Elikkäs tässä ois toinen luku! Pahoittelen että siinä ei tapahdu paljonkaan mitään, mutta tästä se periaatteessa alkaa (; Kannattaa kuitenkin lukea!
Ja sisältää Yaoita!
Berwald nukkui melko rauhallisesti vieressäni. Pitelin häntä kädestä kiinni ja katselin ulos. Berwald oli alkanut panikoida muutamasta ilmakuopasta. Ei siinä ollut mitään pahaa, mutta oli hyvin hankala saada häntä rauhoittumaan. Lopulta hän kuitenkin rauhoittui ja nukahtikin pian.
Havahduin ajatuksistani kun saimme kuulutuksen laittaa vyöt kiinni, sillä laskeutuisimme pian. Katsoin vieressäni nukkuvaan mieheen ja hymyilin hieman. Harmitti herättää häntä, mutta oli pakko. Nousin tuolille istumaan polvilleni ja kuiskasin Berwaldin korvaan "Huometa prinssini." Hän raotti hieman silmiään, muttei kokonaan. Tuhahdin hieman ja annoin hänelle suudelman. Siihen hän jo heräsikin.
"Huomenta", sanoin uudelleen, samalla käyden istumaan tuolille kunnolla. "Laskeudumme kohta, joten pitää laittaa vyöt kiinni", selitin hänelle ja napsautin oman vyöni kiinni. Berwald teki samoin, haukotellen samalla. "Nukuitko hyvin muuten", kysyin häneltä. Olin huolissani hänestä, sillä ennen en koskaan ollut nähnyt hänen pelkäävän jotakin. Berald nyökkäsi katsoen sitten minuun. "Anteeksi", hän sanoi sitten, unisella äänellään. Naurahdin hieman. "Miksi pyydät anteeksi sitä että pelkäät jotakin ja näytät sen? Minusta on hienoa, että uskalsit pelätä jotakin", sanoin hymyillen hieman. Puristin hänen kättään hieman ja hymyilin sitten.
Laskeuduttuamme haimme tavaramme. Katsoin että Hanatamago oli kunnossa. Se pieni ressukka nukkui vielä. Berwald soitti taksia meille. Samassa muistin että minun piti soittaa siskolleni Ainolle, että voisiko hän vahtia ainakin viikon verran Hanatamagoa. Kaivoin kännykkäni esiin ja valitsin hänen numeronsa.
"Tino!", kuului puhelimesta huudahdettavan pian. Naurahdin hieman, hän piti siitä kun soitin hänelle.
"Hei Aino, mitä kuuluu", kysyin tuttuun tapaan. Oli mukava kuulla mitä siskolle kuului.
"Voi hyvää vain, olen saanut muuttoni valmiiksi. Vihdoin ja viimein jokainen tavara on paikallaan", hän sanoi. Siitä muistinkin että Aino oli muuttanun Helsinkiin vähän aika sitten. Olimme olleet auttamassa häntä Berwaldin kanssa.
"Hienoa, hienoa, mutta mennään asiaan. Onnistuisiko jos toisimme sinulle Hanatamagon ainakin viikoksi hoitoon", kysyin hymyillen. Tiesin että Aino rakasti pientä valkoista karvapalloamme, eikä voisi kieltäytyä.
"Tinooo, tietenkin voin! Tuo tänne vain, mutta tuothan samalla sen hihnan, hieman ruokaa, sen pedin ja muutamia leluja", tyttö toisessa päässä puhelinta vastasi.
"Tarvitseeko sellaista edes kysyä? Tietenkin tuon, jottei raukka parka ala ulvoa ikävästä. Mutta olemme noin puolen tunnin päästä siellä, olethan kotona?" kysyin Ainolta. Tietty hän olisi nyt ainakin kotona, jotta saisi hoitaa koiraa.
"Voi tietenkin olen, keitän kahvit valmiiksi teille sitten", Aino vastasi. Berwald alkoi viittoa että pitäisi mennä jo, joten aloin lopetella puhelua
"Ei sinun tarvitse, meillä on aika kiire aikataulu. Pitää mennä Dannyn luo. Mutta hei pitää lopettaa, nähdään pian", sanoin nostaen toisella kädellä Hanatamagon kopin. Berwald oli jo ottanut laukkuni.
