"Okei, mennääs sitten", Sephy pyyhki pullanmurut suupielistään ja röyhtäisi.
"Ethän edes tiedä, missä se Kuja asuu", valitti Cloud.
"Älä huoli! Kyllä me löydetään hänet –vaiston avulla", Sephy hymyili ja otti miekkansa astianpesukoneesta. Cloud huokaisi ja otti pyykkilautana toimineen miekkansa kaapista ja kipitti pitkiä askelia harppovan Sephirothin perään.
"Hmm- oikealle kenties", Sephy pohti ensimmäisessä risteyksessä, otti askeleen ja KABOOM törmäsi kahteen pikkupoikaan, jotka ilmestyivät kuin tyhjästä. Cloud törmäsi vielä Sephyyn ja niin soppa oli keitetty.
"Pois siitä! Au!"
"Aaargh! Kuka uskalsi tulla tielleni??!" Sephy karjaisi ja veti miekkansa esiin. "Minulle ja pikkuiselleni ei ryppyillä!" (Pikkuisella viitaten mitä ilmeisimmin Cloudiin.)
"Sephyy… kyllä minä osaan huolehtia itsestäni", Cloud huitoi omaa jättimäistä miekkaansa.
"Mutta kun olet nuorempi, minusta tuntuu että olen vastuussa sinusta", Sephy valitti.
"Hei Cloud! Kuis hurisee?" toinen pojista kysyi hymyillen.
"Cloud, tunnetko sinä nämä –" Sephyn katse liukui pojan kasvoista pojan pitelemään esineeseen. Se oli avainmiekka.
"Aah! Se poika sieltä toisista maailmoista, Hollow Bastionista!" Sephy oivalsi.
"Sora ja Riku", hämmästeli Cloud ja lysäytti oman miekkansa takaisin maahan aiheuttaen puoli metriä syvän kuopan tiehen, aivan Sephyn ukkovarpaan viereen.
"Jep jep", Sora nauroi. "Korvasi on jo parantunut, Cloud?"
"Ei huolta, tiedän parhaimmat keinot mielipahan ja säryn pois viemiseen", Sephy virnuili ja seuraavassa hetkessä istui ojassa miekkansa päällä.
"Cloud! Meidän on keskusteltava tuosta väkivaltaisesta käyttäytymisestäsi!!!" Sephy ulvoi ja läsikytti mutaa käsillään.
"Mutta mitä te täällä teette? Tämä on meidän maailmamme!" Cloud keskittyi kuitenkin poikien puoleen.
"No kun- Keyblade alkoi vain sekoilla ja tempaisi meidät tänne!" Riku selitti. "Se ei tottele edes minua enää!"
"Kummallista", Cloud tökkäsi sormellaan Keybladea, joka yhä hehkui kuumuutta."Mitäs meidän pitäisi sen kanssa tehdä?"
"Antakaa kun minä", Sephy kömpi ylös ojasta, ryösti Keybladen Soran kädestä ja mäsäytti sen pari kertaa maahan.
"Ei, älä!" kuului kolmesta suusta yhtä aikaa ja Keyblade kipunoi.
"Idiootti! Pölvästi! Imbesilli!" Cloud karjui Sephylle.
Pyörre imaisi heidät ja he katosivat tästä maailmasta.
"Hemmetti Sephy minkä menit tekemään!" olivat viimeiset sanat jotka kuuluivat pyörteestä.
POKS
Cloud hieroi silmiään. Ihan kuin hän olisi kylvyssä, vesi ympäröi häntä joka puolelta. Cloud kurkotti kättään ottaakseen miekkansa, mutta se ei ollutkaan hänen vieressään, vaan hän kosketti jonkun kättä.
"Sephy?!" Cloud karjahti ja ampaisi istualleen – ja hän jäi puoliksi leijumaan ilmaan. Ilmaan? Tarkemmin katsoen hän todella oli veden alla!
