Haaksirikkoutuneen toinen luku ja paranneltu versio. Kolmannen luvun tekeminen sitten kestääpi jonkin aikaa...
Hahmot kuuluvat edelleen omalle tekijälleen Hidekazille.
Lukuhetkiä~
Tropiikin äänet kaikuivat. Linnut lauloivat äänellään ja latvuston eläimet kahistivat lehtiä. Metsä ei ollut tiheäkasvuista, onneksi, liikkumisesta olisi tullut silloin raskaampaa ja hitaampaa. Mutta esteitä oli silti. Ranskalaismies oli päättänyt suunnata metsään etsimään juotavaa, ja olikin jo janoinen pitkän kävelymatkan takia. Tämä otti askeleita eteenpäin. Pian kuitenkin hän tunsi kasvoillaan jotain joustavaa ja tahmeaa. Hän vain henkäisi sisään, mutta ääntä ei tahtonut kuulua. Mies tajusi mihin oli osunut. Hän peruutti ja samalla veti hämähäkinseittiä pois kasvoiltaan. Varovasti. Hetken aikaa ranskalainen yritti rauhoittua ja hengitti syvään.
"Mon Dieu [Jumalani.]", kuului muminaa ja mies pyyhkäisi otsaltaan pisaroita. Sitten kuului iso loiskahdus.
Ranskalaismies käännähti ja tuijotti sinne suuntaan, mistä päin ääni kuului. Hän lähti kävelemään ja kiihdytti vauhtiaan toivon kasvaessa samalla. Puiden oksat taipuivat miehen käden työntäessä niitä pois edestä ja hän astui pienen vesipuron päälle. Toivo juotavasta vedestä kasvoi ja vauhti kiihtyi nopeaksi kävelyksi, melkeinpä juoksuksi. Pian hän pysähtyi kun hän löysi veden lähteen. Se oli upea näky. Ilmassa tuoksui makea vesi ja vettä laskeutui matalasta, mutta komeasta vesiputouksesta luonnon omaan pieneen vesialtaaseen. Aivan kuin paratiisissa. Mutta ne eivät olleet ainoat asiat, jotka ranskalainen huomasi. Kymmenen metrin päässä, lammen toisella puolella istui tyttö. Ei, pienikokoinen nuori nainen. Ja tämä oli huomannut tunkeutujan. Siinä he molemmat tuijottivat toisiaan, nainen istuen kivisellä reunalla jalat upotettuina kirkkaaseen veteen. Kumpikaan ei liikkunut.
Naisen kasvot olivat punehtuneet. Hän piti tilannetta hyvin kiusallisena, koska hänen päällään oli vain alusvaatteet ja avoin miesten kauluspaita. Pian nainen kuitenkin tajusi toimia ja nosti jalkansa pois vedestä ja sujautti saappaat nopeasti jalkaansa. Hän nappasi vikkelästi laukkunsa ja loput vaatteensa ja tavaransa mukaan ja pinkaisi juoksuun.
"HEI!", meni hetki ennen kuin mies tajusi lähteä naisen perään metsään. Hän näki minne nainen suuntasi, välillä ei. Mutta mies huomioi yhden asian: nainen oli nopea ja ketterä paetessaan! Hyvä, jos perässä pysyi hetkeäkään.
"Odota! Pysähdy!" ranskalainen huusi ja yritti juosta naisen kiinni. Molemmat väistivät matalia oksia ja hyppivät maasta nousevien juurien yli. Ranskalainen alkoi jo tuntemaan pistävää kipua kyljessään, mutta sinnitteli. Hän oli jo päässyt juoksemaan lähemmäs pakenijaa. Miksi muuten nainen pakeni? Francis alkoi miettimään kesken juoksemisensa. Hetkinen. Miksi tuo nainenkin on tällä saarella? Onko hänkin joutunut tälle saarelle samalla tavalla kuin mies itse?
Yhtäkkiä nainen pujahti vasemmalle kallion taakse. Piiloonko tämä yritti? Ranskalainen jatkoi juoksemistaan, mutta pysähtyi heti kun kääntyi sinne minne nainen oli äsken kääntynyt. Pistoolin piipunpää osoitti suoraan hänen otsaansa. Hän näki kuinka nainen hänen edessään piti aseesta kiinni kahdella kädellään ja yritti tasoittaa hengitystään. Miehen itsekin olisi mieli tehnyt vetää syvään henkeä, mutta pyssyllä osoittaminen sai ranskalaismiehen hengityksen melkein lakkaamaan.
"Qui êtes- vous?! [Kuka sinä olet!?]", nainen kysyi huutaen. Mies hätkähti hieman kun tunnisti kielen. Oman äidinkielensä.
"Je suis Francis Bonnefoy", Francis vastasi, ja nyt nainen hätkähti kun tajusi toisen ymmärtäneen kysymyksen ja vastanneen siihen. Hän laski hieman pistoolia ja jatkoi kyselemistä ranskan kielellä, nyt kun he olivat sattumalta löytäneet kielen, jota molemmat ymmärsivät.
"Miksi olet täällä?"
"Je ne sais pas. [En tiedä.]", Ranskalaismies oli iloinen, että nainen puhui ranskaa, koska muuten hän olisi varmasti saanut luodin kalloonsa.
"Vous ne savez pas? [Et tiedä?]"
Francis nyökkäsi hymähtäen.
Nainen varmistui, että mies oli vaaraton. Hän laski pistoolin pois ja työnsi sen vyökoteloon. Francis tuijotti naista. Tuijotti tämän ulkonäköä: ruskeat pitkät hiukset, jotka oli sidottu punaisella rusetilla kiinni ja jotka lepäsivät olkapäillä, silmät täsmäsivät täysin hiusten väriin ja iho oli hieman tumma. Hänellä oli vieläkin päällään ainoastaan kunnolla peittävä kauluspaita, joka ylettyi melkein polviin asti, mutta ylimmät napit oli ehditty jossakin vaiheessa napittaa kiinni. Päätä peitti iso, kolmikulmainen ruskea kapteeninhattu. Nainen nappasi nahkalaukun maasta ja oli lähdössä.
"Entä sinun nimesi?" Francis tajusi kysyä, eikä jäädä tuijottamaan toisen lähtöä. Mutta nainen ei huomioinut kysymystä vaan jatkoi matkaa. Francis oli hieman kummissaan, mutta ei välittänyt. Hän lähti mukaan, seurasi naista perässä ja ajatteli, että tähän ihastuttavan näköiseen kaunottareen olisi mukava tutustua paremmin.
"Pervers..." kuului edellä kävelevän naisen suusta, jota ranskalainen ehkä onnekseen ei kuullut.