Seuraavana aamuna Harry heräsi pirteänä. Hän oli nukkunut paremmin kuin koskaan, mutta miksi, sitä hän ei tiennyt. Ainakin hän oli onnellinen siitä, että oli saanut yllätetyksi Draco Malfoyn. Hymynkare viipyili näin aamulla hänen huulillaan pitkään, mutta muistaessaan aamiaisen hän huokaisi jännittyneenä. Tänään hänen olisi syötävä jokaisella aterialla Kalkaroksen ja Lilyn välissä. Hän ei ollut vieläkään tottunut kutsumaan heitä isäksi ja äidiksi. Olivathan he pysytelleet piilossa tähän viidenteen vuoteen asti, joten siitä ei siirryttykään nopsasti mihinkään muuhun. Harry puki farkut ja hupparin ylleen, ja lähti alas oleskeluhuoneeseen. Ron ja Hermione tulivat hänen luokseen, ja he jatkoivat muotokuva-aukon luota Suureen Saliin. Sen ovilla Harry hyvästeli ystävänsä, ja nosti päänsä paremmin pystyyn. Sitten hän aloitti kävelyn Luihuisen ja Rohkelikon pöytien välissä. Kaikkien katseet kääntyivät häneen, ja hän tunsi itsensä vaivautuneeksi. Kuitenkin hän jatkoi kävelyään, ja saavuttuaan opettajainpöydän eteen hän kiersi sen taakse ja istui hänelle varattuun paikkaan. Harrya nolotti eniten, kun joutui äitinsä aamupusun kohteeksi ja Kalkaroskin antoi halauksen.

"Te nolaatte minut!" Harry kuiskasi heille posket punehtuen. Meidän iloksemme ja kauhuksemme Lily vastasi ettei sei haittaa ja antoi ylimääräisen halauksen. Draco virnisteli Luihuisen pöydässä, mutta sen huomattuaan Hermione nousi pöydästään, ja meni Dracon luo. Sitten hän tarttui poikaa korvanlehdestä ja kiskoi erittäin kivuliaasti ylös. (Sen päättelemme siitä, että hän kiljui kuin pieni porsas.) Hermione piti erittäin kuuluvan saarnan ja viljeli useita yksityisasioita siinä ohessa. Dracon erittäin kalvakat posket punehtuivat lause lauseelta, kunnes hän ei enää tiennyt miten saisi sen loppumaan. Kyllä hän keksi tavan, mutta se alentaisi hänet heti. No se oli sen arvoista, ja Draco teki eleen jolla sai suikattua suukon Hermionelle. Tytön puhetulva lakkasi heti, ja hän läpsäisi litsarin pojan poskelle.

"Ettäs kehtaatkin! Enkö sanonut sinulle yhtään selvästi, että meidän juttumme on ohi?!" Hermione kiljui ja lähti näyttävästi salista. Hän ei välittänyt vaikka koko sali tuijotti häntä, hänen oli päästävä pois. Draco ryntäsi hänen peräänsä ja huomasi Hermionen suunnistavan yleiseen tyttöjen vessaan. Sitä Draco kirosi mielessään, mutta seurasi Hermionea silti. Hän pysäytti tytön ja pakotti tämän kuuntelemaan sitä mitä hänellä oli sanottavanaan.

"KUUNTELISIT JOSKUS MINUAKIN!!" (Hermionella on caps lock-vaihe) Hermione kiljui ja puhui suunsa puhtaaksi.

"Eli ymmärrätkö se ei ikinä tulisi toimimaan?" tyttö kysyi viimein rauhoittuneena. Draco selitti tajuavansa sen, mutta silti hän jatkoi selittelyään.

Samaan aikaan Harry kumartui lautasensa ylle ja alkoi syömään vimmatulla kiireellä. Hän ei tiennyt yhtään mitä tuleman pitäisi. Äkkiä Dumbledore nousi seisomaan ja rykäisi muutaman kerran partaansa saaden oppilaiden jakamattoman huomion.

