Disclaimer: I do not own Harry Potter. Harry Potter belongs to J.K. Rowling and this version of the story belongs to Rorchach's Blot, which I'm just translating to Finnish.

Seikkailu alkaa

Harryn käsi liikkui hänen sauvalleen heti porttiavaimen nytkähdyksen jälkeen,

"Tervetuloa Amsterdamiin poika," mies oudossa asussa tervehti häntä hymyillen.

Hitaasti kätensä poisliikuttaen hänen sauvaltaan, Harry katsoi ja näki oudon vaaleahiuksisen miehen oudossa asussa, "Tervehdys."

"Paperit?" Mies kysyi ojentaen kätensä odottavasti.

"Öh, pieni hetki," Harry sanoi yrittäen keksiä mitä tehdä, "Tiedän että minulla on ne jossain täällä.

"Ihan rauhassa," miehen olemus muuttui huomattavasti kylmemmäksi ja hän alkoi katsella Harryä epäluuloisesti.

"Sekuntti," Harry sanoi kurottaessaan uuteen reppuunsa, yrittäen keksiä jotain tapaa millä pitää lomaansa loppumasta ennen kuin se edes alkaakaan,. Muutamassa sekunnissa hänen kätensä hipaisivat pientä nahkakantista kirjaista. Ottaen sen ulos repusta Harry katsoi sitä ihmeissään hetken yrittäen keksiä mikä se oli.

"Kiitos herra," mies sanoi ottaen kirjaisen Harryn kädestä ja alkaen katselemaan sitä, "Ah, pyydän anteeksi Hra. Musta, en huomannut että viivyttelitte häpeästä ettekä siitä että teillä olisi ollut joku epäilyttävä syy."

"Niin, minä..." Harry vastasi lennokkaasti.

"Ei tarvitse sanoa mitään," mies sanoi merkitessään sivuja pieneen kirjaan, "Ymmärrän täysin miltä tuntuu omata outo nimi ja kenenkään ei tarvitsisi tietää mitään muuta kuin oma sukunimensä."

"Kiitos," Harry sanoi ottaen passinsa takaisin ja vastustaen haluansa kysyä, "Ette sattuisi tietämään yhtään hyvää paikkaa viettää yötä?"

"Ulos ja noin kahden korttelin jälkeen vasemmalle, ette voi olla huomaamatta paikkaa."

"Kiitos," Harry sanoi nyökäten miehelle, "Ja hyvää päivän jatkoa."

"Teille myös Hra. Musta," tulliasioitsija sanoi hymyillen jonka jälkeen viittoi hänet ulos porteista.

Sillä sekunnilla kun Harry pääsi ulos tullista ja tulliasioitsijan silmistä, hän otti esiin samaisen nahakakantisen pienen kirjan joka oli tunnistettu passiksi, ja avaten sen katsoen mikä oli kiinnittänyt miehen huomion. Katsoen sivuja vähän aikaa hän löysin sen kohdan nimensä alta.

Nähtävästi hänet oli nimetty "Anturjalka Jok' Synkkä O' Nimet Musta," vaikutti siltä että kauppiaalla Viistokujalla oli 'outo' huumorintaju.

Harryltä kului noin viisi minuuttia löytää hotelli ja varata itselleen huone. Kävellen hänen sängylleen hän valmistautui ottamaan pienet nokoset ennen kuin hän alkaisi tutkimaan maailmaa.

Ennen kuin hän ehti alkaa nukkumaan hän muisti kauppiaan neuvon lukea matkaoppaan ensimmäisen sivun. Ottaen oppaan esille hän avasi ensimmäisen sivun varoituksen ja alkoi lukea.

Varoitus kaikille vanhemmille joilla on kouluikäisiä lapsia:

Se on hyvin vähälti tiedetty että etsintä loitsu jonka monet hallitukset laittavan velhojensa sauvoihin ovat voimassa vain heidän kotimaissaan. Tämä tarkoittaa sitä että jos lotsu laitettiin voimaan Englannissa, niin lapsesi voi silloin tehdä alaikäisia loitsuja missä tahansa maassa paitsi Englannissa ilman että jää kiinni. Tätä ongelmaa vaikeuttaa myös Ignotus-loitsu jolla voi poistaa etsintä-loitsun sen alaisesta sauvasta. Tämä ongelma ei kuitenkaan ole ylitsepääsemätön ja niin kauan kun lapsesi ei opi Dolus-loitsua, niin lapsesi sauva voidaan tarkastaa normaalisti millä tahansa paljastus-loitsulla varmistaen että etsintä-loitsua ei ole poistettu. Jos kuitenkin lapsesi on taikonut Dolus-loitsun heti Ignotus-loitsun jälkeen ei tätä voida enään mitenkään tunnetusti tarkastaa, sillä Dolus-loitsu antaa virheellisen positiivisen ja estää uusien etsintä-loitsujen liittämisen.

