Edward Elricin Koulutus

Osa 2

Länsi

"Miksi meidän täytyy mennä henkilökohtaisuuksiin näiden allekirjoitusten vuoksi?" Ed kysyi.

Mustang, joka oli katsonut alas käsissään oleviin papereihin, nosti katseensa blondiin. "Koska kukaan ei vain pyydä kouluttautumista C-5:ksi. Harvat... hyvin harvat... ihmiset pyytävät C-4-koulutusta, mutta eivät koskaan C-5:ta. "

Ed kääntyi tuolissaan ja katsoi Fuhrerin sihteeriä. Tummahiuksinen nainen puhui laiskasti puhelimeen. Huokaisten hän käänsi katseensa takaisin esimieheensä. "Miksi ei? Ja jos kukaan ei halua tulla C-5:ksi, niin miksi muutamat ihmiset sitten ovat siinä asemassa?"

"C-5-koulutusta käytetään yleensä valtionalkemisteihin, joista on tullut rikollisia tai jotka ovat tehneet maanpetoksen. Koulutus auttaa takaamaan heidän... uskollisuutensa..."

"Ja?" Ed yllytti yrittäen saada lisätietoja, mutta eversti ei sanonut mitään muuta. Vanhempi mies katsoi jälleen alas ja paperit käsistään masentuneen näköisenä.

He istuivat hiljaisuudessa odottaen fuhrerin edellisen tapaamisen päättymistä. Huolimatta siitä, kuinka paljon hän yritti olla välinpitämätön, sai koko ajatus Edin hyvin varatuneeksi. Heidän aiemman keskustelunsa jälkeen Mustang oli ollut jatkuvasti hermostunut, levoton ja masentunut. Kaikki olivat huomanneet sen, mutta hän ei ollut kertonut kellekään mikä häntä vaivasi.

Sitten kolme päivää myöhemmin Ed oli kutsuttu tummahiuksisen miehen toimistoon. Mustang ei katsonut häneen puhuessaan mutta tiedusteli lyhyillä, pätkityillä lauseilla oliko Ed tosissaan C-5:ksi haluamisestaan. Kun hän kertoi olevansa, eversti yritti uudelleen saada hänet ottamaan C-2-koulutuksen ensin, mutta Edin kieltäytyessä Mustang suostui vastahakoisesti tulemaan hänen kouluttajakseen.

Kyse ei ollut siitä, etteikö Ed olisi halunnut ottaa C-2-koulutusta ensin; hän ei vain halunnut tuhlata aikaa. Blondi välitti vain siitä, että saisi tämän hoidettua nopeasti voidakseen katsoa mitä asiakirjoja halusi. Siten hän saisi ehkä Alin kehon takaisin. Mitä pidempään Ed vitkasteli, sitä pidempään Al joutuisi olemaan vangittuna siihen tyhjään kuoreen.

Myös hänen veljensä oli tietenkin yrittänyt puhua Edille koulutuksesta. Kun hän oli kertonut Alille mitä Mustang oli sanonut, oli nuorempi veli pelästynyt sanoen, ettei halunnut Edin käyvän läpi jotain niin kamalaa mitä jopa eversti pelkäsi.

Ed ei halunnut jättää veljeään. Päinvastoin. Oikeastaan hän vihasi koko ajatusta, mutta jos muutama kuukausi erillään voisi nostaa dramaattisesti hänen mahdollisuuksiaan saada Alin keho takaisin, hänen täytyi yrittää. Hänen täytyi tehdä se.

He olivat päässeet epävarmaan yksimielisyyteen vain, koska Ed kiisteli tapauksesta niin usein, ettei Al kestänyt enää kuunnella. Ed menisi koulutukseen ja Al jatkaisi etsintöjä täällä.

Se oli hyvä suunnitelma.

Ei ollut mitään huolta.

Loppujen lopuksi, se oli vain koulutus.

Kuinka paha se voisi olla?

"Fuhrer ottaa teidät nyt vastaan", sanoi naisen viileä ääni ja Ed vilkaisi ylös huomaten sihteerin katsovan häneen.

Pystyn tähän, Ed ajatteli bruneten johdattaessa heidät Fuhrerin avaraan toimistoon.

Fuhrer oli jo vanhempi, mutta eloisa mies ja tervehti heitä lämpimästi ennen kuin pyysi heitä istuutumaan sohvalle. Heidän tehdessään niin istui hän itse läheiseen nojatuoliin ja sanoi, "Joten, mikä tuo teidät tänne tänään?"

"Sir..." Mustang aloitti, mutta kangerteli hieman ennen kuin jatkoi. "Majuri Edward Elric on pyytänyt C-5-koulutusta. Hän on myös pyytänyt, että minä olisin hänen kouluttajansa."