"Kuten hyvin tiedätte, Harryn vanhemmat opettavat täällä Tylypahkassa, ja teillä kaikilla on kunnia saapua heidän vihkijuhlaansa tänä iltana auringon laskiessa!" Dumbledore sanoi ja istuutui taas. Salissa alkoi kova kuiskina, ja kaikki kyselivät mitä he pistäisivät päälleen. Sitten kaikki tajusivat, tietysi seremonian jälkeen olisivat tanssiaiset. Ron tuskasteli jo, että pitäisikö hänen mennä Hermionen kanssa. Se ei kuitenkaan ollut ongelma; Lavender ehti ensin. Muutaman minuutin päästä ovista astelivat sisään Hermione ja Draco. Ällöttävän fluffymaisesti käsi kädessä. (Liikaa fluffya, nyt ruvetaan pian okein horroriksi. Liika fluffy on pahasta.) Ronin suu olisi loksahtanut lattiaan, ellei se olisi ollut täynnä perunoita ja puolukkasurvosta soseutettuna. Luihuisten pöydästä kuului korviahyytävä kiljaisu, ja kamala tömpsplops-ääni, kun Pansy Parkinson pyörtyi suureen lihakeitto pataan. Blaise Zabini hänet sieltä hätäännyksissään noukki, ja kaatoi vettä mopsin – kröhöm – siis tytön kasvoille. Tämä alkoi vähitellen virota, ja ensitöikseen syöksyi Hermionen kimppuun. Tai ainakin yritti. Draco nimittäin erityisen herrasmiesmäisesti astui Pansyn tielle ennen kuin tämä ehti hipaistakkaan Hermionea. Harry ei huomannut tilannetta, vaan söi edelleen pää painettuna kohtalaisen lähelle lautasta. Hän ei kohottanut päätään edes juodakseen, vaan oli taikonut itselleen pillin. Se oli huomattavasti parempi vaihtoehto kuin kohottaa päänsä vain juodakseen. Harry oli sulkenut suunnilleen kaikki äänet ulkopuolelleen sillä hän oli edelleen hyvin nolostunut vanhempiensa tempauksesta. No, onneksi Kalkaros ei sentään nolannut häntä pahemmin, mutta Lily... Häntä värisytti jo ajatella, ja silti hänen piti istua tässä ja syödä kuin ei mitään. Ärsyttävää! Harry mietti. (Älä muuta virka, Harryseni!) Viimein hän sai nielaistua viimeisen palan ruoastaan, ja nousi pöydästä. Kun hän ohitti Ronin ja Hermionen, hän kiskoi heidät väkisin mukanaan. Ron valitti että hänen oli nälkä, mutta Harry vähät välitti. Hän kiskoi heidät Myrtin vessaan, mutta tällä kertaa hän pysyi kaukana vessakopeista. Ron kysyi mikä häntä vaivasi, ja Hermione näytti syylliseltä.

"Ei minua mikään vaivaa, mutta Hermionea näyttää vaivaavan joku muu kuin kokeet.", Harry sanoi hieman pisteliäästi. Hän yritti rauhoittua, muttei onnistunut. Kun Hermione paljasti asiansa Harryn leuka alkoi taas uhkaavasti lähennellä lattiaa (Mikä on kovin epähygieenistä), ja Ron juoksi yhteen vessakopeista oksentamaan. Hermione pudisti päätään turhautuneena.

"Tiesin että tästä tulisi vaikeaa, sitä yritin tolkuttaa hänellekkin.", tyttö sanoi. Ron – joka oli juuri tulossa ulos vessakopista – kääntyi kannoillaan uudestaan oksentamaan. (Varmaan koko ruokavarasto tuli ulos, ja puolet sisälmyksistä.) Harry taas joutui kampeamaan leukaansa paikoilleen samanlaisella kammella mitä autoissa käytettiin joskus vuosina erkki ja mooses. Kun viimein kolmikko taas seisoi juorukolmiossa, niin asiaa yritettiin setviä.

"Ette te voi! Se on Malfoy! Se ei nyt vaan sovi!" Ron pauhusi suu vaahdossa. (Miten sille on ehtinyt jo vaahtoakin kehittyä? Eikös se oksentanut kaiken pihalle muutama lause sitten?!) Harry mietti hiljaisena tilannetta, ja tuli siihen tulokseen mitäs sitä itselleen voi. Melkein samoilla sanoilla hän rauhoitteli Ronia. Siitäkös tämä kiihtyi enemmän, ja vaahtoa alkoi tulla jo korvistakin. (Minä rakastan tukkia kaikkea tulemaan korvista!)