Täysin informatiivisistä syistä, oikeat sauvan liikeradat ja sanoitukset Dolus- että Ignotus-loitsuun ovat kirjoitettu alle. Saatat myös huomata että jokaisen maan sivun alkuun on laitettu lista vaarallisista ja kielletyistä loitsuista, sekä lista hyödyllisitä loitsuista, täysin informatiivisista syistä.

Harry räpäytti silmiään ja virne syntyi hänen huulilleen kun hän ymmärsi miksi kauppias oli ehdottanut häntä lukemaan kirjan ensimmäisen sivun ennen mitään muuta. Ei edes päivää hänen kesälomaansa ja asiat näyttivät jo olevan mallillaan.

Asettaen kirjan takaisin reppuun, Harry asettui sängylle muutaman tunnin unta varten. Tämä koska jopa sosiaalisesti hyljeksitty lapsi joka kasvatettiin seinäkaapissa tiesti että Amsterdamia kannatti tutkia yöllä.

Punaisella kadulla, Harry löysi itsensä hämmentyneenä kaikista asioista, hajuista, valoista ja ihmisistä.

Vilkaistessaan yhteen monista ikkunoista, Harry oppi enemmän ihmisen anatomiasta kuin heille oli opetettu ala-asteella ja hänen kahdenkymmenen minuutin kävelymatkansa opetti hänelle enemmän maailmasta kuin hänen kokemuksensa yhteensä siihen mennessä.

Naama tulipunaisena ja pää pyörällä uusista kokemuksista; Harry teki pikaisen pakenemisen hänen suhteellisen turvalliseen hotellihuoneeseensa, päättäen että olisi helpompaa vain tutkiskella paikkoja päivällä, ja antaen itsensä vajota unen ylellisyyteen.

Heräten uuteen aamuun, Harry pukeutui ja käveli alas hotellin aulaan.

"Hyvää huomenta," hän nyökkäsi parille ruotsalaisia reppumatkailijoita.

"Huomenta," kaksi ruotsalaista tyttöä virnisti hänen hajamieliselle ilmeelleen, "Ensimmäinen kerta Amsterdamissa?"

"Kyllä, kaikki on niin..."

"Niin, tämä kaikki saattaa olla aika päällekäyvää, eikö niin?" Kuuma ruotsalainen tyttö numero kaksi oli samaa mieltä, "Me olemme olleet täällä jo muutaman kerran ja silti tämä paikka on välillä hieman liian päällekäyvä."

"Jos olette olleet täällä jo ennenkin, voitteko ehdottaa mitä minun kannattaisi tehdä?" Harry kysyi rinnakkailta tytöiltä.

"Voisit vaikka mennä tuonne johonkin kuppilaan ja ottaa muutaman suklaaleivoksen," kuuma ruotsalaistyttö numero kaksi ehdotti iskien silmäänsä.

"Kiitos," Harry sanoi hymyillen aurinkoisesti, "Voisin ottaakkin jotain makeata."

Hyvästellen uudet ystävänsä, Harry käveli kadun yli kohti yhtä Amsterdamin ei-niin-kuuluista kuppilaa.

"Hyvää huomenta," tarjoilija tervehti häntä, "Miten voin olla avuksi?"

"Pari tyttöä ehdotti että ottaisin muutaman suklaaleivoksen."

"Selvä," mies nyökkäsi iloisesti, "Otatteko juotavaa?"

"Voisinko saada kupin teetä maidolla," miehen nyökätessä Harry jatkoi, "Lisätkää maito teehen mutta älkää sekoittako."

"Etsikää itsellenne paikka ja tuon sen teille tuota pikaa."

Nyökäten ymmärtämisen merkiksi, Harry löysi itselleen paikan yhdestä nurkkapöydästä.

Vähän aikaa istuttuaan, tarjoilija tuli hänen paikalleen tarjottimen kera jonka päällä oli iso muki teetä ja hänen suklaaleivoksensa.

