Elikkä tässä on Psykon kakkososa! (leikeltynä, part 2 tulee joko tänään tai huomenna) Anteeksi odottelu, kakkosluku on ollut valmiina jo ties kuinka kauan ja tämän osan sain koneelle jo toissa päivänä, mutten pystynyt laittamaan sitä tänne aiemmin.
Tuolla jossain kohtaa, kun Matthew ja hänen oppaansa kirmailevat lentokentällä (:D) on tapahtuma varmasti niinkin surrealistinen kuin vain mahdollista. Gomen'nasai~ (vai miten se menikään :D)
Toivottavasti se ei haittaa eikä häiritse teitä paljoa.
En ole myöskään koskaan ollut Lontoossa ja taksilla tuli matkustettua viimeksi 6-7-vuotiaana, joten en myöskään tiedä, miten nuo maksuhommat menevät. Jos ne lasketaan jotenkin, minä keksin loppusumman itse x) King's Crossistakin taisi tulla vähän kuvitteellinen… w
Ja vielä yksi juttu ennen kuin päästän teidät lukemaan (ilkeä ämmä kun olen :D); nettini on vähän sekaisin, joten älkää ihmetelkö, jos joskus lukujen tilalla saattaa olla edellinen luku tai jotain muuta vastaavaa. Pyrin korjaamaan asian heti.
Mutta nauttikaahan silti huolimatta näistä pienistä, minua itseäni häiritsevistä kohdista~
XxxxX
Viikko vierähti ja tiistaiaamu valkeni.
Matthew tunsi hennon ravistuksen olkapäässään. "Matthew, herätys. Oletko jo pakannut kamppeesi? Se oppaasi tulee tänään."
Teini avasi lilahtavat silmänsä hitaasti ja näki äitinsä hymyilevät kasvot.
"Oletko jo pakannut?" Mary toisti. Matthew nousi silmiään hieroen istuma-asentoon ja nyökkäsi. Mary silitti poikansa päätä ja pyysi tämän aamiaiselle ennen kuin jätti hänet pukeutumaan.
Teini puki farkut ja punaisen hupparinsa ja lähti sitten raahaamaan suurta matkalaukkua alas.
Kumajirou lyllersi laukun luo ja nuuhkaisi sitä pariin kertaan, kuin kysyäkseen, minne Matthew oli lähdössä.
Matthew hymyili karhulle ja sanoi: "Ei, Kumakichi. Sinun on jäätävä kotiin."
Kumajirou kallisti päätään. "Kuka olet?"
"Olen Matthew. Minun pitää nyt mennä."
Teini loi vielä yhden katsauksen lemmikkiinsä, hymyili ja sulki oven perässään.
XxxxX
Matthew istahti pöydän ääreen, ruhtinaallisen aamiaisen eteen. Tarjottimella oli paahtoleipää, muroja, jogurttia, appelsiinimehua, maitoa, hedelmiä ja pannukakkuja vaahterasiirapilla.
Teini katsoi aamiaista suurin silmin ja sitten äitiään. "Mistä moinen aamiainen?" hän kysyi. Mary moiskautti poikansa poskelle suuren, märän suukon.
"Minun pikku poikani lähtee tänään valtameren toiselle puolelle! Ei sinne lähdetä tyhjin vatsoin."
Matthew hihitti ylisuojelevalle naiselle ja vastasi: "Enköhän minä osaa huolehtia tarpeistani."
Mary mutristi huuliaan, mutta antoi pojalleen toisen suukon. "Joudun viettämään lukukaudet sen mörököllin kanssa", hän sanoi, viitaten Jackiin, "ja näen sinua vain loma-aikaan. Totta kai huolehdin sinusta."
Matthew hymyili ja otti suuren haukun pannukakusta, josta valui tahmeaa vaahterasiirappia. Hän sai palasen suuhunsa juuri, kun ovikello soi pari kertaa. Mary harppoi eteiseen ja avasi tummanruskean oven nuorukaiselle, joka tervehti naista kohteliaasti. "Huomenta. Asuuko Matthew Williams täällä?" poika kysyi.
"Kyllä asuu", Mary vastasi, "Minä olen hänen äitinsä."
Teini pääsi "ah"-tyylisen äännähdyksen ja ojensi kätensä. "Michael Wilson. Minun pitäisi olla poikanne opas Hetalia-lukiossa."
Mary tarttui Michaelin käteen ja hymyili.
"Tule sisään. Matthew on pian valmis."
Michael käveli Maryn saattelemana keittiöön, missä Matthew vielä istui ja söi äitinsä loihtimaa jättiaamiaista. Michael tervehti teiniä, joka jollain tavalla sai mumistua tervehdyksen pannukakun täyttämästä suustaan.