"Ron! Mitä sitten vaikka Draco onkin Malfoy?! Vuako se sulle kuuluu?" Hermione kirosi. Harry hämmästyi niin, että kompastui Valedron päiväkirjaan. Mähän tuhosin ton kakkosella... Harry ajatteli. (Hupsista keikkaa mummoni breikkaa!) Äkkiä päiväkirja katosi yhdellä poksahduksella, ja Harryn mietteet syvenivät. Ainakin luulisin, yritä nyt tunkea Harryn päähän kun Voldunkin puolelta on tunkua siihen suuntaan. Ja meidän rakastavaiset riitelee... ("TURPA UMPEEN KIRJOTTAJA!" Voi kun kilttiä käytöstä...)

"No vua se mulle kuuluu!" Ron kirosi takaisin. Harry päätteli, että tästä tulisi vielä verenvuodatusta.

"TURPA RULLALLE JA RULLA TASKUUN JA TASKU ARKUUN JA ARKKU MEREEN! TÄÄ ON K-16 FICCI EIKÄ SAA KIROILLA!!!" Harry kiljui. Tällä kertaa armosta en poksauta Voroa paikalle.

"Harry... K-16 ficissä saa kiroilla...", Hermione muistutti.

"Vt me siitä!" Ron karjaisi oikein kunnolla. Harry rauhoitteli molemmat osapuolet, ja kertoi että McGarmiwa saisi hermoromahduksen vielä yhdestäkin myöhästymisestä.

"Harry, tänään on sunnuntai."

Päivällisen aikoihin koko Tylypahkaa kohahdutti ryhmä uusia oppilaita. Kun neljä uutta oppilasta astui sisään, koko sali kohahti.

"Mary Suet!" sali kohahti. Kaikki neljä astelivat arvokkaasti päät pystyssä opettajainpöydän eteen, ja yksi istahti jakkaralle.

"Puuskupuh!"

"Korpinkynsi!"

"Puuskupuh!"

"Surkki!" kaikki tuijottivat viimeistä Mary Sueta, jonka hattu sanoi olevan surkki. Monen leuka lähenteli lattiaa, ja koko sali kohisi pian Mary Suen epätavallisesta olemuksesta. Kävi selväksi, että he vain olivat nimeltään Mary Sue, ei muuta. Monet olivat pettyneitä, mutta tyytyväisten joukossa oli muun muassa Hermione ja Lavender. Molemmat pelkäsivät asemaansa, mutta Lavender oli menettänyt sen jo. Ainakin jos Harry ei olisi pyytänyt Lunaa, ja muutenkin. Eihän kukaan miehenpuolikas sitä kestänyt että joku roikkuisi hänessä. Ainoana oli Draco Malfoy neljän vuoden ennätyksellä roikkujanaan Pansy Parkinson, tässä kiiltävä, kultainen punnus kaapuusi! No mutta siirrytäämpä takaisin. Hermionella oli menetettävää aika reilustikin, sillä hän ei kestäisi jos Ron ja Harry kuolaisivat jatkuvasti joidenkin Mary Suejen perään. Ja sitten oli vielä Draco... Aaargh! Kolme kestettävänä, jos ne olisivatkon olleet oikeita Mary Sueja. (Huutiz etsi ficcaamisen oppimäärästä kohta Mary Sue jos et tajua.) Onneksi oli sunnuntai, eikä tarvinnut tunneile, eikä kukaan Mary Sueista ollut Rohkelikossa tai Luihuisessa, siispä hän taikoi Ronin ja Harryn lukkojen taakse makuusalin vessaan, ja lähti tapaamaan Dracoa.

"Harry, tiedätkö miten me päästään täältä?" Ron kysyi maaten kylpyammeessa. Tietenkään siellä ei ollut vettä (Sorry Lonnukka-fanit!), mutta kuitenkin. Harry istui vessanpytyn kannen päällä, ja katsoi ärtyneenä Roniin.

"Minähän olisin hommannut meidät ulos täältä aikoja sitten jos niin olisi!", Harry ärähti. Hän ei käsittänyt minkä takia Hermione oli tunkenut heidät tänne. Olisi sentään eri vessoihin! Mutta kun ei... Perverssejä mielikuvia alkoi tulvia Harryn mieleen.