"Olkaapa hyvä," mies sanoi hymyillen tietäväisesti jonka jälkeen hän palasi omalle paikalleen tiskin taakse.

Ottaen muutaman epäröivan palasen leivoksesta, Harry yllättyi kuinka hyviä ne olivat, suklainen ja jokin salaperäinen maku jota Harry ei tunnistanut.

Harry tunsi itsensä lipuvan outoon rauhan tunteeseen kun hän hörppiessään teetä; ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hän tunsi olonsa rennoksi, tuntien itsensä kuin hän olisi aivan normaali ihminen, hänestä tuntui että mitkään hänen ongelmistaan eivät merkinneet enään mitään.

Muutaman tunnin päästä, ja monen teekupin jälkeen, Harry nousi jaloilleen ja käveli ulos kuppilasta aikeissaan löytää itselleen jotain syötävää lounaaksi jostakin kadun toisen puolen ravintoloista.

Hetki Harryn löydettyö pöydän itselleen hänen rauhansa rikkoutui neljään kaikkoontumisen ääneen.

Ajatellen että kilta olisi löytänyt hänet ja tullut päättämään hänen lomansa, Harry kurkisti ulos ikkunasta löytääkseen itsensä hämmästyneenä näkiessään, ei killan väkeä, vaan neljä henkilöä mustissa kaavuissa ja valkoisisa naamareissa.

Harry oli poissa penkiltään yhdessä välähdyksessä ja puolivälissä keittiöön ennen kuin kukaan henkilökunnasta ehti edes silmiään räpäyttäa.

"Onko teillä yhtään keitto-öljyä?" Harry kysyi nykäistessään hämmentynyttä kokkia hihasta.

"Tuolla noin," kokki sanoi vilkaistessaan selvästä hulluksi tullutta miestä selvästi hermostuneena, "Löydät kaiken öljyn jota ikinä voit tarvita."

Napaten mukaansa kaksi isoa pulloa keitto-öljyä, Harry suunnisti kohti ravintolan etuovea ja kohti ryhmää mustia velhoja.

"Me tiedämme että olet täällä jossain Potter," Yksi mustista miehistä huusi, "Tule esiin jottei meidän tarvitse vahingoittaa ketään näistä jästeistä."

Kulmiaan kurtistaen, Harry heitti pullot kohti ryhmää ja iski niitä Rikkoontumis-loitsulla.

"Tuolla hän on, napatkaa hänet," nähtävästi johtava Kuolonmutustaja sanoi kun hän huomasi lentävät loitsut.

Loput kolme Kuolonsyöjää liikkuivat totellen käskyä vain liukastuakseen öljyyn jonka Harry oli valuttanut maahan.

Harry edelleen vähensi ryhmän lukua muutamalla Poistujo-loitsulla, ja muutamassa sekunnissa ei ryhmästä ollut seisaallaan enään yhtään henkilöä.

Kutsuttuaan heidän sauvansa hänen luokseen, Harry käveli kohti kaatuneita henkilöitä varuillaan, vastaten jokaiseen liikahdukseen Tainnutu-loitsulla.

Kävellen johtavan henkilön luokse, Harry posti miehen naamion ja viitan.

"Herpaannu," Harry sanoi hymyillen ilkeästi joukon johtajalle, "Mikä oli tarkaanottaen syynne tulla tänne?"

"En kerro sinulle mitään," Kuolonsyöjä uhosi, "Tiedän oikeuteni ja täten et voi pakottaa minua kertomaan mitään."

"Tuo ei ole täysin totta," Harry sanoi virnistäen, "Minä nimittäin en ole minkään hallituksen alainen."

"Mitä sitten?"

"Joten ennen kuin hollannin ministeriö saapuu voin tehdä sinulle mitä lystään."

"S-sinä et tekisi mitään," Kuolon syöjä vastasi hermostuneesti, "Olet yksi niistä hyvistä tyypeistä."

"Ei," Harry vastasi kieltävästi, "Olen vain mies lomalla, joten haluatko kertoa miksi olette täällä vai katsommeko montako luuta pystyn murtamaan ennen kuin hollannin ministeriö tulee paikalle."

"Tulimme tänne ottamaan kiinni Harry Potterin!"

"Miten löysitte hänet?"

"Yksi Pahan Lordin kätyreistä Tylypahkassa asetti häneen etsintä-loitsun selvittäekseen missä poika viettää kesänsä, ajatella että se jästejä rakastava rehtori ei viitsinyt tarkastaa hänen kultaista poikaansa loitsuilta."

