Heipä hei, minä täällä taas, tällä kertaa pidemmän tarinan kanssa!^^
Siitä on pitkä aika, kun olen kirjoittanut tänne mitään...kaksi kuukautta? Noo, koskaan ei ole liian myöhäistä.
Ensimmäisenä saatte tällaisen hiukan prologinomaisen ensimmäisen luvun, joka on loppupuolelta aika sekava. Mutta jos siltä tuntuu, niin vinkkinä, tarinan edetessä ymmärrätte kyllä.
Hahmot ja Hetalia paria lukuunottamatta kuuluvat Himarya Hidekazille!
Roderick kohotti katseensa kädessään pitelemistään nuottipapereista. Hän antoi katseensa kiertää yllättävän avarassa kerrostaloasunnossa, jonka olohuoneessa oli tällä hetkellä kaluisteina vain sohva ja matala pöytä.
Lähes yhtä vähäinen huonekalumäärä vallitsi jokaisessa muussakin huoneiston tilassa, mutta nurkkiin ahdettuja pahvilaatikoita oli sitäkin enemmän. Hän oli muuttanut juuri sinä iltana, eikä ollut vielä ehtinyt alkaa purkamaan tavaroitaan. Kaikki muu olikin vielä laatikoissa paitsi ne nuotit, joita hän piti sillä hetkellä kädessään, ja tietysti makuuhuoneessa sängynpäätyyn nojaavan ruskean salkun sisältö. Siellä oli hänen opetustarvikkeensa, joita hän tulisi tarvitsemaan huomenna aloittaessaan uudessä työssään.
Paikallisen lukion musiikinopettajana.
Roderick oli aina halunnut opettajaksi. Eritoten musiikinopettajaksi. Hän rakasti opettamista, ja kaiken lisäksi hän pääsisi käyttämään musiikillisia lahjojaan.
Nyt hänen toiveensa toteutuisi. Vilkaistuaan kelloa, joka näytti lähemmäs puolta kymmentä yöllä, hän päätti lähteä nukkumaan, sillä huomenna olisi kuitenkin aikainen herätys.
Niin itävaltalainen nousi seisomaan erään kirjoja sisältävän muuttolaatikon reunalta, jota hän oli penkkinään käyttänyt, ja suunnisti sen jälkeen laventelinsiniseen makuuhuoneeseensa.
Pitäisikin maalata seinät tai tapetoida ne, Roderick pohti, viikkasi vaatteensa säntillisesti tuolinkarmille. Sitten hän otti silmälasit päästään, laski ne yöpöydän virkaa toimittavalle suurehkolle pahvilootalle ja kipusi sen jälkeen sänkyynsä. Sade ropisi ikkunaruutuun ulkopuolella, ja sen ystävänä viuhuva tuuli loi hiukan synkän tunnelman. Määrätietoisesti mies kuitenkin käänsi selkänsä ikkunalle, nukahtaen pian sen jälkeen.
–
Samaan aikaan toisella puolella kaupunkia lähes samanlaisen kerrostaloasunnon ovi vasta aukesi.
Koska ulkona satoi vettä, sisälle astuneen henkilön vaatteet roikkuivat märkinä, ja väljän takin hihat näyttivät muodostavan nahkaiset siivet hänen käsiensä alle.
Hahmo heilautti hupun päästään, paljastuen näin aasialaiseksi, nuoreksi pojaksi, jonka jo ennestäänkin silmille laskeutuva otsatukka valui nyt vedestä suoristuneena pisimmiltään nenänvartta pitkin.
Poika riisui loputkin läpimärät ulkovaatteensa, ripustaen ne naulakkoon ja suunnisti sitten Roderickin lailla makuukammariinsa.
Toisin kuin itävaltalaisen huone, tämä oli väriltään tumman punainen, ja siellä nukkui jo ennestään toinen henkilö. Liiemmälti hänestä välittämättä, poika pujahti omaan sänkyynsä lämpimien lakanoiden väliin. Hän sytytti yölampun, suunnaten sen itseensä päin niin ettei toinen, myös aasilainen vanhempi mies vain heräisi. Sitten hän kaivoi lattialla lojuneesta laukusta lukion ensimmäiselle vuosikurssille tarkoitetun musiikinkirjan käteensä, selaten sen kerran läpi.
Vähitellen pojan katse harhautui kirjan sivuilta ikkunan vieressä seinällä riippuviin kuviin. Suurin osa niistä oli lehdestä leikattu, joten mukana oli myös otsikoita ja ja muuta tekstiä.
Jokainen kuva esitti poikaa, joka näytti hätlähdyttävän paljon niitä katselevalta pojalta. Lähes jokaisessa otoksessa tämä piteli kädessään kitaraa, ja hymyili pienesti kameralle.
Muutamissa kuvissa esiintyi myös toinenkin hahmo. Hän oli myös aasialainen, ja hänellä oli pitkät palmikolla olalla lepäävät hiukset. Hän piteli kädessään kitaran sijasta viulua, ja toisin kuin toverinsa, hänen kasvonsa olivat aina vakavat.
Poika hätkähti huomatessaan pienen hymyn kohonneen huulilleen, tuhahti ja lysähti selälleen patjalle, napsauttaen valon pois.
"Hyvää yötä, Xiang, aru", kuului vaimea äännähdys pimeästä toisen vuoteen suunnalta.
Xiang hymähti.
"Hyvää yötä, isoveli", hän vastasi, alkaen sitten näytellä nukkuvaa.