LUKU 2: Selittelyä
Riza oli tullut uteliaammaksi tunti tunnilta. Sillä mitään normaalia asiaa se ei voinut olla, jos hänen nimensä huudetaan aivan yhtäkkiä. Ja vielä kovaan ääneen. Niinpä hän päätti rohkaista mielensä.
– Mitä asiaa teillä oli? hän kysyi Roylta.
– Mitä? Milloin? Roy vastasi hänelle, vaikka tiesi täsmälleen mistä Riza puhui. Mutta miten sellaisen voi selittää? Varsinkin, kun sille ei oikeastaan ole mitään syytä.
– Jospa yrittäisitte muistella, mitä tapahtui ennen kuin kaikki tulivat toimistoonne? Riza tivasi häneltä.
– Voinko jo lähteä kotiin? Kello on jo kohta kymmenen... Roy yritti vaihtaa aihetta.
– Heti, kun olette selittäneet, Riza sanoi ja nojasi Royn työpöydän yli. Tällä kertaa Roy toivoi, että joku tulisi häiritsemään. Edwardkin olisi kelvannut. Sitten ovelta kuului yhtäkkiä koputus.
– Luojan kiitos! Roy ajatteli. – Sisään! hän kehotti tulijaa. Riza kääntyi ovelle päin ja manasi hiljaa mielessään.
– Sori, mutta hanskani jäivät tänne... Ed selitti ja huomasi sitten Rizan ilmeen.
– Keskeytinkö jotain? hän kysyi tyhmän näköisenä.
– Et yhtään mitään! Minun pitääkin tästä jo lähteä! Roy huusi ovelta. Riza huokaisi syvään, kun ovi oli sulkeutunut.
– Enkö todellakaan keskeyttänyt... mitään? Ed varmisti hieman epäröiden.
– Ei, et keskeyttänyt, Riza sanoi ja käveli itsekin ulos toimistosta.
Seuraavana aamuna Roy ei olisi halunnut lähteä töihin, mutta jos vaihtoehtoina ovat murha ja tiukka kysely, hän valitsi kyselyn. Oli pelottavaa kohdata Riza sen jälkeen, kun hän oli paennut paikalta eilen illalla. Mutta kun Roy pääsi toimistoonsa hän sai yllätyksekseen huomata, että siellä työskenteli kaikki muut, paitsi Riza.
– Missä luutnantti on? hän kysyi toisilta.
– Ei minkäänlaista tietoa, Havoc sanoi. Tilanne oli harvinainen, sillä Riza ei koskaan ollut myöhässä. Sen jälkeen ovi avautui ja Riza astui toimistoon.
– Missä olit? Roy kysyi häneltä.
– Führerilla oli asiaa, hän vastasi ja käveli paikalleen, että voisi aloittaa työt.
Koska vaikutti siltä, että Riza ei aikonut kertoa siitä mitään Roy meni itsekin tekemään töitä.
Nellie: Tämän kirjoittaminen oli hauskaa. Varsinkin, kun ainakin meidän koulussa on otettu käyttöön Google Drive. Oli hankalaa kirjoittaa, koska Tent häiritsi koko ajan ja ideat oli lopussa
Tenten: Tällä kertaa Nellie kirjoitti tekstin ja itse vaan kommentoin ja korjailen. Ensi kerralla toisin päin. Kirjoitussessioon kuului olennaisesti nauraminen, koska Nellie kirjoitti vähän väliä kaikkea outoa. XD
Ai niin. Tälläkään kertaa emme omista muuta, kuin idean. :)