"Tainnutu," Harry katsoi alas Kuolonsyöjään ällöten, nähtävästi Tom oli rekrytoinut uusia seuraajia; nähtävästi kukaan heistä ei ollut mitenkään pätevä.

"Staatstovenaars, pysykää paikallanne!" Joukko virallisen näköisiä velhoja lähestyi häntä varovasti, "Asettakaa sauvanne maahan ja kätenne ylös niin että näemme ne."

"En mielelläni laittaisi sauvaani maahan," Harry sanoi varoen tekemästä äkkinäisiä liikkeitä, "Joku näistä idiooteista saattaa olla tajuissaan, ja jos näin on, niin en mielelläni antaisi sauvaani hänelle."

"Ottakaa sauvaanne kärjestä kiinni ja pitäkää sitä päänne yläpuolella," sanoi pelottavan näköinen noita, "Ja kävelkää hitaasti minua kohti."

"Selvä," Harry myöntyi, "En usko että uskoisitte jos sanoisin että minulla ei ollut mitään tekemistä tämän asian kanssa?"

Harry katsoi ympärilleen hetken ajan toiveikkaasti ja lopulta huokaisten, "Eipä tietenkään."

"Otan teidän sauvanne teiltä jonka jälkeen otan teiltä lausunnon," noita sanoi antaen hänen sauvansa yhdelle hänen tovereistaan, "Älkää liikkuko."

"Liikkumaton kuin patsas," Harry sanoi yrittäessään olla rauhallinen.

Noita rauhoittui huomattavasti otettuaan Harryn sauvan pois häneltä, "Noniin herra, ottaisin teidän lausuntonne nyt."

"Selvä," Harry sanoi nyökäten ja lisäten toiveikkaasti, "Voisimmeko hoitaa tämän samalla kun otan jotain syötävää?"

"Niin kauan kun ette ole yksi heistä," yksi miehistä sanoi nyökäten kohti Kuolonsyöjiä, "Niin voitte antaa lausuntonne vaikka päällänne seisten, Hra?"

"Musta," Harry sanoi antaen kaikkein hurmaavimman hymysä, "Voinko laskea käteni alas, ne alkavat krampata?"

"Voitte," nainen nyökkäsi, "Minun nimeni on Staatstovenaar Annie Van Der Mijer, voitteko kertoa mitä täällä tapahtui?"

"Noh, minä olin juuri istahtanut lounaalle kun nämä herrat ilmestyivät," Harry sanoi viitaten kohti makaavia Kuolonmutustajia, "Juoksin keittiöön ja etsin itselleni hieman keitto-öljyä, jonka avulla ja muutaman loitsun kanssa päihitin ryhmän."

"Oliko teillä yhtään apua?" Staatsovenaar Van Der Mijer kysyi äkkiä.

"Ei," Harry sanoi ja huomatessaan hänen järkyttyneen ilmeensä Harry tarkensi nopeasti, "Mitä meillä on täällä on kaikkein huononta mitä Voldemortilla on palveluksessaan, ja minulla oli yllätyksen tuoma etu puolellani."

"Ymmärrän," nainen nyökkäsi, "onko teillä mitään lisättävää?"

"Joukon johtaja sanoi jotain etsintä-loitsusta jonkun päällä," Harry sanoi irvistäen, "Ja ollessani epäluuloista sorttia, ajattelin voisitteko te tarkistaa minut etsintä-loitsuilta ja jos sellaisia löytyy niin poistaa ne?"

"Tietenkin," nainen teki muutaman monimutkaisen sauvan liikkeen, "Olitte oikeassa, teidän päällänne oli etsintä-loitsu, mutta en usko että sen oli asettanut Kuolonsyöjä."

"Miksi näin?"

"Loitsu oli hyvin amatöörimäisesti tehty; sanoisin että kuka tahansa sen olisi tehnyt ei voinut olla vielä poissa koulusta."

"Kiitos," Harry sanoi kohteliaasti," Voinko kysyä yhden kysymyksen?"

"Voitte."

"Ovatko nämä hyökkäykset yleisiä Hollannissa?"

"Ei," nainen pysähtyi miettimään, "Uskoakseni tämä on toinen hyökkäys viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen, normaalisti he pitävät hyökkäyksensä Englannissa."

"Kiitos," Harry sanoi hymyillen, "Tuurilla, seuraava hyökkäys tulee vasta kahdenkymmenen vuoden päästä."

