Author: Tiro

Translator: Kartsu123

Note: Tarina ei ole minun vaan Tiron. Nyt on ekaluku suomennettu ja seuraavassa luvussa saattaa kestää vähän aikaa. Kun se on niin pitkä.

1975

15-vuotias Lily Evans katsoi ympärilleen metsässä varmistaen ettei kukaan seurannut. Hän huokaisi helpotuksesta kun ei nähnyt ketään. Tylypahkan oppilaista kun ei ikinä voinut olla varmoja.

Hän kääntyi juuri ja tuli napatuksi miehen syliin. Hän hymyili ihanasti komealle miehelle, joka näytti 25 vuotiaalta. Mies painoi pehmeän suudelman Lilyn ohimolle ja sanoi:

"Narrasitko sitä tyhmää Potteria."

"Kyllä", Lily sanoi. "Minun tarvitsee vain heilauttaa lantiota ja hän tottelee jokaista käskyä mitä annan."

"Löysitkö vastauksen?"

"Joo" Lily vastasi hymyillen. " Minut adoptoitiin kuten epäilit, Tom. Minussa ei ole jästi verta. en aio kertoa kenellekään ajatellakseni; sinä olet ainoa joka tietää."

Tom Riddle hymyili takaisin. Tyttö oli täydellinen synnyttämään hänen lapsensa.

-

1980

Lily Evans, 20-vuotias, katsoi alas sylissä olevaan lapseen. Vauva oli nukkumassa rauhallisesti ja hän kääntyi katsomaan sauvaansa. Niin helppoa. Yksi kirous ja vauva voisi kuolla. Mutta… hän ei voinut. Noita puri huultaan ja kyynel valui alas pitkin poskea.

Oli kaunis päivä ulkona, mutta hän ei antanut itsensä nauttia siitä. Hän katsoi alas lapseen uudestaan. Lävistävät vihreät silmät tuijotti häntä.

"Hei" hän kuiskasi käheästi pojalle. " et ole sellainen kuin odotin."

Lapsi väänsi päätään ja näytti miettivän.

"Hyvä isä", hän sanoi epätoivoisesti. "Käyttäydyt kuin hän, vaikka olet nipin napin muutaman päivän vanha."

Poika otti kätensä esiin ja kosketti hänen kasvojaan. Hän tunsi voimien tärinän. Lily ei huomannut kyyneliä kun hän sanoi,

"Sinusta tulee ilmeisesti halkaistu kuva hänestä. Hän oli hyvin komea mies tiedäthän. Niin onnellinen kun kuuli että olin raskaana. Ja nyt hän on hyvin vihainen."

Lapsen silmät kapeni kysyen miksi ilman tarvetta sanoa.

"Minä käännyin pois", Lily kuiskasi vastaukseksi. "Käänsin selkäni hänelle ja jätin hänet Jamesin takia. Nopeasti viettelin hänet ja uskottelin hänelle että sinä olisit hänen lapsensa. Mutta et ole. En tarvitse loitsuja tai liemiä todistaakseni sen.

Lapsi katsoi häntä uudestaan ja jokelsi. Hän ei voinut kuin hymyillä.

"Hän tulee", hän sanoi ja keinutti poikaansa hellästi. "Tiedätkö mihin ensimmäisenä ihastuin hänessä kun tapasin hänet? Hänen silmiinsä. Ne näytti minulle voimaa yli kaiken muun. Ne näki minut, allani olevan teidän kaiken kasvot ja tyhmän Rohkelikko ylpeyden. Hän näki minun Korpinkynnen taidot, ja minun Luihuisen kieroituman. Minut tunnetaan Lily Evanssina kaikkialla, mutta hänelle, oikealle isälle, minä olen Lily Morphis Mortimer. Se on oikea nimeni. Kuulun puhdasveriseen perheeseen, mutta vanhempani kuolivat ja minut adoptoi Evanssit. He eivät kertoneet minulle, idiootit. En ikinä anna heille anteeksi, niin kuin isäsi ei anna ikinä minulle anteeksi."

Lapsi otti hiukan Lilyn hiuksia ja veti kovaa. Hän nopeasti vapautti hiuksensa ja katsoi alas lapseen.

"Vihaat minua kanssa?" hän kysyi pehmeästi. " Tiedän; minäkin vihaan itseäni. Mutta en voi muuttaa tapahtunutta. Voin vain toivoa ettei isäsi, lordi Voldemort, löydä meitä."