Juu, seuraava luku jo nyt! On tullut edelliseenkin vasta yksi vastaus mutta silti x) Kiitos kattavasta arvostelusta Rni. Vaikka suurin osa tarinasta tullaankin näkemään Caton silmin, tässä luvussa Catoa ei näy. Edellinen luku oli toiminnallinen mutta tämän luvun nimeäisin enemmänkin jonkin sortin rauhalliseksi väliluvuksi. Toivottavasti se ei muuta käsitystänne tarinasta :D Seuraavassa luvussa taas toimintaa ;)


Luku 2: Luolassa

Katniss

En tiedä miksi jäin paikoilleni. Olin juuri pääsemässä metsään kun Caton keihäs sujahtaa pääni ohitse vain muutaman sentin päästä. Kompastun sitä säikähtäneenä. Nousen kuitenkin heti ylös ja kaappaan keihään käteeni. Aivan metsän reunassa kuitenkin pysähdyn ja käännyn katsomaan kohti Runsaudensarvella näkyviä hahmoja. Cato huutaa raivoissaan ja Clove makaa kuolleena maassa. Yksi huolenaihe vähemmän. Silti tiedän, että Caton kohtaaminen taistelussa on välttämätöntä. En odota sitä innolla vaikka tahdonkin hänet hengiltä. Salaa toivon, että hän ja Tresh hoitaisivat toisensa. Loppujen lopuksi olisi kuitenkin harmi jos Tresh kuolisi. Se tulee kuitenkin eteen jossain vaiheessa, sillä onhan tämä Nälkäpeli.

Minun harmaat silmäni kohtaavat kaukaa Caton kylmät siniset silmät. Näinkin kaukaa voin sanoa kuinka täynnä raivoa ja kostonhimoa ne ovat. Miksi siis tunnen jonkinlaista sääliä Caton kaltaista tappajaa kohtaan? Se on tavallaan pelottavaa. Hetken ajan kuvittelen hänen lähtevän sittenkin ensin minun perääni. Hän kuitenkin kääntyy ja lähtee kohti metsää. Tiedän varsin hyvin syyn. Tresh varasti Cloven hengen lisäksi myös hänen reppunsa.

Itse käännyn viimein ja lähden juoksemaan kohti minun ja Peetan piilopaikkaa. Onkohan hän jo hereillä? Kysyn sitä itseltäni. En tajua ajatella sitä kuinka ilkeästi haava otsassani vuotaa. Sen aiheutti Cloven veitsi. Tärkeintä on saada lääke Peetalle ja hänet paranemaan.

On jo ilta kun viimein saavun takaisin luolalle. Sujahdan pienestä oviaukosta sisään. Kohtaan samantien Peetan huolestuneen katseen.

"Katniss! Missä olet ollut? Heräsin tunti sitten ja pelkäsin, että sinulle on sattunut jotain... Kävitkö pidoissa?" Hän latelee huolestuneita lauseita kunnes tajua tuomani repun ja kysyy kävinkö hakemassa sen Runsaudensarvelta. Nyökkään vaisusti. En vieläkään älyä sitä, että tämä väysymykseni johtuu lievästä verenhukasta joka johtuu otsani haavasta.

"Toin repun. Siellä on oltava lääkettä tuohon jalkaasi," sanon ja suutelen häntä näytelmämme mukaisesti. Enää se ei edes tunnu niin vieraalta. Peetasta on tullut minulle tärkeä henkilö. En kuitenkaan oikein vielä osaa sanoa tunnenko häntä kohtaan jotain enemmänkin. Hän ja Gale ovat viime päivinä pyörineet mielessäni paljon. Molemmat ovat mahtavia ystäviä mutta silti hyvin erilaisia. Ja Galen olen tuntenut pidempään. En tosin koskaan ole tuntenut häntä kohtaan sillä tavoin.

"Olet haavoittunut!" Peeta yhtäkkiä huudahtaa kun olen jo alkanut sivelemään lääkettä hänen jalkansa viiltoon. "Äsh, ei se ole kuin naarmu," valehtelen vaikka tiedän, että minun haavani on myös paha. "Anna minun auttaa," hän vastaa ja ennen kuin ehdin väittää vastaan, Peeta alkaa jo levittää lääkettä hellästi otsaani. Hymyilen hänelle vaisusti. Tiedän, että han tahtoo vain auttaa. En minä sitä voi kieltää...

3. persoona

"Ja näin saadaan taas yksi jännittävä päivä päätökseen," kajahtaa Cesar Flickermanin kuulutus telkkarista. Puolet ruudusta vie hänen yläkroppansa kun hän selostaa Nälkäpeliä katsojille. Tällä hetkellä kentälläkään ei tapahdu mitään joten ei haittaa jos hän jaarittelee hetken aikaa.

"Jännityksellä teistä jokainen varmasti odottaa sitä mitä mahtaa tapahtua seuraavaksi. Miten onkaan kakkosvyöhykeen Caton laita iltapäiväisen menetyksen jäljiltä? Onnistuuko hänen kostonsa? Mitä tapahtuu seuraavaksi epäonnisten rakastavaistemme kanssa? Tuskin he luolaa koko aikaa asuttavat," Cesar selostaa ja lopuksi nauraa leppoisasti. Hänet on kuin luotu selostamaan pelin tapahtumia. Tai no, onhan hän tehnyt sitä jo peräti 40 vuotta.

"Uskonpa että sponsoreiden lääke saa viimein rakastavaiset liikkeelle. Se on ainakin veikkaukseni," hän selostaa ja naurahtaa. Hän selvästi uskoo, että eivät ne kaksi voi paikoillaankaan kauaa pysyä. Niin ainakin luulisi. Ainahan voi tapahtua mitä tahansa. Tribuutteja on jäljellä vielä 5.

"Uskotko että rakastavaiset kykenevät saavuttamaan voittonsa?" Claudius Templesmith kysyy Cesarilta jonka vierellä hän istuu. Cesarin kasvoilla pysyy tavallinen leveä hymy. Hän ei vastaa heti, mikä kertoo ettei hän ole aivan varma.

"Mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa. Onhan tämä sentään Nälkäpeli," Flickerman lopulta vastaa ja nauraa päälle. Se on aivan totta sillä jos tulee liian tylsää, pelintekijät saattavat keksiä tribuuteille jos jonkinlaista jäynää.


No, tässä se nyt oli. Kuten jo lupasin, seuraavassa luvussa taas toimintaa! Oikeastaan voinkin jo paljastaa sen verran, että Cato kohtaa Treshin ;) Toivottavasti seuraajia ja arvosteluja alkaa pikkuhiljaa ilmestyä :D Pahoittelen tämänkin luvun lyhyyttä, pidempiä on luvassa!