Luku 2: Vaaran poluille

Huhuja kaupungissa kiertää tuhansittain. Yksi sitkeimmistä (tosin ei kovaäänisin) on se, että ylhäinen kääpiö on suunnittelemassa ryöstöretkeä maan uumeniin. Rikkauksia siellä on vaikka millä mitalla tarujen mukaan, mutta niin on mahtava siellä myös Ordan valta. Näinä hetkinä sinne voisi kuitenkin mennä, jos satuihin ja rahannälkäisiin on luottamista. Kiroruton kalvat täplittävät yhä Fereldenin maata ja samoin ne ajelehtivat maan alla Arkkidemonin kuoltua, määränpäätä ja marssisuuntaa vailla.

Livahtaisiko joku hullu oikeasti sisään tuohon kurimukseen? Nappaisi mukaansa sitten mitä tahansa vähäänkään arvokasta, palaisi takaisin voitokkaana? Kuten muutkin, on Blanca kuullut määrättömästi varoituksia ruton tuhovoimasta, yksittäisen veripisaran vaarasta. Onhan hän nähnytkin, kuinka nopeaksi kalvaksi muuttuu. Avelinen miehen silmät olivat olleet vain muutamia tunteja aiemmin täysin kirkkaat, kuolinhetkellä sumeat ja maitoon valahtaneen musteen väriset. Miehen iho oli ollut mustelmia ja verisuonien myrkynsinertävää lukuun ottamatta yhtä vahamaisen vaalea kuin kuolleella.

Riski. Mutta olisiko onnistuminen sen ottamisen arvoinen?

Blanca ottaa aiheen puheeksi veljensä kanssa. Carver on epäileväinen, mutta asian selvittäminen ei hänenkään mukaan maksaisi mitään. Jos huhuissa on perää, voi ne tarkistaa todeksi joko kaupungin huipulla tai slummibaarissa. Miehistöön tarjoutuisi vain karaistuneet ja uhkarohkeat, tutkimusmatkan rahoittajia olisivat puolestaan rikkaat, perinteikkäät kääpiöt. Kauppiaskillan kokouksiin Hawkeilla ei ole kuitenkaan asiaa, ei edes etuoven eteen.

Tiedustelun ajankohdaksi Blanca valitsee keskiyön ja aamun väliset tunnit. Jos retkikunta on todellinen, sen miesten suut olisivat myös tukossa, sillä tarkkaa kohdetta ei saisi ulkopuolisille paljastaa. Salamyhkäisyys sulaa kuitenkin olueen, viiniin ja pahanhajuiseen pontikkaan. Hiljaisuuden verhoa voisi raottaa myös nuori kaunokainen, jos työmiehellä ei olisi vaimoa kotona. Ehkä myös siitä huolimatta, joten Blanca rajaa tarkkaan silmänsä, säväyttää luomensa alhaalta ja ylhäältä turkoosilla. Tukan hän antaa olla vapaana rönsynä, hänen taidoillaan sitä ei saa valloitettua.

Vasta kolmannessa baarissa hän löytää johtolangan.

Yö on nihkeä, mutta tarpeeksi lämmin. Blanca jättääkin viittansa Carverille ja käskee veljen lähteä kotiin. Tämän haukottelusta olisi vain haittaa. Aluksi Carver vastustelee, mutta Blanca muistuttaa, ettei ole puolustuskyvytön. Hänen pieni kätensä näpäyttää veljeä ja vaimea taikuus nostattaa veljen ihon saman tien kananlihalle. Jos Blanca kohtaisi vaaraa, muuttuisi hän vaaralliseksi itsekin.

Hänellä on vaikeuksia saada baarin hölösuista miestä kiinni, mutta tavoittaa hänet juoksemalla. Mies selkeästi yllättyy kuullessaan Blancan kiiruhtavat askeleet, muuttuu epäileväiseksi.

"Hei," Blanca aloittaa. "Minulla olisi sinulle asiaa."

Mies vetää miekkansa huotrasta.

"Kerro pois."

Kirkwallin kaduilla hento nainenkin voi olla ryöstömielessä liikkeellä. Rikollisjengit nuokkuvat milloin missäkin, porttikongeissa, kauppiaiden pöytien takana tai jopa kerrostalojen katoilla. Jos mies on säikähtänyt kunnolla, hän ei sitä kuitenkaan paljasta. Blanca tarkkailee hieman liian kauan miehen olemusta ja mies astuukin jo kauemmas.

Totuus varmaankin tepsisi parhaiten. Pitäisi valita vain, mihin asti asioita paljastaa.

"Kuulin, kun mainitsit työstäsi. Uudesta retkikunnasta." Blanca aloittaa, keskeyttää miehen lähtevät askeleet. "Onko se kääpiöiden?" Blanca tarkentaa, astelee jo miekan terän ulottuville. Mies jäykistyy, etsii Blancan ohuiden vaatteiden alta kulmaa tai möykkyä, joka paljastaisi teräaseen. Sellaista ei voi olla kuin kengissä, mies päättää, vilkaisee alas. Blancan tossut ovat jalkarättimäiset, ei niihin saisi piilotettua mitään.

Miehen katseen alla Blanca värähtää. Onneksi viitta pääsi jo kotimatkalle.

"Mitä naisia sinä olet, ja mitä sinua tällaiset kiinnostaa?" Mies lopulta kysyy. Hän ei rentoudu, mutta tarttuu yllättäen Blancan käsivarteen. Blanca antaa miehen viedä hänet varjoihin ennen kuin vastaa:

"Veljeni etsii töitä." Blanca sanoo. "Minäkin. Kerro siis minulle millaista naista retkikunta tarvitsee, niin minä vastaan sinulle siitä, minkälainen nainen olen."