"Olet kunnossa!" tyttö Cloudin vieressä huudahti. "Mitä sinä nyt sillä lailla menit pyörtymään kesken paraatin?!"
Tyttö nousi halatakseen Cloudia, ja sillä hetkellä Cloud tajusi, ettei tytöllä ollut jalkoja vaan pyrstö. Cloud vilkaisi itseään…
"Eiiiiii! Ei voi olla totta! Minun jalkani!" Cloud parkui ja panikoi.
"Oletko sittenkään kunnossa? Näitkö pahoja unia?" neito ui Cloudin eteen huolestuneena ja kokeili tämän otsaa.
Ja Cloud huomasi jotain muuta…
"Aak! Eihän sinulla ole päällä kuin rintaliivit! Mene pukemaan jotain! Ei ole sopivaa… -" Cloud käänsi päänsä poispäin ja työnsi merenneitoa luotaan.
"Mutta-" merenneito katseli ihmetellen potilasta. "Ei minulla ole muuta, ei me käytetä-"
"AAAGH! Kuka sinä edes olet?!" Cloud huitoi käsillään jottei merenneito päässyt lähemmäs.
"Olen Ariel", tyttö sanoi ja perääntyi. "Etkö muista minua?"
Arielin silmistä alkoi valua kyyneleitä jotka sekoittuivat nopeasti meriveteen. Sitten hän kääntyi punaiset hiukset leiskahtaen ja ui nopeasti pois.
Cloud kelasi tapahtumia mielessään. Rikkinäinen Keyblade ei totisesti tuonut hyvää onnea! Hänestä oli tullut merennei –mies! Eikä Cloudin vaatteita tai miekkaa näkynyt missään.
Ja miten ihmeessä pyrstön kanssa liikuttiin? Ja tärkein kysymys: MISSÄ OLI SEPHY??
"Snif snifsob sob", Cloud mutisi itselleen ja yritti uida huoneen oviaukolle mutta törmäsi seinään.
"Alkuhan se on tämäkin", ajatteli Cloud kun pääsi käytävään. Lähes samalla hetkellä hän törmäsi valtavat muskelit omistavaan valkohiuksiseen merenmieheen. Miehellä oli kruunu päässä ja atrain kädessä, taisi olla peräti kuningas…
"Poikani", kuningas huokaisi ja tempaisi Cloudin syleilyynsä. "Olet menettänyt muistisi, miten traagista!"
"Juujuu, on on", Cloud mutisi ja hänen aivonsa ymmärsivät jotain. "Triton? Meren valtias?"
"Sinä muistat minut!" kuningas riemastui. Pieni Merenneito, se vanha satu? Senkö sisällä Cloud sitten oli? Mutta miten hän oli Tritonin lapsi? Eikö se Ariel…
"Mutta et muistanut kihlattuasi?" Triton huokaisi raskaasti ja syvään.
"Arielia?" Cloud kysyi. Hullu maailma, hullu Keyblade…
"Minä sanoin: tahdon ystäväni takaisin! Eivätkö he olleet kanssani?! OLEN PRINSSI! Sanani on lakinne!" harmaahiuksinen mies raivosi ja huitoi miekallaan tauluja seiniltä.
"Tota, teidän ylhäisyytenne, jos pistäisitte sen miekan pois…" palvelija yritti ehdottaa varovasti mutta lähes seivästettiin seuraavassa hetkessä.
"Olenhan minä täällä…" Sora yritti ehdottaa varovasti ja puristi hermostuneena Keybladeaan.
"Ei paljoa minua auta vai auttaako?!" karjahti Sephy. "En voi nukkua kanssasi samassa sängyssä!"
"Teidän ylhäisyytenne –" palvelija yritti rauhoitella Sephyä, "-jos isänne kuulee…"
"Olen homo ja ylpeä siitä", Sephy virnisti silmät viiruina.
"Ette te ennen, herra –" palvelija vikisi.
"Etsikää ystäväni, annoin jo tarkan kuvauksen molemmista" Sephy huitoi kädellään palvelijaa lähtemään.
