II: I Was Made For Lovin' You
Vaikka kaikki merkit olivat (ainakin Remuksen mielestä) olemassa, kukaan ei ollut tajunnut hänen ja Siriuksen välisen suhteen olevan jotakin paljon vahvempaa, merkityksellisempää ja maagisempaa kuin lähes kymmenen vuotta jatkunut luja ystävyys. Eivätkä he Siriuksen kanssa olleet koskaan kokeneet sen suurempaa tarvetta tuoda asiaa ilmi.
Toki Lily ja James – varsinkin Lily – viljelivät ahkerasti rohkeitakin vitsejä heidän yhteiselostaan ja siitä, kuinka he käyttäytyivät kuin mikäkin vanha aviopari, mutta edes rohkeimman leikinlaskun lomassa Remus ei ollut koskaan harkinnut kakistavansa ulos, että Lilyn ja Jamesin vitsit olivat hänelle totisinta totta.
Ei sen jälkeen, kun James ja Lily olivat eräänä hyisenä tammikuisena iltana ilmoittaneet Lilyn olevan siunatussa tilassa, ja myöhemmin sinä samana hyisenä yönä Remus oli kuullut enemmän ja vähemmän päihtyneen Jamesin sähähtävän enemmän ja vähemmän päihtyneelle Siriukselle: "Anturajalka, olen tosissani. Ei Kuutamo voi pestä kalsareitasi lopunikäänsä!"
Sirius oli näyttänyt myrkyn nielleeltä, ja muuta siitä keskustelusta Remus ei ollut kuullutkaan.
Sinä samana tulentäyteisenä aamuyönä, kun he olivat jo kotona ja pedissä, Remus oli löytänyt itsensä keskeltä Siriuksen intohimoisten suudelmien hyökkäystä vinyylisoittimen tutun melodian soidessa taustalla.
I was made for lovin' you baby,
You were made for lovin' me
And I can't get enough of you baby
Can you get enough of me?
"Minä en halua ketään muuta, Remus", Remus kuuli Siriuksen kuiskaavan ja tunsi pienen näykkäyksen korvassaan. "Sinä olet se minulle."
Remus kuljetti kätensä Siriusten pitkien silkkisten mustien hiusten läpi ja painoi kasvonsa niitä vasten.
I was made for lovin' you baby,
You were made for lovin' me
And I can give it all to you baby
Can you give it all to me?