"Okei, nähdään pian", Aino vastasi ja lopetin puhelun, laittaen sitten kännykkäni taskuun. Sitten riensin Berwaldin perään, joka oli jo mennyt edeltä.
Berwald jutteli kuskin kanssa, ilmeisesti kertoi minne ajetaan. Huomatessaan minut, hänen ilmeensä kirkastui. Hymyilin hänelle, kävellessäni samalla auton luo. Molemmat istuimme takapenkille, hän istui reunaan, minä keskelle ja Hanatamagon kuljetuskopan laitoin toiseen reunaan. Laukkumme olivat perärontissa. Nojasin Berwaldiin, jonka kasvot punehtuivat hieman. Hän ei ollut kovin tottunut tällaisiin julkisiin hellyydenosoituksiin. "Meidän olisi pitänyt ostaa liput saman tien Kööpenhaminaan", sanoin sulkien silmäni. Olin melko väsynyt. Berwald kietoi kätensä ympärilleni ja nyökkäsi. Hän huokaisi syvään ja tiesin hänen katsovan maisemia.
"Ei yhtä upeaa kuin lapissa", kysyin pitäen silmiäni edelleen kiinni. Hän naurahti hieman ja tiesin että hän hymyili.
"Ei ollenkaan. Täällä on... Harmaata", hän sanoi miettien jokaista sanaansa tarkasti.
Noin vartin kuluttua, meinasin nukahtaa. "Berwald minua väsyttää", sanoin haukotellen. Tunsin hänen katseensa itsessäni, en kuitenkaan antanut sen häiritä minua. En jaksanut.
"Olemme pian perillä. Yritä pysyä hereillä. Saat sitten nukkua ainakin puoli tuntia lentokoneessa. Sitä ennen meidän kuitenkin täytyy hakea naamiot ja tiedänkin sopivan paikan. Mutta yritä pysyä hereillä, okei?" hän sanoi vaimeasti. Nyökkäsin, mutten avannut silmiäni. Berwald huokaisi ja kohotti päätäni suudellakseen minua. Hänen huulensa olivat pehmeät ja lämpimät, kuten aina. Vastasin suudelmaan kevyesti, mutta se sai hänet vetäytymään pois. Avasin silmäni, venyttelin sen verran mitä mahduin venyttelemään ja katsoin punaista Berwaldia. Sitten katsoin taksikuskiin, joka yritti pitää katseensa tiessä.
Tultuamme tutun kerrostalon kohdalle, Berwald alkoi etsiä lompakkoaan, mutta olin nopeampi. Maksoin kuskille käteisenä ja annoin jopa hieman tippiä. Nostin Hanatamagon kopin syliini ja nousin autosta. Berwald nousi myös, katsoen kuitenkin murhaavasti minua. Tiesin että tästä tulisi sanomista, mutten kerta kaikkiaan voisi antaa hänen maksaa kaikkea koko ajan. Taksikuski auttoi meitä nostamaan laukkumme takaluukusta ja lähti sitten ajamaan jälleen. Berwald otti molempien laukut ja lähdimme rappukäytävään.
Koska asuimme toisessa kerroksessa, emme käyttäneet hissiä oikeastaan koskaan. Kaivoin avaimeni takkini taskusta ja avasin oven. Päästin Berwaldin menemään ensin, samalla irrottaen avaimeni ovesta. Lopulta kannoin Hanatamagon kopissaan sisälle ja suljin oven. Emme ottaneet edes takkeja pois päältämme, sillä haimme vain koiran tavarat ja lähdimme taas matkaan.
