Viikko oli mennyt ja Ilona oli tottunut koulun rutiineihin ja oppinut kaiken tarpeellisen työssään. Yrtit alkoivat loppua sairaalasiiven hyllyistä joten matami Pomfrey lähetti Ilonan hakemaan lisää Kalkaroksen kellarista. Ilonaa jännitti hieman, mutta hän oli kuitenkin innoissaan koska ei ollut nähnyt Kalkarosta vähään aikaan. Hän otti mukaansa korin ja lähti alas Kalkaroksen luokkaan. Hän koputti oveen ja hetken päästä Kalkaros avasi.
"Tekö?" Kalkaros hämmästeli.
"Minäpä hyvinkin. Odotitteko jotakuta toista?" Ilona kysyi.
"En. Mitä te haluatte?"
"Tuota, yrttejä. Ne alkavat loppua."
"Jaaha, tulkaa sisään." Kalkaros vastasi silkinpehmoisella äänellään ja päästi Ilonan sisään.
Ilona astui sisään ja katseli ympärilleen. Luokka oli siisti, kaikki oli tarkassa järjestyksessä ja sisustus oli hieman synkkä.
"Kiva luokka" Ilona kehui. "Missä se varasto on?"
"Tässä" Kalkaros vastasi ja avasi varaston oven. "Täällä on kaikki tarkassa järjestyksessä. Enkä ikinä päästä oppilaita varastoon." hän kertoi.
"En missään nimessä aio sotkea varastoanne."
"Ette tietenkään, kertokaa minulle mitä tarvitsette niin annan sen."
"No tuota, hämähäkinjalkoja"
"Isoja vai pieniä?"
"Pieniä"
Kalkaros kiipesi tikkaille ja otti pienen purkin ylähyllyltä ja ojensi sen sitten Ilonalle. Ilona ojensi kätensä ottaakseen purkin. Juuri kun heidän kätensä koskettivat toisiaan oli kuin molemmat olisivat saaneet sähköiskun ja purkki putosi lattialle. Pieni lasipurkki meni säpäleiksi ja hämähäkinjalat ympäri lattiaa.
"Anteeksi kamalasti!" Ilona pahoitteli. "Minä siivoan heti."
"Antakaa olla!" Kalkaros komensi vihaisesti. "Mitä te oikein kuvittelitte? Ei niitä purkkeja lattialle heitellä!"
"Otteeni lipesi. Olen pahoillani!"
"Antakaa se kori tänne ja kertokaa mitä sinne pitää laittaa!" Kalkaros ärähti.
Ilona teki miten käskettiin. Häntä nolotti kauheasti.
"No antaa kuulua!" Kalkaros tiuski.
"Öh, käärmeenkuulia ja kalansilmiä. Molempia iso purkki ja sitten vielä pieni purkki lohikäärmeen kynsiä."
"Oliko siinä kaikki?"
"Melkein. Vielä yksi pullo kissansylkeä ja paketti mentolipastilleja."
Kalkaros kiipesi alas tikkailta ja ojensi Ilonalle korin.
"Kiitoksia. Ja anteeksi aiheuttamastani sotkusta." Ilona sanoi ja lähti.
Kalkaros heilautti sauvaansa ja mumisi siivousloitsun ja sai kaikki hämähäkinjalat takaisin purkkiin ja laittoi purkin takaisin hyllylle. Hän sulki varaston oven ja istahti opettajainpöytänsä ääreen korjatakseen oppilaiden kokeita, mutta ei voinut taaskaan keskittyä. Ilona sekoitti hänen päänsä, hän ei saanut tätä ajatuksistaan. Totuus oli ettei Kalkaros ollut ikinä nähnyt niin kaunista noitaa. Ihan kuin hän olisi avannut silmänsä kunnolla vasta nähtyään Ilonan ja yllättynyt sydämensä lyönnistä ja siitä että hänellä edes oli se. Hän ei uskaltanut koskea Ilonaa vaikka halusi kovasti, ehkä se oli yksi syistä miksi purkki oli pudonnut.
"Ehkä olisi paras vältellä häntä, ennen kuin hän vie jalat altani kokonaan." Kalkaros tuumi. "Minäkö muka rakastunut? Pah." Sitten hän muisti taas hämähäkinjalat. "Pitäisiköhän viedä ne sairaalasiipeen?"
Ilonaa hävetti kauheasti. Mitä Kalkaroskin nyt ajatteli hänestä, että hän oli kauhea vastuuntuntematon tohelo? Matami Pomfrey huomasi Ilonan järkyttyneen ilmeen kun hän tuli sisään yrttien kanssa.
"Miten meni?" hän kysyi huolestuneena.
"Huonosti." Ilona vastasi ja laittoi korin pöydälle.
"Mitä tapahtui?"
"Nokun hämähäkinjalat tippuivat lattialle."
"Voi ei."
"Hän ei edes päästänyt minua keräämään yrttejä. En varmaan ole hänen luottamuksensa arvoinen. Hän ojensi minulle purkin ja minä kömpelö pudotin sen. Jotenkin säikähdin niin kun kätemme koskettivat."
"No, vahinkoja sattuu. Älä sure kyllä hän siitä leppyy." matami lohdutteli kuin yhtäkkiä oveen koputettiin.
Ilona avasi ja kauhistui kun näki Kalkaroksen edessään.
"He-hei!" hän änkytti.
"Jotain taisi unohtua." Kalkaros sanoi ja näytti purkin joka oli hänen kädessään.
"Ai niin. Kiitos!" Ilona vastasi ja otti purkin vastaan. Tällä kertaa hän keskittyi täysin sen ottamiseen ettei vain pudottaisi sitä taas.
A/N: Kertokaa mitä pidätte! ^^