"Harry, et kai vain..? Ei ihmekään jos päähäsi on tunkua.", Ron totesi pelästyneenä. Tosin oli vähän sitä mieltä että inhosi canonia. Ron ei kuitenkaan tajunnut, että rangaistus hänen kielteisistä ajatuksistaan kirjoittajaa kohtaan tulisi hyvin pian. Melkein H/D:n merkeissä, mutta tällä kertaa se vain olisi H/R. (Minä myhäilen tyytyväisenä. Kerrankin kutaleet eivät tajua aikeitani! Oho, minun olisi tarvis pitää joskus naamani kiinni, nomuttakuitenkinjosjatkettaisiin?) Harryn ajatukset kuitenkin selkytyivät hyvin pian, mutta hänen ihastuksensa Cho-nimiseen tyttöön oli vaakalaudalla. Ainakin kirjoittajan tahdon mukaan, ja osan lukijoista. (Slash on elämän suola! Ja Sirius tietenkin, tosin Remus olisi ehkä parempi...) Harry unohtui tämän tästä tuijottelemaan Ronin suuntaan, ja kun muutama tunti oli kulunut Ron kuorsasi kylpyammeessa kuin pieni porsas. Harrynkin luomet lurpsahtelivat kiinni, ja viimein hän tipahtikin pytyltä kylpyammeeseen. Ron ei edes herännyt. Ihme tyyppi.

Hermione oli tulossa Tähtitornista mutisten iloisia laulunsanoja. Hän kuiskasi Läskil – Lihavalle Leidille salasanan, ja jatkoi oleskeluhuoneeseen. Hän ei enä muistanut Harrya ja Ronia, vaan paineli suoraan omaan makuusaliinsa. Sitten hän suunnitteli seuraavan päivän kampauksensa, vaatteensa ja meikkinsä prikulleen. Luoja siunatkoon Hermionen tädin, joka oli lähettänyt hänelle meikkejä! Hänen vanhempiensa kautta, tietysti. Hän kaiveli matka-arkkuuan, ja valitsi farkut. Ensin farkuissa oli kuvioita, mutta Hermionen näpäytettyä muutaman kerran ei enää ollut. Sitten hän valitsi paidan, jossa oli iso kaula-aukko. Meikit pukeutumisen mukaan, eli paidan väri oli musta. Ankeaa, joten punainen huulipuna ja violetti luomiväri tasasivat tilanteen. Kampauksekseen hän suunnitteli kiehkuroita, jotka hänellä tavallisesti oli. Nyt hän vain harjaisi hiuksensa mitä ei ikinä ollut aiemmin tapahtunut. Seuraavaksi hän vain vaihtoi pyjaman ylleen ja pujahti sänkyynsä uinumaan. Tuntui kuin se olisi kestänyt vain pari tuntia, sillä pian aamun ensisäteet herättivät tytön. Hän ponkaisi ylös, meikkasi, puki ja laittoi hiuksensa. Sen jälkeen hän riensi poikien makuusalin vessaan. Siellä Ron kuorsasi Harry päällään edelleenkin kuin porsas, mutta Harry tuhisi kuin possu. Että nuo ovat suloisia. Hermione ajatteli ja alkoi kiljumaan hysteerisesti. Pian molemmat pojat hyppäsivät kylpyammeesta ja katsoivat ystäväänsä.

"Oletko ehkä seonnut?" Ron kysyi.