"Toivoisin että uutta hyökkäystä ei tulisi enään koskaan," nainen sanoi kohauttaen olkapäitään, "Jos odotatte täällä hetken, menisin hieman keskustelemaan työtovereiteni kanssa ennen kuin jatkamme."

"Selvä homma," Harry sanoi hymyillen asettuen tien reunakivetykselle istumaan.

Nainen suosi Harrya vielä yhdellä hymyllä jonka jälkeen hän käveli työtovereidensa luokse, "Mikä on tilanne?"

"Silminnäkijät ovat yhtä mieltä siitä että joukko mustiin pukeutuneita miehiä ilmestyi huutaen jotain jostakin englanniksi," mies sanoi tarkastaen muistiinpanonsa, "Hra. Musta tuli ulos ravintolasta ja hyökkäsi heidän kimppuunsa. Tämän jälkeen hän käveli joukon luokse ja iski heitä punaisella valolla. Kaiken kuullen tappelu oli ohi alle kahdessa minuutissa."

"Selvä," nainen räpäytti silmiään hämmästyneenä, "Mitä muuta?"

Yksi toinen Stattstovenaar otti esille oman kirjansa, "Jokaista kohdetta oli isketty monta kertaa lukuisilla Poisto- ja Tainnutus-loitsuilla. Näyttää siltä että homma oli ohi ennen kuin he ehtivät edes tehdä vastahyökkäystä," mies sanoi vilkaistessaan Harryä, "Kuka tahansa hän onkaan, hän ei leiki asioilla."

Staatstovenaar Van Der Mijer otti esille omat muistiinpanonsa, "Meillä on täällä mies tuntemattomasta maasta, joka omien sanojensa mukaan päihitti neljä Kuolonsyöjää ennen kuin he edes ehtivät loitsia mitään, vaikkakin hänen mukaansa he olivat juuri rekrytoituja. Hän puhuu täydellistä hollantia aksentilla, ja, " nainen pysähtyi ottamaan henkeä, "hänellä on päällänsä tuntematon taika-suoja joka tekee tunnistamisen vaikeaksi. Mitään ideaa minkä kanssa me olemme täällä tekemisissä?"

"Kuka tahansa hän onkin, hän on erittäin hyvä taistelija," yksi miehistä totesi purren alahuultaan, "Minä tunnen suurimman osan miehistä Staatstovenaareissa, ehkä hän on saman lainen jostain muusta maasta?"

"En usko," toinen mies sanoi pudistaen päätään, "Pystyn yhdellä kädellä lukemaan montako henkilöä pystyisi tekemään jotain tämän kaltaista, ja suurimmalla osalla heistä puuttuu niin monta ruumiinosaa että valeasua olisi mahdotonta käyttää."

"Ja ne joilta ei puutu osia?" Ven Der Mijer kysyi hiljaa.

"Heidän mielensä on tuhottu yliannostuksella Kidutus-kirousta," Staatstovenaar lopetti, "Kuka tahansa hän on, mistä tahansa hän on, en pysty sanomaan."

"Ymmärrän," Van Der Mijer sanoi nyökäten, "Menen puhumaan hänelle ja ottamaan paremman lausunnon, jos hän vaikka antaisi jonkin vihjeen vahingossa."

"En luottaisi siihen," yksi miehistä sanoi, "Miehet kuten hän eivät tee vahinkoja."

"Joten toivo minulle onnea," Mijer sanoi, alkaessaan kävellä kohti mystistä Hra. Mustaa.

"No, miten on?" Harry sanoi hymyillen.

"Tarinasi kuittaa," Mijer nyökkäsi, "Jos haluat, voimme mennä ravintolaan jossa voitte ottaa itsellenne jotain syötävää ja minä yksityiskohtaisemman lausunnon."

"Totta kai," Harry nyökkäsi, "Onko täällä mitään paikkaa jota voisitte ehdottaa?"

"Suositteko velho vai jästi ravintolaa?"

"Kumpi tahansa käy," Harry sanoi virnistäen, "Niin kauan kun se on hyvää ja sitä on paljon."

"Sitten voin suositella että menemme taika-osion Kalverstraatista, siellä kuulemma on ravintola jossa voi tilata mitä tahansa asiakas tahtoo syödä."

"Kuulostaa hyvältä, onko se kaukana täältä?"

"Juuri nurkan takana."

"Mennään sitten," Harry vastasi, innokkaana syömään lounasta.