Yhden lyhyen lauseen jälkeen Fuhrer rypisti otsaansa katsoen Ediä mietteliäästi. Nuoren alkemistin mielestä mies näytti pelästyneeltä, mutta hän ei ollut varma. Se sai hänet vielä levottomammaksi. Oliko se todella niin paha, että kaikki hiljenivät siitä kuullessaan?

Hiljaisuus venähti kiusallisesti muutamaan minuuttiin ennen kuin Fuhrer puhui. "No... Tämä on... outo... pyyntö. Mikä tarkalleen on sertifiointi-tasosi, nuori mies?

"Yksi", Ed vastasi.

"Aivan... No... Voisi olla hyvä, jos ottaisit C-2-koulutuksen ennen kuin pyydät moista."

"Ei!" Ed huusi hieman jyrkemmin kuin oli tarkoittanut. "En voi tuhlata aikaa. Tahdon tehdä tämän nyt ja saada sen alta pois."

Vanhempi mies huokaisi raskaasti. "Majuri, et edes tiedä mitä tämä koulutus tuo mukanaan."

"Tiedän tarpeeksi. Tiedän, että se tulee olemaan vaikeaa ja muuttaa ihmistä jotenkin, mutta se kestää vain muutaman kuukauden. Pystyn siihen."

Lisää hiljaisuutta, kunnes Fuhrer kääntyi Mustangin puoleen. "Eversti, mitä mieltä olet tästä?"

"Sir, olen samaa mieltä kanssasi. Uskon, että olisi Teräksen paras vaihtoehto käydä ensin C-2-koulutus jotta hän voisi tehdä tietoisemman valinnan." Mustangin silmät syöksähtivät sinne missä Ed istui.

Vanhempi mies nyökkäsi mietteliäänä. "Mutta olet kuitenkin hyväksynyt hänen pyyntönsä ruveta hänen kouluttajakseen?"

"Kyllä sir."

"Ja miksi näin, jos olet niin kovin asiaa vastaan?" Edistä tuntui kuin Mustangia olisi arvosteltu näillä kysymyksillä; kuin hänen perusteitaan olisi testattu, että nähtäisiin oliko hän... mitä? Varteenotettava? Hän ei ollut varma... Mutta näytti että näiden kysymysten takana oli enemmänkin kuin pelkkää uteliaisuutta.

Everstin silmät viipyivät hetken Edissä, sitten hän kääntyi takaisin armeijan komentajan puoleen. "Koska hän pyysi sitä, sir. Majuri Elric on ollut komennukseni alaisena jo useamman vuoden. Tunnen hänet jo melko hyvin, ja minua inhottaisi menettää hänet alaisuudestani." Tauko, sitten Mustang sanoi hiljaa, "Ja myös siksi, koska tahtoisin sen olevan mieluummin minä, kuin joku muu."

Fuhrer rypisti otsaansa hieman. "Olet aina välittänyt liikaa alaisistasi, tulialkemisti. Jopa sodassa välitit liiaksi. Oletko varma, että tahdot käydä tämän läpi? Tiedät, että koulutuksen kerran päätyttyä tätä ei saa tekemättömäksi."

Välitti liikaa alaisistaan? Ed ajatteli. Koulutusta ei saa tekemättömäksi? Hän kuvitteli Fuhrerin puhuvan siitä, että hänen täytyisi työskennellä Mustangin alaisena loppuaikansa keskuksessa.

"Tiedän, sir..." Mustang vastasi hiljaa.

Fuhrerin silmiin tuli tuima katse. "Olet C-3; tiedät, millainen vastuusi häntä kohtaan tulee olemaan. Oletan, että olet käynyt tämän läpi mielessäsi todella tarkasti. Se tulee muuttamaan sinut, muuttamaan elämäsi."

Ed katsoi kun eversti nielaisi kuuluvasti ja nyökkäsi.

"Tiedän..." hän vastasi käheästi.

Nuoren alkemistin sydän alkoi hakata kiivaammin. Ehkei hän halunnut tehdä tätä... Ehkä hänen pitäisi ottaa lisäaikaa ja käydä C-2-koulutus... Mutta lopulta hän katsoi perääntymisen tässä vaiheessa koettelevan ylpeyttään liiaksi, ja päätti olla tekemättä sitä.

Fuhrer katsoi jälleen hetken Ediä vakava ilme naamallaan, kunnes virnisti hieman. "Tiedätkös, majuri, saatavilla olevien kouluttajien listalla on muutama todella hyvän näköinen nainen. Saattaisit haluta mieluummin yhden heistä."

Ed katsoi miestä hämmentyneenä. Mitä väliä sillä oli mitä sukupuolta he olivat? Kun teini ei sanonut mitään, virne katosi vanhemman miehen kasvoilta ja hän sanoi reippaasti, "Hyvä on sitten, näyttäkää paperinne."

He ojensivat dokumenttinsa miehelle ja odottivat, kun hän tarkasteli niitä. Lähes viidentoista minuutin hiljaisuuden jälkeen fuhrer allekirjoitti lomakkeet ja katsoi ylös heihin. "Milloin tahdotte aloittaa?"

