Nimi: Valehtelija
Kirjoittaja: Tuliharja
Vastuuvapautuslauseke: Fruits Basket kuuluu oikeutetusti Natsuki Takayalle. Minä vain kirjoitan fan fictiota siitä.
Kirjoittajan kommentti: Isuzu oli minusta aina todella vaikea ja monimutkainen hahmo, mutta silti hirveän sympaattinen jollainlailla. Tämän vuoksi halusin kirjoittaa jotakin hänestä. Toivottavasti pidätte tästä.
Valehtelija
Katson sinua hämilläni, tietämättä oikein mitä pitäisi tehdä. Tunnen miten sydämeni hakkaa hullunlailla, kun kosketan sinua arasti.
Liikahdat, sävähdän.
Katson hämilläni kättäni, joka juuri kosketti pehmeää ihoasi. Olet lumoava, sen voin myöntää. Mutta sitä en voi myöntää mitä minä todella tunnen sinua kohtaan. Minua pelottaa sanoa ääneen ne sanat, jotka voisivat tuoda sinut lähelleni. Jos sanon nuo sanat, muuri välissämme murtuu.
Henkäisen nyt syvään, kuin kertoakseni itselleni että kaikki on hyvin. Ei, mikään ei ole ollut enää hyvin pitkään aikaan. Siitä lähtien kun Akito sai tietää meistä, olen katsellut miten pala palalta murenemme. Ei, vaan pelkästään minä.
Hädissäni käännän katseeni taas sinuun, tietäen että olen säälittävä. Etsin sinusta vieläkin turvaa ja lohtua, vaikka en saisi.
En saa, yritän tolkuttaa itselleni, mutta kuin hypnoosin vallassa tulen aina luoksesi satuttamaan sinua uudestaan ja uudestaan. Missä ikinä oletkin, löydän sinut ja murskaan sinut kuin posliininuken.
Naurahdan nyt hivenen, mutta tukahdutan naurahdukseni. Sillä jos nauran, heräät ja katsot minua noilla kaiken hyväksyvillä silmilläsi. Noilla silmillä, joihin uppoudun täysin, jollen ole varovainen.
Hivuttaudun nyt hieman poispäin sinusta, tuntien miten kylmä iskee vasten alastonta kehoani. Haluan ryömiä takaisin käsivarsillesi ja itkeä itseni suloiseen uneen. Mutta tiedän, että jos teen sen, jään kuitenkin kiinni. Jo nyt leikittelen tulella, kuin typerä lapsi. En olisi saanut tulla luoksesi, tuoden metsästäjiä ovellesi. Jos en kiirehdi, Akiton koirat tulevat pian ja raastavat sinut kahtia.
Tärisen kylmästä ja itseinhosta kun nousen sängystä. Aivoni käskevät minun jo juosta karkuun ja kätkeä nämä synnilliset ajatukset ajatusteni lippaaseen, mutta sydämeni estelee. Sydämeni hakkaa korvissani ja sisälläni kuin viimeistä päivää.
Voi Haru, miksen voi olla vahvempi? Miksen voi vain sanoa "minä rakastan sinua"? Miksen voi sanoa ääneen näitä kauniita sanoja, jotka ovat petollisia kuin kyykäärme?
Hiljaisuuden vallitessa, kokoan vaatteeni ja livahdan pois luotasi. Olen taas kerran luikkinut pakoon luotasi, kuin säälittävä kulkukoira.