Harry seurasi hollannin taika-turvallisuuspoliisia muutaman mutkan ja käännöksen jonka jälkeen he päätyivät pienen ravintolan eteen, joka oli sijoitettu päätien varteen, "Tässä se on."

"Hienoa," Harry sanoi katsellen ravintolaa hyväksyvästi, "Etsitään itsellemme pöytä."

"Seuratkaa minua," tarjoilija sanoi tehden itsensä julki, "Tarvitsetteko ruokalistan?"

"Ei kiitos," Harry sanoi viittoen tarjoilijan pois, "Olen valmis tilaamaan muutaman minuutin kuluttua, mutta sitä ennen voitteko tuoda minulle jotain juomista?"

"Hetki pieni herra."

"Harmikseni joudun kertomaan että en tiedä juuri mitään hollannin ruuista," Harry sanoi virnistäen, "Mitä te ehdottaisitte että tilaan?"

"Itse pidän paljon Limburgs Zuurvleessitä" nainen vastasi hetken mietinnän jälkeen.

"Kiitos, ja tilaa jotai itsellesikin."

"Kiitän."

Hetken odotuksen jälkeen tarjoilija otti heidän tilauksensa ja utelias Staatstovenaar otti esille muistikirjansa, innokkaana vihdoin saadakseen kysymyksensä vastatuksi.

"Joten, Hra. Musta," hän käytti pienen hetken kerätäkseen ajatuksensa, "Mikä antoi teille sen kuvan että ne Kuolonsyöjät olivat uusia alokkaita?"

"Kokemus," Harry sanoi ottaen hörpyn juomastaan, "Olen kohdannut monta jäsentä hänen sisimmästä joukostaan, ja kuka tahansa heistä olisi ollut nopeampi loitsimaan kirouksia," Harry pysähtyi hetkeksi kokoamaan ajatuksiaan, "Voldemortilla on hyvin vähän seuraajia jotka eivät ole huono-tasoisia kovanaamoja, jopa hänen sisäinen rinkinsä yrittää korvata taitoa sadismilla, ne neljä jotka juuri kohtasin eivät päässeen edes sille rimalle."

"Ymmärrän," nainen sanoi kätkien yllättyineisyytensä, "Uskotko että näemme listää heistä?"

"En tiedä," Harry sanoi ottaen hörpyn juomastaan, "Minä luulen että he eivät olleen virallisella tehtävällä, joten on hyvin todennäköistä että Volde ei auta heitä pakoon vankilasta."

"Miksi luulette näin?"

"Kuullosti siltä että he etsität jotakuta, ja virallisella tehtävällä heidän joukossaan olisi ollut joku korkea-arvoinen Kuolonmutustaja valvomassa että tehtävä onnistuisi, tärkeään tehtävään tämä henkilö olisi joku sisemmästä ringistä," Harry pysähtyi kun tarjoilija palasi ja jatkoi kun tarjoilija oli kuuloetäisyyden ulkopuolella. "Tämän joukon johtaja oli vähä-arvoinen roisto; uskoakseni he olivat epävirallisella tehtävällä hoidellakseen jonkun pois kuvioista yrittäessään saada huomiota heidän johtajaltaan."

"Ymmärrän," todella virallisen kuuloista, ajatteli nainen itsekseen. "Huomasin että aloitit tappelun hyvin... vahingoittavilla taioilla ja vaihdoit tainnutus-loitsuihin vasta kun Kuolonsyöjät olivat maassa?"

"Niinhän minä tein," Harry myöntyi, "yksi opetus jonka minä olen joutunut opettelemaan kovan kautta oli että Tainnutu-loitsu on suhteellisen helppo kumota, mutta murtuneet luut pitävät vastustajan alhaalla."

"Pidän tämän mielessä, kuka oikein olette, Hra. Musta?"

"Olen vain mies lomalla yrittäen etsiä jotain minkä olen menettänyt."

"Ja mitä tämä on?"

"Elämä," Harry sanoi surullisesti.

AN: Staatstovenaar on sama kui Aurori mutta käännetty vain hollannin muotoon. En ollut aivan sata varma miten barista pitäisi kääntää joten päädyin käyttämään vain aivan perus tarjoilijaa.

Ehdotan että luette Rorschach's Blot tarinan Make a Wish, tarina on valmiissa muodossa ja aivan mahtava. Ja varsinkin kun päivitän tätä tarinaa milloin sattuu tuntumaan siltä.. :)