Heissan.. Taas tälläinen lyhyt luku.. mut halusin järkyttää teidät rakkaat lukijat.
Tino löysi vanhan oli kuva, jossa kaikki hymyilivät. Tämän nuoren suomalaisen mieleen ei tullut, missä kuva olisi otettu. Pian hän käänsi kuvan varovasti siinä toivossa, että kuvan takana olisi kirjoitettu jotain.
Oxsentierna -serkkujen luona kesäkuussa '97. Kun tuo suomalainen siirsi katseensa alaspäin, hän huomasi kirjoitusta ruotsiksi.
Kompisar för alltid. Tinon silmät kostuivat. Hän ei muistanut milloin viimeksi olisi nähnyt tuota vähäpuheista ruotsalaisserkkuaan.
Hän oli rikkonut tuon lupauksen. Hän oli kyllä saanut Berwaldilta onnitteluja aina vuosien saatossa aina syntymäpäivinä ja jouluina, mutta Tino ei itse ollut millään tavalla ollut yhteydessä Berwaldiin. Hänen sisintään poltti. Miten hän oli saattanut unohtaa lapsuuden parhaimman ystävänsä.
Tino tutki taskujaan ja pian hän löysi taskustaan puhelimen. Hän näppäili puhelintaan hetken ja sitten nosti luurin korvalleen. Tuuttaus kuului muutaman kerran ja sitten toisesta päästä vastattiin.
"Haloo."
"Ivan, et haluaisi tulla auttamaan minua tavaroiden kantamisessa?" Tino kysyi yrittäen saada tuon venäläisen suostumaan. Kun Eduard kuuli kenelle tämä sukulaisensa oli soittamassa, alkoi hän heti vastustaa toisen pyyntöä.
"Miksi sinä sille hullulle soitat?" virolainen kysyi melkein huutaen.
Tino laski puhelimensa ja vastasi: "Koska me tarvitsemme apua ja hänellä ei olen tällä hetkellä tekemistä, joten Ivan pystyy tulemaan tänne. "
Kaksikko istahti sohvalle odottamaan tuota venäläistä.
Hetken siinä istuskeltuaan aivan hiljaa Eduard kysyi: "Onko sinull ja Ivanilla jotain säätöä?"
Tinon kylmä katse kävi Eduardissa ja sitten hän sanoi: "Miten sä voit tuollaista kysyä. Mehän ollaan Ivanin kanssa melkein sukua."
"Et voi sanoa että se ryssä olis yhtä tärkeä kuin minä. Sitäpaitsi hän on iha sekasin. Ivan lyö mua! Ja.." Eduard ei ehtinyt sanoa sanottavaansa loppuun kunnes Tino keskeytti tämän.
"Ed! Minä en ole homo! Ja jos olisin, niin en varmaankaan olisi Ivanin kanssa. Miten saatoit edes kuvitella tuollaista?"
Eduardin katse siirtyi lattiaan ja tämä virolainen sanoi melkein kuiskaten: "Tino, anna anteeksi.. Ajattelin vain että teillä kahdella on jotain, koska olet pyytänyt apua kaikessa mahdollisessa äitisi kuoleman jälkeen. Minäkin olisin voinut auttaa.."
" Ed... Minä..." Tino aloitti, mutta silloin ovikello soi ja tavanomaisesti tuo suomalainen juoksi avaamaan ovea.
"Täällä tarvittiin apua, Da?" Ivan kysyi tavallinen hymy huulillaan.
Tino vastasi tuohon hymyyn ja sanoi: "Kiitos että tulit auttamaan.. Sinä voisit ottaa tuon kassin. Minä otan toisen vetolaukun ja Eduard ottaa toisen."
Jonkin ajan päästä kolmikko käveli kadulla kohden kotia. Eduard ja Ivan olivat ottaneet yhteen jo muutaman kerran, ja tällä hetkellä he taistelivat siitä, kummasta Tino pitää enemmän. Tämän suomalaisen nuoren hermot menivät kinasteleviin velipuoliin.
"Ettekö te ymmärrä että olette yhtä tärkeitä minulle! Teidän oli autettava minua eikä tapella minusta. "
Kaksikko katsoi Tinoa silmiin ja molemmat sanoivat yhteen ääneen: "Miten minä olen yhtä tärkeä kuin tuo?" Pian nuo samaiset pojat taas jatkoivat tappeluaan. Tino ei enää jaksanut odottaa ja otti kaikki kolme laukkua mukaansa.
Hetken kuluttua kaksikko huomasi että Tino oli lähtenyt ja jättänyt heidät tappelemaan. Eduard alkoi kävellä kotia kohti, mutta pian tämän virolaisen matka katkesi. Hän makasi maassa ja hänen takanansa seisoi tuo kiero venäläinen putkenpätkä kädessään. Hän jätti velipuolensa makaamaan kadulle ja lähti juosten Tinon perään.
Samoihin aikoihin toisaalla Tino odotti hissin saapumista alas. Hän seurasi hissin matkaa oven viereisestä taulusta. Tuon suomalaisen onneksi hissi oli pian alhaalla ja hän alkoi raahata painavia laukkuja ahtaaseen hissiin.
Hän kurotteli hissin nappulaa ja pian hän osui siihen. Hissin ovet alkoivat hiljalleen sulkeutua, mutta ne eivät ehtineet mennä kokonaan kiinni, koska eräs venäläinen työnsi jalkansa väliin ja astui katsoi toista hämmentyneenä ja sanoi: "O-olet nopea juoksija.."
"Olenpa kuullut että nopeudesta palkitaan." Ivan sanoi hymyillen tuota kaunista hymyään. Samassa hän painoi hissin hätäpysäytys-nappia ja hissi pysähtyi kerrosten väliin. Tuo venäläinen painoi Tinon kiinni hissin seinään ja painautui itse kiinni tuohon lyhyempään suomalaiseen.
"Ivan.. Mitä sinä..?" Tino aloitti, mutta Ivan päätti hiljentää tuon suomalaisen omalla tavallaan. Se suudelma oli intohimoinen ja samalla Tinon ensisuudelma.
Hjeeh~ Yllätinkö vai en.. noh..VIELÄ KERRAN ANTEEKSI LUVUN LYHYYDESTÄ!
Целовать (Tselovat) = Suudelma.
Kiitos kehuista :D