Mies tutkailee häntä hetken, hymyilee hieman hölmösti. Blanca puolestaan mittaa miehen lihaksia, jänteikästä kaulaa. Tällä miehellä on uskoa oman kehonsa vahvuuteen ja virheetön iho, ainakin arpien suhteen. Noviisiksi miestä ei kuitenkaan voi syyttää, olihan lievässä kännissäkin toinen selkeästi fiksu.

Ilmassa leijuu alkoholin lisäksi myös yrttien tuoksua, jonka Blanca tunnistaa. Samaa vahaa Meeran käyttää omien käsiensä hoitamiseen ja miekasta huolimatta tämän miehen kädet ovat pehmeät. Miehet. Joskus yhtä pinnallisia kauneuden suhteen, mutta eivät vain kehtaa sitä tunnustaa.

Blanca siirtää keskustelua eteenpäin.

"No?"

"On on." Mies myöntyy. "Ja jos matkalla tarvitaan naista, niin sitten sellaista, joka osaa tappaa. Kuollutta painoa ei saa olla, muuten siellä on jokainen kuollut."

"Sellainen minä sitten olen." Blanca myöntyy, painaa sormenpäillään miehen käsiä. Jäädyttää hieman, vain niin vähän, että hetken kuluttua käsien kylmyyttä ei voi tunnistaa taiaksi. Jos mies yrittäisi juosta ritareiden luokse, ei käsien kolhoudesta olisi kadunpäässä jälkeäkään.

"Vai niin." Mies toteaa. "Te taidattekin olla neiti Hawke."

Yön päätteeksi mies kertoo Blancalle retikunnan omistajan nimen, lisätietoja suunnitelmasta sekä vinkkejä siitä, miten Blanca veljensä kanssa voisi mukaan tunkea. Tiedot tulevat loppurysäyksenä, eivät suudelmien välissä, eivätkä silloin, kun Blancan kosketus eksyy alemmas miehen kehoa. Palkkasotilas osaa olla hellä, osaa olla vitsikäs. Blanca ei mene tämän mukaan siksi, ettei mies suostuisi kertomaan tarpeeksi kadulla. Hän valitsee seuransa loppuyöksi sen perusteella, että taikuus oli miehessä nostattanut vain kulmakarvoja ja pientä hymyä. Mies ei edes aluksi sano siitä sanaakaan. Vasta oman kotinsa ainoassa huoneessa mies kysyy, voisiko Hawke esittää hänelle tempun.

"Osaan vain jäädyttää." Blanca sanoo. "Tai parantaa. Niistä kumpaakaan ei tarvitse makuuhuoneessa."

Väsyneenä, raukeana hän kuitenkin lankeaa miehen haluihin. Jäädyttää miehen silmäripset kiusantekona, jolloin mies leikkii kauhistunutta. Pyöräyttää Blancan kostoksi sängyssä ympäri, jatkaa koskettelua, suutelee Blancan rintoja.

Blanca poistuu vasta aamulla. Punastelee hieman miettiessään, että saattaisi kohdata saman miehen toistekin.

Varric Thetras on siunattu. Niin se vain on, Luojan nimeen. Kyseessä on yhtä varma asia kuin se, että Kirkwallin vettä ei parane juoda. Pöllähtäessään Blancan elämään Varric tuo mukanaan tuhat ja yksi eri työtehtävää, rahan kilahdusta ja mahdollisuuksien avautuvia ovia. Kääpiö väittää olevansa ammatiltaan pikkuveli, mutta liian moni Kirkwallin pikkutekijä avaa suunsa vain siksi, että Varric on Blancan mukana. Tai pikemminkin Blanca on Varrickin mukana.

"Mihin ihmeeseen sinä minua tarvitset." Blanca puuskahtaa. He ovat päässeet viettämään lounasaikaa Hirtettyyn mieheen, Varricin omaan huoneeseen. Blancaa kodikas tila kaihertaa.

"Kukistamaan hirviöitä ja näyttämään hyvältä." Varric vastaa pyyhkien omalta etumukseltaan sokerileivoksen rippeitä. Kääpiö ei ole perso makealle, Blanca arvelee, osti leivoksen vain siksi, että saisi Blancan syömään toisen.

"Mutta Varric, sinähän näytät tarpeeksi hyvältä ihan kahden edestä."

"No tappamaan hirviöitä sitten." Varric sanoo ja jatkaa. "Kuule Hawke, minä tunnistan kyllä mahdollisuuden. Ja tällä hetkellä sinä olet ainokaiseni."

"Äh." Blanca sanoo. "Tuohon on jo liian helppo sanoa, että sinulla ei ole minun suhteen mitään mahdollisuuksia."

"Tuo sattuu." Varric toteaa, kurottaa taputtamaan pöydällään makaavaa Biancaa. Kirottu ase on syy, miksi Blanca on menettämässä nimeään.

"Menneenpä katsomaan mitä saamme aikaiseksi." Varric sanoo, nostaa jousensa pöydältä. Virnistää hieman Blancan vihaiselle katseelle. Jousi katoaa kyllä Varricin selkään, jotta mies pääsisi vielä hetkeksi hypistelemään papereitaan ja etsimään pienimmän rahapussinsa, jonka voi melkeinpä antaa katulapsille varastettavaksi. Todettuaan itsensä valmiiksi Varric sanoo:

"B ja B. Ja yksi kaunis, sointuva V. Tällä ryhmällä ei voi kuin voittaa."

Blanca heittää oman leivoksensa jämät Varricin selkään miehen poistuessa huoneesta.

Siinä on voittoa kerrakseen.