A/N: Mitenniin Bya on OOC, älkää puhuko pa--
Word count (chapter): 780
Kuperkeikkaseikkailu
Rukia ja Ichigo eivät nauraneet sisälmyksiään silpuksi, vaikka heidän vatsalihaksensa olivat pian niin kipeät, että he miltei uskoivat niin tapahtuneen. Aika teki tehtävänsä, ja Rukia ja Ichigo rauhoittuivat lopulta niin paljon, että kykenivät kommunikoimaan ilman, että jatkuvat naurunpyrskähdykset rikkoivat heidän lauserakenteitaan.
"Ah, sepä oli melkoinen tarina," Rukia sanoi pyyhkien naurun kyyneleitä silmistään, ja Ichigo hänen vieressään nyökkäili. Renji ei edes viitsinyt yrittää vakuuttaa heille kertoneensa totuuden ja vain totuuden, joskin hieman epätäydellisen totuuden sen nöyryyttävimmiltä osiltaan.
"Minulla on muuten oma tarinani," Rukia sanoi, "joskin se on hieman Renjin tarinaa todenmukaisempi. Oletteko te koskaan tulleet ajatelleeksi, että annoin Nii-samalle anteeksi tuosta vain, vaikka hän yritti teloituttaa minut?"
Ichigo ja Renji katsoivat toisiaan hetken. "No nyt kun mainitsit, niin se ei oikein tunnu sinulta," Ichigo sanoi varovasti. "Renji, heitä paitasi ikkunasta niin Rukia voi puhua. Sinä lemuat."
Renji teki työtä käskettyä, ja Rukia virnisti leveästi.
"No, minä en antanut hänelle anteeksi tuosta vain," hän sanoi. "Heti sen jälkeen kun Ichigo ja muut palasivat tänne, käynnistin ovelan suunnitelmani. Siksi sinut, Renji, lähetettiin sen typerän tekosyyn varjolla pienelle saarelle keskelle Tyyntä valtamerta suojelemaan planktonia."
"Mutta minähän--" Renji aloitti tullakseen julmasti keskeytetyksi: "Shh, olet kertonut ainakin miljoona kertaa, ja se on ainakin yhtä typerä juttu kuin avaruusolioiden sieppaamaksi tuleminen... Niin, kuten olin sanomassa, heti teidän lähtönne jälkeen käynnistin kieron suunnitelmani, joka olisi saanut Aizeninkin kalpenemaan häpeästä..."
-----
"JUMALAUTA SINÄ YRITIT TELOITUTTAA MINUT!" Rukia karjui veljelleen heti, kun kukaan muu ei ollut kuulemassa. "JA SINÄ KEHTAAT PYYTÄÄ ANTEEKSI NIIN KUIN OLISIT VAHINGOSSA TALLANNUT VARPAILLENI JA ODOTAT, ETTÄ SANOISIN, ETTÄ EI SE MITÄÄN! KUULE VELISENI, EI KÄY!"
"Mutta minä vannoin--"
"EI KIINNOSTA HITTOJAKAAN MITÄ SINÄ VANNOIT!"
"Niin mutta minä... Voi Rukia, mitä minä voisin tehdä osoittaakseni, että olen aidosti pahoillani?"
Puhdas pahuus välähti tytön silmissä. Juuri nämä olivat sanat, jotka hän oli koettanut saada veljensä lipsauttamaan suustaan siitä hetkestä lähtien, kun kiero suunnitelma oli murtautunut hänen mieleensä.
"No, voi olla, että on yksi keino..."
"Mitä vain, Rukia, mitä vain!"
"Haluan, että laulat erästä aineellisen maailman ihmisten laulua."
Byakuya katsoi sisartaan hämmästyneenä. "Helppoa, minä teen sen! Siinäkö kaikki?"
"Voi, ei tietenkään!" Rukia vastasi näyttäen viattomammalta kuin kokonainen rusoposkinen kerubikuoro yhteensä. "Sinä laulat sitä täpötäydessä luentosalissa kesken Yamamoto-sotaichon tiedotustilaisuuden samalla, kun heität kuperkeikkoja salin lattialla. Se on muuten koko aineellisen maailman typerin laulu."
Byakuya tuijotti sisartaan silmissään sulaa kauhua.
"Mutta en minä voi!" hän sitten ähkäisi. "Koko Seireitei nauraisi minulle ja Yamamoto-sotaicho tekisi minusta silppua!"