"Ah, olen syntynyt hallitsemaan", Sephy virnisti uudestaan ja suki hiuksiaan peilin edessä.
Kop kop, kuului ovelta.
Toinen vikisevä ja pelokas palvelija asettui Sephyn miekan armoille.
"Kuningas on järjestänyt syntymäpäivänne kunniaksi risteilyn merelle täksi illaksi", palvelija kumarsi.
"Ai! Onko minulla syntymäpäiväkin tänään?" Sephy ilostui. "Tämähän menee varsin mukavasti."
"Teidän ylhäisyytenne, syntymäpäivänne on huomenna", vaivaantunut palvelija sanoi. "Juhla vain on keskiyöllä…"
"Sopii sopii, sano isäpapalle että juhlat rules", Sephy nosti peukalonsa pystyyn. "Menehän nyt siitä."
"Löysinpäs!" Cloud huudahti riemusta ja alkoi lähes itkeä perään nähtyään missä kunnossa hänen miekkansa oli. Se alkoi jo ruostua! Vesi ei tehnyt sille ollenkaan hyvää!
Jos tämä tarina todella oli Pieni Merenneito, Cloudin pitäisi mennä ruman merinoidan luo ja pyytää myrkkyä jolla hän muuttuisi taas ihmiseksi. Oookkei… missäköhän tämä merinoita sitten majaili?
Yöllä Cloud vajosi merilehtipöheikköön makaamaan. Kukaan ei ollut suostunut kertomaan missä merinoita asui ja nyt oli jo liian pimeää harhailla ympäriinsä. Cloudin pyrstöä särki ja ero Sehirothista masensi. Miekkakin painoi tavallista enemmän vaikkei sen luulisi olevan mahdollista veden alla,
Sitä paitsi Cloud naitettaisiin täällä Arielille ellei hän pääsisi pois!
Yhtäkkiä vesipyörre pyyhkäisi Cloudin mukaansa ja kuljetti hänet pinnalle ja läiskäisi vielä suuren laivan kylkeen.
"Ai jai jai", Cloud valitti ja jäi kuuntelemaan naurua ja soittoa, mitä laivalta kuului.
"Ja syntymäpäivälahjanne!" palvelija huusi, töräytti torvea ja kiskaisi naruista, jotka paljastivat suuren näköispatsaan Sephystä.
"Hmm… oikein hyvä…" Sephy nauroi. "Ja sehän sitten laitetaan paikkaan mistä kaikki näkevät sen, eiköstä juu?"
Cloud säpsähti. Sephyn ääni! Sephy oli laivalla… Cloud lähti kiipeämään laivan kylkeä (miten?! entiedä) ylöspäin ja kurkisti reunan yli. Suuri patsas Sephirothista, juhlat, humalaisia ihmisiä. Sephirothista oli tullut tämän tarinan prinssi! Mutta tunnistiko Seph tämän tarinan? Tiesikö Sephy että hänen kuuluisi rakastua merenmieheen! Cloud nojasi reunaan masentuneena. Pitäisikö hänen vain kiljaista ja herättää kaikkien huomio? Oliko hänellä mitään menetettävää, loppujen lopuksi?
Yhtäkkiä Cloud kuuli lasin särkyvän ja nosti katseensa. Sephy seisoi laivan toisessa päässä ja tuijotti suoraan Cloudiin, käsi tyhjänä ilmassa haroen. Aika tuntui pysähtyvän ennen kuin Sephy lähti harppomaan Cloudia kohti ja töyhkeästi potki ihmisiä tieltään. Hämmästyksen ja tyrmistyksen pystyi lukemaan Sephin kasvoilta kissankokoisilla kirjaimilla. Muutkin ihmiset alkoivat jo kääntyä katsomaan mihin prinssi suunnisti.
Yhtäkkiä puolet laivasta räjähti. Laiva tärähti ja Cloud lipesi takaisin veteen. Sephy hyppäsi Cloudin perään yhtään epäröimättä.