osoitti Nathanielille. Sitten hän marssi ulos koulun pääovista.
"Teidän ei olisi tarvinnut puuttua tilanteeseen", Nathaniel mutisi. Apple ilmestyi heidän luokseen.
"Mitä tapahtui?" hän kysyi poissaolevana kallistaen päätään.
"Ei mitään ihmeellistä", Nathaniel sanoi ja poistui paikalta. Apple katsoi siskojaan kysyvästi. Tai niin kysyvästi, kuin Apple pystyi.
"Pojilla tuli jotain kiistaa, joten menimme väliin", Strawberry vastasi ja katsoi sitten Cherryyn. "Sinä olet kyllä ollut tänään tavallista rohkeampi huolimatta siitä, että tämä on uusi koulu." Punahiuksinen tyttö hymyili pienesti ja kohautti olkiaan. Tytöt suuntasivat ulos koulusta ja kohti kotiaan.

Heti, kun tytöt pääsivät sisään kotiovesta, äiti ilmestyi eteiseen.
"Miten meni ensimmäinen päivä?" hän kysyi.
"Aika hyvin itse asiassa", Strawberry vastasi. "Isä varmaan kysyy samaa, kun pääsee töistä kotiin, joten kerromme sitten tarkemmin."
"Kentin aloitti myös siellä tänään", Apple totesi haaveksivalla äänellä.
"No mutta sehän on hienoa", äiti vastasi iloisena. "Ruoka on muuten kohta valmista." Sitten hän palasi keittiöön. Tytöt suuntasivat yläkertaan.

Jokainen tytöistä meni omaan huoneeseensa. Cherry laski laukkunsa lattialle aivan sängyn viereen, avasi mustavalkoisen kääpiöluppakaninsa Felician häkin luukun ja kävi istumaan sängyn reunalle. Päässä pyöri hänen reaktionsa Castieliin. Sydämentykytykset, lämpimät aallot… Ei hän ollut aiemmin kokenut mitään tällaista. Jokin kuitenkin Castielin hymyssä sai Cherryn hymyilemään myös. Tyttö pudisti päätään ja kaivoi läksykirjat esiin laukustaan. Niiden kimppuun hän kävisi ruoan jälkeen. Tällä hetkellä hän halusi käydä sängylleen makaamaan ja miettimään Castiel-asiaa. Felicia hyppeli Cherryn laukun ympärillä ja kuikuili sängylle. Tyttö rapsutti pientä kania päälaelta ja hymyili tälle.

Tyttöjen isä oli tullut viimein kotiin ja odotti heitä keittiössä. Äiti oli valmistanut lasagnea, ja ruoan tuoksu leijaili myös yläkertaan äidin ottaessa vuoan uunista. Cherry nousi sängyltään ja ulostautui huoneestaan. Samaan aikaan myös Strawberry ja Apple tulivat ulos huoneistaan, ja kolmikko suuntasi alakertaan. Keittiössä tytöt kävivät pöydän ääreen istumaan, kun äiti asetti höyryävän lasagnen keskelle pöytää. Isä kävi ottamaan ensimmäistä palaa ja samalla tiedusteli tyttäriensä päivästä.
"Päivä meni oikein hyvin. Ihmiset olivat mukavia", Strawberry kertoi ja jätti mainitsematta ärsyttävät tytöt, Amberin, Lin ja Charlotten. "Ken aloitti myös siellä tänään."
"Ahaa, mukavaa, että siellä oli sitten joku teille tuttu", isä vastasi hymyillen. Apple laskeutui hetkeksi pilvilinnoistaan ja sanoi sitten: "Cher lähestyi oma-aloitteisesti yhtä opiskelijaa tänään." Cherry tunsi punastuvansa kevyesti.
"Loistavaa. Kyllä tämä muutto on vielä meille hyväksi", äiti iloitsi. Cherry hymyili pienesti. Ehkä asiat vielä todella muuttuisivat paremmaksi.