Rukia taikoi kasvoilleen haavoitetun ilmeen. "Näinkö vähän sinä välität sisarestasi? Ensin yrität teloituttaa hänet, ja sitten lupaat hyvittää asian, mutta vedät sanasi takaisin. Saat laulaa ainakin kolme kierrosta."
Byakuya ähkäisi uudelleen.
"Hyvä on. Minä teen sen sillä ehdolla, että lähetämme Renjin pois siksi aikaa, koska jos hän koskaan kuulee tästä, hän ei enää koskaan kunnioita minua. Jonnekin kauas, vaikka Tyynelle valtamerelle. Anna minulle laulun sanat."
-----
Muutamia päiviä myöhemmin...
Byakuya istui paikallaan luentosalissa vuolaasti hikoilleen ja kummitusta kalpeampana. Totuuden Hetki oli koittamassa hitaasti mutta varmasti. Onneksi, onneksi hänen luutnanttinsa ei saisi koskaan tietää tästä...!
Koko Seireitei Yamamoto-sotaichota lukuun ottamatta oli jo saapunut paikalle. Kaikki kapteeneista Akatemian nuorimpaan kokelaaseen... Byakuya nielaisi tyhjää.
Yamamoto saapui korokkeensa taakse. "Hiljaisuus!" hän sanoi ja hiljaisuus laskeutui.
"Kuten me kaikki tiedämme, olemme saapuneet tähän saliin kuulemaan viimeaikaisten vakavien tapahtumien vaikutuksia arkeemme. Kuten kaikki hyvin tiedämme, tämä ei ole naurun asia, ja siksi minä toivoinkin ehdotonta hiljaisuutta ja vakavaa suhtautumista, vaikka kyse onkin tunnepitoisesta, asiasta. Minä--"
Nyt tai ei koskaan!
Byakuya loikkasi seisomaan vetäen jokaisen salissa olijan huomion itseensä. Hän seisoi hetken kaikessa aristokraattisessa arvokkuudessaan, minkä jälkeen hän heitti kuperkeikan samalla laulaen härkävainaan nuotilla:
Rullaati rullaati
rullaati ruullaa
Rullaati rullaati
rullallallei!
Kuten jokainen kuperkeikan jälkeen, myös Byakuya laskeutui takamukselleen. Salissa vallitsi täysi hiljaisuus, joskin muutamat laukut rahisivat, kun kuuntelijat kaivoivat kameroitaan esiin.
Byakuya heitti toisen kuperkeikan samalla laulaen:
Rullaati rullaati
rullaati ruullaa
Rullaati rullaati
rullallallei!
Ja vielä kerran!
Rullaati rullaati
rullaati ruullaa
Rullaati rullaati
rullallallei!
Helvettiläinen, kerta kiellon päälle!
Rullaati rullaati
rullaati ruullaa
Rullaati rullaati
rullallallei!
Neljännen kierroksen jälkeen kopea aatelinen nousi jaloilleen kiittäen onneaan siitä, että hallitsi ilmeensä epäinhimillisen hyvin.
"Jatkakaamme," hän sanoi kuin mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei olisi tapahtunut, ja ilme hänen kasvoillaan ei poikennut lainkaan tavallisesta.
-----
"Väitätkö sinä tuota uskottavaksi tarinaksi!" Ichigo kiljaisi epäuskoisena. "Byakuya ei koskaan tekisi mitään tuollaista!"
Renji nyökkäili hänen takanaan. "Ei koskaan, ei Taicho."
Rukia huokasi. "Arvelinkin, että te voisitte suhtautua asiaan näin. Siksi minä videon koko homman! Katsokaapa tätä..."
Ja niin taas naurettiin.
-----
Samaan aikaan Seireiteissä Kuchiki Byakuyalla oli hikiset oltavat. Yamamoto oli nimittäin melkoisen ketterä vanhaksi äijänkäppyräksi, ja kuten tunnettua, hänen zanpakutōnsa oli tulityyppiä. Näiden kahden seikan seurauksena Byakuya oli löytänyt itsestään aivan uudenlaisia nopeusresursseja, joita hän häpeiilemättömästi hyödynsi pinkoessaan pakoon vanhaa miestä.
"Ah, Yamamoto-sotaicho (puuhlääh), olen kovin pahoillani tapahtuneesta (lääh puuh)! Antakaa minun selittää!"
"SELITÄ RYUJIN JAKKALLE, ARVOTON RUOJA!"
Byakuya kohensi tahtia.
-----
A/N 2: Heräsikö kysymys siitä, mitä Renjille tapahtuikaan Tyynellä valtamerellä? Heitä review ja saat vielä tietää! (Masentaa, kun ei heru reviewejä.)