"Oletko valmis lähtemään? Täytyy joutua lentokoneeseen. Lento Montrealista Lontooseen kestää noin 8 tuntia, ja perillä joudumme vaihtamaan junaan, joka vie meidät lähelle koulua."
Matthew nyökkäsi ja jätti pannukakkunsa lautaselle.
Hän nousi pöydästä ja kohtasi äitinsä lilat silmät. "Minun tulee sinua niin kova ikävä", Mary sanoi ja kaappasi poikansa murskaavaan syleilyyn. Matthew kietoi kätensä naisen ympäri ja rutisti tätä.
"Niin minullekin sinua. Kun soitat isälle, kerro hänelle, että minun tulee häntäkin ikävä."
Mary nyökytteli rajusti ja yritti taistella silmiinsä kihoavia kyyneliä vastaan. Kun he vihdoin erkanivat toisistaan, Michael laittoi kätensä Matthew'n olalle. "Oletko valmis?"
Matthew nyökkäsi, lahjoitti vielä yhden hymyn äidilleen ja otti matkalaukkunsa eteisestä. Hän vilkaisi Marya vielä kerran, ennen kuin astui ovesta ulos ja aloitti matkansa valtameren toiselle puolen.
XxxxX
Matthew juoksi Michaelin perässä lentokentän läpi, mutta kumma kyllä, ei matkustajaterminaaliin.
"Minne me oikein menemme?" teini kysyi.
"Koululla on erityislupa käyttää eri maiden yksityiskoneita. Näin säästämme aikaa ja rahaa."
Koulun on oltava naurettavan rikas, Matthew mietti yrittäessään pysyä Michaelin vauhdissa. Se oli ainoa looginen selitys. Toisaalta Michael sanoi, että yksityiskoneilla rahaa säästyi. Ehkä siis suhteet olivat se vaikuttava tekijä. Ken tietää.
"Tässä ollaan", Michael huikkasi, keskeyttäen Matthew'n ajatuksenjuoksun.
"Hyppää kyytiin."
Matthew teki työtä käskettyä ja työnsi matkalaukkunsa koneeseen ja meni sitten itse perässä. Kone lähti liukumaan kiitorataa pitkin yhä lujempaa ja lujempaa, kunnes se irrotti itsensä maasta.
XxxxX
Useita tunteja myöhemmin kone laskeutui pomppien kiitoradalle.
Matthew, joka oli nukahtanut heti matkan alussa, avasi silmänsä ja katsoi ikkunasta ulos. Maisemat olivat täysin vieraat, joten he olivat varmaan jo Englannissa.
Michael katsoi taakseen ja vilkaisi Matthew'ta. "Oletko jo innoissasi? Olemme perillä."
Matthew antoi oppaalleen pienen nyökkäyksen ja hyppäsi ulos heti, kun uloskäynti avattiin. Teini katseli kummissaan ympärilleen ja ihasteli lentokentän arkkitehtuuria.
"Tulehan, Matthew. Lentokentällä ei ole vielä mitään nähtävää", Michael huikkasi ja otti toisen teinin matkalaukun. Parivaljakko juoksi lentokentän halki pääportilla seisovaan taksiin.
"King's Crossin rautatieasemalle, kiitos."
Ystävällisen näköinen kuski katsoi kahta teiniä taustapeilin kautta, nyökkäsi ja lähti kaasuttamaan kohti juna-asemaa. Matka taittui syvässä hiljaisuudessa Matthew'n katsellessa hassuja, vasemmalla kaistalla ajavia, kulmikkaita autoja, joissa rattikin oli toisella puolella.
Auto ohitti myös luultavasti viisi sellaista kuuluisaa punaista, kaksikerroksista bussia, joista kukin oli täynnä erilaisia ihmisiä; niin paikallisia kuin turistejakin.
Kun taksi saapui King's Crossille, Matthew työnsi päänsä etupenkkien välistä nähdäkseen tyylikkään juna-aseman.
Vau…!
"Tässä ollaan, pojat. Se tekisi 30 puntaa", taksin kuljettaja sanoi katsoessaan Michaelia ja Matthew'ta jälleen taustapeilin kautta.
Teinit nousivat autosta samalla, kun kuski otti Matthew'n matkalaukun tavaratilasta ja otti maksun vastaan. Matthew pyörähti pari kertaa täydet 360 astetta, kunnes Michaelin käsi tarttui hänen olkaansa, pysäyttäen hänet. "Sinä se tykkäät katsella ympärillesi, vai?" opas nauroi ja lähti työntämään Matthew'ta kohti juna-aseman pääsisäänkäyntiä.