"En ainakaan viimeksi. Ja jollainhan teidät porsas ja possu piti herättää.", Hermione sanoi ja loihti kuvan pojista heidän eteensä. Molemmat karjaisivat Hermionelle että hän oli salakuvaaja, paparazzi, tirkistelijä ja vaikka mitä. Vielä vuosi sitten hän olisi antanut aimo korvapuustin molemmille ja sanonut jos henki oli kallis saisi pysyä hiljaa. Nyt hän kuitenkin oli kuin Naantalin aurinko eikä sitä himmentänyt mikään. Ainakaan mikään mitä Ron ja Harry sanoivat. Kolmikko suuntasi aamupalalle muodostelmassa oikealta vasemmalle Ron, Hermione ja Harry. Luihuisen pöydästä kuului kimakka kiljaisu ja Pansy Parkinson riensi kuristamaan Hermionea. Hermione tosin ehti loitsia estouksen, ja niin Pansy ei edes hipaissutkaa häntä. Aivan kuten edellispäivänä, mutta estous ei korvannut Dracoa. Ainakaan hänelle, mutta pianhan poika tulisi aamiaiselle. Kunhan oli kuunnellut Kalkaroksen lässytykset turvallisuudesta ja vastuuntuntoisuudesta joka oli aina suuremmin osin huvittanut häntä. Eihän professori edes tarkoittanut sillä mitään jos hän saarnasi siitä hänelle, mutta jos Kalkaros saarnasi siitä Harrylle, hän varmasti oli huolissaan. Olihan hän sentään Harryn isä ja uudestissyntynyt Sirius Musta. ("Hei juippi! Minua et muuten Ruikuliin vertaa, olkoot kuinka uudennäköinen!" karjui joku heebo taivaasta.) Kuitenkin Draco pääsi pian pois kirkonpenkiltä, jolla joutui kuuntelemaan saarnastuolissa saarnaavaa Kalkaroksta. (Uskokaa minua, kauhea näky.) Suureen Saliin päästyään hän katseli ympärilleen, muttei löytänyt Hermionea. Sitten Hermione kääntyi viidennenkvantriljoonannemiljoonannenviidenyhdesosamäärän kerran katsomaan ovia, joko Draco olisi siellä. Ja siellähän se katseli. Pain Dracokin huomasi Hermionen ja tuli toivottelemaan hyvät huomenet. Pansy sai taas kauhean paniikkietraivokohtauksen, että lähti juoksemaan Dracoa ja Hermionea kohti kaksi isoa kermakakkua käsissään. Draco kaappasi kuitenkin Hermionen syliinsä ja osoitti Pansya.

"Halkinaurus!"

"Hehahhahaaa!" Pansy alkoi hekottamaan, ja niin kaikki palasivat taas normaaleihin rytmeihinsä.

Illalla kaikki olivat jännittyneitä. Hermione oli laittanut parhaimman pukunsa, ja vaihtanut kampaustaan. Hänen parinaan oli Draco, eikä mitään Viktor Krumia tai muuta vastaavaa pölvästiä. Pansy oli saanut tyytyä Grabbeen, sillä Blaise Zabini oli jo lupautunut yhdelle toiselle Luihuiselle. Harryn parina sen sijaan oli Luna, omituisine retiisikorvakoruineen ja pinkkeine paljettipukuineen. Ronilla oli Lavender joka oli tosiaan verhoutunut laventelinväriseen vaatteeseen joka oli luultavasti tehty jästienkeittiöverhoista. Ainakin kukkakuosi näytti vähän Marimekon-tyyliseltä. Toki se saattoi olla pöytäliinakin, Lavenderista kun ei koskaan tiedä. Dubledore oli pukeutunut pappivaatteisiin, mikä huvitti Versoa aivan kauheasti. Verso-raukallaan oli parina Lipetit, koska PVS:n opettaja Remus oli lupautunut Sinistralle. Tosin siinäkin vasta oli hubaisa pari, sillä Sinistra ei ollut vaivautunut edes tälläytymään. Muut olivat täydessä tällingissä, vaan ei Sinistra. Lupin-parka sai hävetä pariaan. Kun kaikki olivat paikalla (Neville Ginnyineen jne..) seremionia aloitettiin. Ensin ne tavallisimmat löpinät, sitten siirryttiin tahdon-osioon. Lily sai sanoa 'Tahdon' hienossa silkkipuvussa, joka oli norsunluunvalkea. Kimpussaan hänellä oli valkeita ruusuja. Kalkaroksella taas oli musta solmio, muuten kokovalkoinen smokki. Tämä ei nääs halunnut näyttää pingviiniltä. Kun viimein seremonia oli saatu suoritettua, siirryttiin Suureen Saliin. Koko ensi viikko oli tuntien osalta peruttu häiden kunniaksi. Lavalla olivat soittamassa ensin tavallinen suomalainen bändi Finlanders, sen jälkeen suomesta saapuivat vielä Taiska ja Irwin Goodman. Vasta sen jälkeen pääsivät Kohtalottaret vuorooon, tosin silloin oltiin jo hyväisesti tiistain puolella. Sen takia monet oppilaista oli pakotettu iltapäivällä kolmelta nukkumaan, mutta tietenkään käskyä ei oltu toteltu. Silti sali oli täynnä tanssivia oppilaita ja opettajia.