"Niin pian kuin mahdollista", Ed möläytti hätäisesti. Hän ei tahtonut tuhlata enempää aikaa.

Fuhrerin katse siirtyi lyhyestä alkemistista Mustangiin, joka haroi vapisevalla kädellään tukkaansa ja sitten takaisin Ediin.

"He tarvitsevat viikon valmisteluaikaa ja junamatka vie kolme päivää, joten sinun täytyy lähteä neljän päivän päästä. Pyydän neiti Douglassia soittamaan heille tapaamisen jälkeen samoin kuin lähettämään dokumentit tänään."

Fuhrer nousi seisomaan osoittaen tapaamisen päättyneeksi. Kun Ed ja eversti olivat molemmat nousseet ylös, komentaja kätteli molempia ja sanoi, "Toivotan onnea teille kummallekin. Olen varma, että teistä tulee olemaan paljon hyötyä valtiolle koulutuksenne jälkeen."

"Kiitos sir", Mustang sanoi heikosti nostaen kätensä tervehdykseen.

Ed nyökkäsi ja kohotti hetken päästä omankin kätensä. "Joo, kiitos."

Luulen...

Ed otti toisen haukun lihapiirakastaan ja katsoi ulos ikkunasta. Hän oli harvoin lännessä, eikä silloinkaan kovin kaukana. Suurin osa hänen matkoistaan veivät hänet itään tai etelään, ja tietenkin hän oli varttunut pohjoisessa...(1)

"Nämä vuoret todella ovat jotain, eivätkö olekin?" Ed kysyi ällistyneenä, mutta sai vastaukseksi vain murahduksen. Hän katsoi matkakumppaniaan ja kurtisti kulmiaan. He olivat olleet junassa kaksi päivää ja kumpanakaan niistä Mustang ei ollut sanonut juuri mitään. Ed oli jopa tehnyt pilaa itsestään, mutta mies ei ollut edes yrittänyt käyttää tilaisuutta pilkata häntä.

Blondi katsoi huokaisten ympärilleen. Heidän vaununsa oli tyhjä, suurin osa ihmisistä oli lähtenyt edellisenä päivänä. Ilmeisesti juuri kukaan ei tullut näin kauas länteen. Hän haukkasi lounastaan uudelleen ja mietti Alia.

He matkustivat aina yhdessä...

Kaksi päivää ja hän kaipasi jo nyt ankarasti veljeään...

"On outoa saada vaunu kokonaan meille kahdelle, eikö? Uskotko, että kyytiin nousee vielä joku ennen kuin pääsemme sinne?" Ed kysyi yrittääkseen saada aikaiseksi jonkinlaisen keskustelun toisen miehen kanssa, ja yrittääkseen olla miettimättä ikäväänsä.

Eversti katsoi uupuneena ylös ja vastasi hiljaa, "En tiedä."

"Joo, en minäkään. Haluatko loput?" Nuori alkemisti kysyi iloisena saatuaan vastauksen edelliseen kysymykseensä, mutta toinen mies vain ravisti päätään ja katsoi alas pitelemäänsä kirjaan. Ed halusi kuollakseen tietää mitä kirjaan oli kirjoitettu, mutta eversti ei antaisi hänen katsoa sitä. Ed oli jopa yrittänyt kerran lukea sitä miehen nukkuessa, mutta siinä oli hihna joka piti kirjan suljettuna. Normaalisti se ei tietenkään olisi ongelma, mutta hihnassa oli alkeeminen kehä, joka esti kirjaa avautumasta väärälle henkilölle.

Hyvin kiinnostava sellainen.

Ed ei ollut koskaan nähnyt sellaista... Hän oli yrittänyt selvittää sen, mutta tuloksetta. Mutta myös kirja itsessään oli mysteeri. Kun Ed oli ensimmäisen kerran nähnyt pienen kirjan tavallisilla ruskeilla kansilla, oli hän kysynyt mikä se on Mustangin vastatessa vain kirjan olevan koulutuksen käsikirja.

'Joten sinä opiskelet?' Ed oli kysynyt.

'Sen voi sanoa niinkin. Enemmin se on vain suuntaa antava, sillä jokainen kouluttaja ja koulutettava ovat erilaisia.'

Ed oli kysynyt muitakin kysymyksiä, mutta vanhempi mies oli kieltäytynyt vastaamasta niihin.

"Joten, kuinka pitkään tämä koulutus taas kestikään?" Lyhyt alkemisti kysyi.

"Se todella riippuu."

"Mistä?"

Mustang kohotti katseensa kirjastaan, ja tummat varjot hänen silmiensä alla saivat hänet näyttämään voipuneelta. "Sinusta."

1 - Huomautus siitä, että kirjoittaja yleensä sijoittaa Rizemboolin pohjoiseen kaikissa tarinoissaan. Hän tietää sen olevan virheellistä mutta tykkää silti tehdä niin.