Vaikka asuimme Helsingissä, meillä oli auto, sillä Berwald oli vaatinut sen, vaikka olinkin kuinka moneen kertaan sanonut, että se olisi turha, sillä täällä pääsisi julkisilla hyvin ja aikalailla kaikki olisi kävelymatkan päässä. Mutta kun Berwald jotakin päättää, on vaikea saada sitä päätöstä muuttumaan. Nyt oikeastaan olin iloinen autosta, sillä Hanatamago nukkui edelleen, eikä sen kopin kanssa voinut oikein mennä metroihin tai ratikoihin. Katsoin valkoista volvoa. No eihän se valkoinen enään ollut, sillä sitä ei hetkeen oltu pesty. Enemmänkin se oli harmaa. Berwald laittoi auton käyntiin ja alkoi raaputtaa ikkunoita, sillä välin kuin minä laitoin Hanatamagon takapenkille ja kiinnitin sen jotenkin, ettei koppi pääsisi liikkumaan. Sitten suljin oven ja menin istumaan etupenkille.
Autossa oli kylmä, joten laitoin kaikki puhaltimet puhaltamaan lämmintä ilmaa. Laitoin jopa penkinlämmittimet päälle pitkästä aikaan. Berwald istui kuskin paikalle ja lähti ajamaan. Aino ei onneksi asunut kaukana, joten ajoimme noin kymmenessä minuutissa hänen talolleen. Pieni sievä rivitalon pätkä. Melko kallis, ja vaikea löytää, mutta Aino halusi sellaisen.
Berwald sammutti auton ja minä avasin vyöni. Nousin autosta ja menin noutamaan Hanatamagon. Berwald otti koiran tavarat ja odotti kiltisti, että saisin koiran mukaan. Sitten veimme sen yhdessä Ainolle.
"Tinoooooo!" kuului ovelta huudahdus kun astuimme sisään. Aino hymyili iloisesti ja halasi minua. Kuitenkin meinasin kaatua, sillä olihan minulla Hanatamagon koppi toisessa kädessäni. Berwald seisoi kuitenkin takanani ja pelasti minut kaatumiselta.
"Voi kuinka ihanaa nähdä! Ja Berwald kai olet pitänyt veljestäni huolta? Tiedäthän hänet, unohtaa jatkuvasti asioita ja-" Aino alkoi selittää päästäessään minut irti. Näimme häntä nykyään niin vähän, valitettavasti. Aino oli oikeastaan koko perheeni, Berwaldin ja Hanatamagon lisäksi.
"Aino, ihana nähdä sinuakin pitkästä aikaan", sanoin keskeyttäen hänet. En halunnut hänen paljastavan jotakin noloa minusta, vaikka Berwald tiesikin suunilleen kaiken minusta. Aino katsoikin minua murhaavasti, se tosin ei ollut uutta tänään.
Avattuani takkini, kävelin olohuoneeseen ja laskin Hanatamagon maahan. Aino joka halusi nähädä koiran samantien sekä Berwald tulivat perässäni. Aino istahti viereeni ja Berwald laski tavarat sohvalle, istuen sitten siihen. "Tino hei, miksei se tule ulos?" Aino kysyi saaden minut nauramaan.
"Hei luuletko todellakin, että Hanatamago pitää lentämisestä. Annoin sille hieman unilääkettä, jotta sen matka menisi paremmin", sanoin ottaen pienen valkoisen koiran ulos kopistaan. Sainkin juuri annettua sille halin sekä suukon, ennen kuin se heräsi ja lähti moikkaamaan Ainoa.
"Muuten tässä on sen tavarat", Berwald sanoi, saaden Ainon huomion. Tyttö nyökkäsi ja otti Hanatamagon syliinsä, antaen sen sitten nuolla kasvojaan ja leperrellen sille kuin pienelle vauvalle.
Olimme katselleet Hanatamagoa hieman, kunnes oli aika jatkaa matkaa. Annoin Ainolle vielä suukon ja Hanatamagolle sanoin heipat. Sitten Berwald ja minä lähdimme ostamaan naamioita itsellemme.
"Olisin voinut maksaa sen taksin", Berwald sanoi kun olimme lähteneet ajamaan.
"Tiedän, mutta tiedän myös ettei sinullakaan ole pohjattomasti sitä rahaa. Ja sitäpaitsi tunsin että on minun vuoroni maksaa", sanoin katsoen ikkunasta ulos.
"Mutta sinä ostat kaikki ruoat. Ja kyse ei ole rahasta", hän sanoi rauhallisesti.
