Innostuin tästä nyt niin, etten malta olla postailematta jo seuraavaa chäpteriä :-D
Ja uskomatonta, kuinka iloiseksi ihminen voi tulla ensimmäisestä kommentista!
Mutta niin, jatkakaamme.

Chapter 2.

Sasuke sulki silmänsä ja hieroi kasvojaan kädellään. Hänen silmänsä tuntuivat tuskallisen kuivilta ja rivit tietokoneen näytöllä alkoivat näyttää epätarkoilta. Päänsärky oli taattu, eikä ollut vielä edes lounasaika.

Nojaten tuolillaan taaksepäin Sasuke venytteli selkäänsä kunnes tunsi vapauttavan naksahduksen. Hän nousi ylös tuolista pyyhkien olematonta pölyä puvustaan.

Hän tarvitsi kahvia.

Sasuke huokaisi lannistuneena saapuessaan taukohuoneen ovelle. Sisältä kantautui käytävään asti naurua ja puhetta. Sasuke avasi oven, kasvoillaan kylmä ilme.

"–ja sitten kysyin häneltä, oliko hän varma, että puhuimme samasta naisesta, sillä minun tuntemani Paris ei tiedä hotellibisneksestä mitään."

Huone täyttyi uudesta naurupuuskasta ja ääni tuntui suorastaan viiltävän Sasuken aivoja.

"Voi, Naruto. Olet niin onnekas, kun liikut tuollaisissa piireissä", yksi leposohvalle istuutunut nainen kujersi.

"Myönnän, että olen onnekas, mutta vain siksi, kun saan työskennellä kaikkien teidän ihanien naisten kanssa."

Liioiteltu 'aww' kulki läpi huoneen, kun kahvimukeihinsa takertuneet naiset huokaisivat lähes yhtä aikaa.

Sasuke tuhahti tympiintyneesti ja kaikki katseet kääntyivät häneen. Huoneeseen laskeutui hiljaisuus. Sasuke suunnisti kahviautomaatille.

"Hei, Sasuke", kuului Naruton ääni.

Sasuke puristi silmänsä kiinni. "Odota edes sen aikaa, että saan kahvini."

Naruto päästi paheksuvan äänen. "Piristyisit vähän. Lasket yleistä tunnelmaa täällä."

Sasuke poimi kahvinsa ja suuntasi kohti ovea. "Minä en ole täällä viihdyttämässä. Jos sinulla on asiaa, poikkea toimistooni."

Huoneensa turvallisessa hiljaisuudessa Sasuke pysähtyi nauttimaan kahvistaan.

Hän ei voinut sietää Narutoa.

Naruto oli lähtöisin rikkaasta perheestä ja hänen isänsä omisti käytännössä kolmasosan kaupungista. Sasuke oli varma, että Naruto oli päässyt töihin juurikin isänsä aseman ansiosta. Hänen mielestään 30 –vuotias Naruto oli aivan liian huoleton ja vastuuntunnoton, jotta olisi kyennyt omilla ansioillaan etenemään niin pitkälle. Naruto oli aivan liian äänekäs, aivan liian positiivinen... Ja flirttaili aivan liian avoimesti toimiston naisten kanssa.

Sasuke tuhahti ja siemaisi kahviaan.

Naruto ilmestyi töihin ilman solmiota, vaaleat hiukset sekaisin ja saapui kokouksiin myöhässä, kantaen mukanaan moottoripyöräkypärää. Naruto puhutteli ihmisiä aivan liian tuttavallisesti ja hymyili tiensä pois hankaluuksista ilkikurinen pilke sinisissä silmissään.

Naruto näytti tulevan toimeen kaikkien kanssa ja erityisesti herra Sowenger tuntui mieltyneen tähän.

Sasuke tiesi, että hän oli työssään paljon pätevämpi kuin Naruto, mutta jokin osa hänessä ei ollut aivan varma siitä, riittikö se ylennykseen.

"Sassssssssuke!"

Sasuke huokaisi ja laski tyhjän kahvikuppinsa pöydälle. "Niin?"

Naruto rojahti istumaan Sasuken pöytää vastapäätä asetettuun tuoliin. "...Huoneesi on uskomattoman tylsä."

"...Se on järjestyksessä, toisin kuin sinulla. Sitäkö tulit sanomaan?"

"Olet masentavaa seuraa."

"Sinä olet rasittava."

Naruto pyöräytti liioitellusti silmiään. "Tulin vain ilmoittamaan, että budjetointiprosessin raportit ovat omalta osaltani valmiita."

Sasuke räpytteli epäuskoisena silmiään. "...Nyt jo?"

"Tietysti. Fiksu ihminen jakaa tekemisen mahdollisimman monelle ja selviytyy ennätysajassa!" Naruto iski silmää. "Erica, Candice ja Amy olivat hyvin avuliaita. Jopa Meredith auttoi mielellään, kun mainitsin, kuinka hyvin hänen uudet siniset sukkahousunsa sopivat hänen sarvisankaisiin silmälaseihinsa."

Tuhahtaen Sasuke siirsi katseensa takaisin koneensa näyttöön. "Lähetä kopiot minulle."

Naruto nousi ylös tuolista ja poistui vihellellen huoneesta.

Sasuke avasi pöytänsä laatikon kalastaen särkylääkettä.