Miko on Shiba-rotuinen koiranpentu, tuman musta ja vähäsen liilaa siellä tällä turkissa. Miko on luonteeltaan villi ja vähän kova menemään joka suuntaan, mutta ei hän mitään pahaa tarkoita, hoitajat uskovat että hyvällä kasvatuksella. Miko oppisi tavoille.

Siten kävi niin, että Miko sai uuden kodin, erään rakennus työmiehen kodista, hänellä oli jo yksi koira, nimeltään Bulkhead, rodultaan Bernhardinkoira. Iso ja väriltään vihreä, ja vaikka Bulkhead olikin iso, niin sillä oli hyvä sydän, ja hellä luonne, mutta myös kova luonne, kun sille päälle sattui.

Jo heti ensi tapaamisesta, nämä kaksi tulivat hyvin juttuun, vaikka olivat eri rotua. Miko oli aika innoissaan nähdessään noin ison koiran.

"Vau! oot tosi iso poika! moi olen Miko!" Miko esitäytyi, ja nuuski ja hypi Bulkheadin ympärillä.

Bulkhead nauroi.

"Hei vain pikkuinen, nimeni on Bulkhead, ja tervetuloa uutten kotiisi." Hän sanoi.

Pari päivää kului siinä, että Miko tutustui uutten kotiinsa, ja Bulkhead sai huomata, että hän sai kovasti paimentaa villiä pikku pentua. Mutta siitä huolimatta Bulkhead piti kovasti Mikosta, vaikka tämä oli niin villi.

Kerran puistossa, Bulkhead tapasi vanhan hyvän ystävänsä, Wheeljack.

"Terve Wheeljack! mitä kamu?" Bulkhead sanoi häntää heilutellen. Weeljack, on
Tanskandoggi, harmaa turkkinne, ja muutamia naarmuja siellä tällä, sillä tämä koira oli kulkukoira.

"Loistavasti köriläs," Weeljack sanoi hymyillen.

Miko nuuski uteliaana uutta koiraa, ja Weeljiack katseli uteliaana pikku pentua.

"Miko, tässä on Weeljack, hyvä ystäväni, ja Weeljack, tässä on Mikko, minun kämppäkaveri." Bulkhead esiteli.

"Terve vain pikkuinen, mukava tavata," Weeljack sanoi ystävällisesti.

"Hei vaan, leikitäänkö?" Miko kysyi toiveikkaana.

"Joskus toiste," Weeljack sanoi, ja tönäisi hellästi Mikoa.

"Minulla on muuta puuha juuri, pitää tarkastaa reviirit," Wheeljack sanoi, ja hyvästeli ystävänsä, ja meni menojaan.

"Aito kulkukoira," Bulkhead totesi tyynesti.