XxxxX
Matthew oli toki kuullut, että King's Crossin asema olisi suuri paikka, mutta hitto soikoon, sehän näytti suunnattomalta! Sillä oli suuri, kaareva katto, joka toi kaiken mahdollisen auringonvalon sisään ja tuhannet ihmiset poukkoilivat sinne tänne laitureilla ja muualla odotustiloissa.
Seassa pystyi myös näkemään kymmeniä nuoria, joilla oli samanlainen koulupuku, kuin Michaelilla. He olivat varmasti muiden maiden oppilaiden oppaita.
Matthew kääntyi kohti Michaelia, joka oli jo vähällä kadota ihmismassoihin.
"Mistä saamme liput?"
"Älä huoli. Kaikki on jo hoidettu", Michael sanoi ja otti laukustaan kaksi suurta junalippua, "Seuraa vain minua, äläkä murehdi mitään."
Ennen kuin Matthew vastasi mitään, hän kuuli takaansa turhankin tutun äänen. "Matt!"
Kanadalainen kääntyi ympäri ja näki kaksoisveljensä Alfredin juoksevan häntä kohti perässään vaaleatukkainen, vanhempi teini.
"Al! Hauska nähdä", Matthew sanoi ja oli jo halaamassa veljeään jälleennäkemisen merkiksi, mutta Alfred oli jo matkalla kahvilaan.
"Saako täältä hampurilaisia?"
Matthew pyöräytti silmiään ja ihmetteli, miten Alfred ei ollut joutunut vielä kertaakaan dieetille.
Kanadalainen päätti jättää asian sikseen ja kääntyi jälleen Michaeliin päin.
"Koska lähdemme?"
Michael katsoi kelloaan, joka näytti 13:48. "Pian. Lipussa lukee, että junamme lähtee kello 14:00."
Matthew istuutui läheiselle penkille seuraamaan ohi kulkevia ihmisiä; nuoria ja vanhoja.
Hän katseli ympäri laitureita käveleviä nuoria, jotka samalla tavalla tutkivat lippujaan, kuin Michael aiemmin ja etsivät paikkaa, missä odotella junan saapumista.
XxxxX
Aika tuntui matelevan.
Matthew ei ihmisiä seuratessaan nähnyt samoja kasvoja kertaakaan uudelleen, lukuun ottamatta Hetalia-lukion opiskelijoita.
Junat tulivat ja menivät, mutta kellon viisari ei tuntunut koskaan siirtyvän pykälään.
Se kuitenkin siirtyi.
Ihmismassan hälinässä kuului vaimea kuulutus raiteille 4 saapuvasta junasta. Matthew katsahti kädessään olevaa lippua ja tarkisti junan. Raide 4, kello 14:00, siinä luki.
Michael nousi seisomaan, aivan kuten kaikki ne kymmenet muunmaalaiset oppaat, ja viittoi toista kanadalaista seuraamaan.
Matthew kipitti oppaansa perässä kohti laituria numero 4, minne loputon määrä molempien kanadalaisten ikäisiä teinejä suuntasi.
Eri-ikäiset nuoret tungeksivat, tönivät, talloivat ja huusivat yrittäessään muodostaa jotain jonon kaltaista.
Laiturilla partioiva konduktööri huusi jotain ja yritti pitää jonot järjestyksessä, mutta ketäpä kapinoivat teinit kuuntelisivat.
XxxxX
Siinä oli ensimmäinen puolikas kakkosluvusta.
Itse en tästä alkupuolesta niin pidä, mutta toivottavasti te pidätte, käsi nimittäin kramppasi tätä kirjoittaessa :D
En muuten huomannut ficciä vihkooni kirjoittaessa, miten samanlainen nimi Michaelilla on Matthew'n kanssa ;)
Zonnebloem: Ai että, spämmäät joka paikassa x) Se on totta, sinun kommentit ei vaikuta mitenkään, eräs on tyyliin kaksi lukua edellä XD Kiitos silti, ja hahaa menenkö ihan vaan kostoksi kommentoimaan Terapiaa? D Tui tahtoo lukea, se on niin nyyhkis stoori :3
Colorful Black: Kiitos paljon ^.^ Isäpuolesta pyrin tekemään niin v-mäisen ja kateellisen kuin mahdollista ;)
SuperYui: Kiitosta w RusCan on oma OTP:ni, se on kovin suloinen paritus
FrogFreag: Kiitän ja kumarran ;) Etsin yhtenä päivänä suomenkielistä RusCania ja olin ihan että "mitä mitä onko mun ficci muka ainoa" :D
UtaChan: Kiitos kiitos =3= Toivottavasti en nyt järkytä, mutta kakkososasta tuli kaksinkertainen verrattuna ykköseen :D Mutta pilkon sitä sen verran, että se olisi suunnilleen yhtä pitkä kuin eka luku