"Niin ostankin, mutta siksi että tiedän mitä tarvitsen koska kokkaankin meille. Ja pidän siitä. Mutta jos kyse ei ole rahasta, miksi keskustelemme tästä", kysyin häneltä, samalla kääntäen katseeni minuun.
Berwald pysäytti auton valoihin ja tarkkaili liikennettä. "Ja sitäpaitsi maksat kaiken muun. Laskut, vuokran, bensat, kaikki. Joten miksen kerrankin saisi maksaa jotakin", kysyin häneltä. Huomasin ettei hänkään tahtonut riidellä.
"Saan parempaa palkkaa kuin sinä, joten minulla on enemmän rahaa käytettävänä meidän hyväksi" Berwald sanoi kylmästi. Hän ei edes katsonut minuun.
"Vai niin, tästä on rahasta kysymys. Muttei vain siitä, vaan periaatteesta. Ja miten niin saat parempaa palkkaa?" kysyin. Aloin ärsyyntyä nyt jo. Miksen muka saisi maksaa jotakin joskus?
"Tino ei riidellä tästä nyt." Berwald sanoi hitaasti ajaessaan. Naurhadin hieman, halusin vain vastauksen.
"Berwald... Mielummin puhuisin asiat selviksi nyt, kuin myöhemmin sillä tiedät kuinka paljon asia jää minua vaivaamaan. Ja sitäpaitsi se oli vain yksi taksimatka. Et voi suuttua siitä että maksoin sen", sanoin ärtyneenä. Hän huomasi sen ja huokaisi.
"Kyllä minäkin haluan puhua asiat selviksi, mutta en halua riidellä jostakin typerästä asiasta. Ja sitäpaitsi haluan huolehtia sinusta." Berwald sanoi.
"No älä huolehdi! Berwald rakastan sinua äärettömästi, mutta osaan myös huolehtia itsestäni. En ole kuin pieni kuriton lapsi, josta kuuluu koko ajan huolehtia." parahdin. Vihasin juuri näitä keskusteluja, mutta ei mikään parisuhde kestä ilman riitelyä.
Berwald oli vaiti, tiesin satuttaneeni häntä, mutta oli minullakin elämä. "En vain halua menettää sinua", hän kuiskasi.
"Berwalddd... Et sinä minua menetä, et koskaan. Mutta ei sinun tarvitse huolehtia minusta koko aikaa. Sinun pitää myös miettiä itseäsikin välillä." sanoin hymyillen hieman.
Olimme samassa perillä ja Berwald keskittyi sammuttamaan auton. "Tiedän", hän sanoi sitten ja katsoi minuun. Hän hymyili hieman, mutta huomasin surun sen takaa. Pyöräytin silmiäni ja huokaisin.
"Anteeksi", sanoin nousten sitten autosta. Hän selvästi hämmästyi hieman, mutta teki samoin. Miehen lukitessa ovia, kävelin hänen luokseen ja halasin häntä. Ja nyt minun hämmästyksekseni hän ei työntänyt minua pois, kuten yleensä, vaan kietoi kätensä ympärilleni.
"Ei se mitään ja sitä paitsi se oli vain yksi taksimatka", hän kuiskasi, saaden minut hymyilemään. Sitten lähdimme ostamaan naamiot.
Tosiaan edelleenkin saa laittaa tulemaan palautetta ihan rohkeasti! En pure : Dd
Ja jos saat jonkun kivan idean ficciin, kerro toki niin katsotaan syntyykö siitä mitään ((;
Ja hei ihana että annatte palautetta! Ja kyllä, luen ne ja yritän miettiä miten hyödynnän niitä (:
Niin ja hei näitä paritoivomuksia saa laittaa jatkossakin, yritän mahdollisimman paljon niitä toteuttaa, tai jos en ehkä laita heitä ficissä koko ajan yhteen, heillä varmasti tulee olemaan joku pieni oma hetki (;
Nyt voin jo sanoa, että kolmannessa luvussa kestää hieman sillä palaan taas koulun penkille (Olin topissa eli työssäoppimassa) ja se tulee viemään aikaani valitettavasti enemmän kuin sitä on /: Mutta yritän olla nopea!
Ensi kertaan taas!