/ Tekstissä esiintyy sivuhahmona=äänenä Dracon isä. Kappaleena toimii The Smiths - I Know It's Over /
Draco hengähti närkästyneesti ja vilkaisi taskukelloaan muodollisuuden nimissä. Muiden noitien ja velhojen paheksuvat katseet ujuttautuivat tämän ikisinkun sieluun että mieleen. Tämän hetkellisen närkystymisen ohella hän tunsi käden olkapäällään. Epäilemättään Draco käänsi päätään neljäkymmentä astetta ja silmäili sivulleen: Harry, Harry oli siinä.
"Onko kaikki jo syöty ja maksettu, urpo?", Harry tokaisi ja jatkoi huvittuneesti sävyyn: "Kai jätit mulle edes palasen jotain piirakkaa?" Ja niin Draco mulkaisi närkästyneesti, mutta hänen silmistään pystyi huomaamaan lievän vihreän hehkun, jos katsoi oikein tarkasti. Draco karahti kurkkuaan ja avasi hieman laiskasti suutaan, että hänen ajatuksissaan hän nolostui vaikkei tietenkään Harrylle voinut sitä näyttää: "Noh.. Puoliväliin nuori herra kiskaisi mustikka-juustokakkupalansa, mutta kyselin kuulemma liikaa tulevaisuudesta.." ja jatkoi mahdollisimman artikuloiden: "Ei Potter, En ole syönyt vielä kakkupalaani, enkä halua sitä enää tämän jälkeen joten käy kimppuun vain." Harryn kasvoille levisi hymy ja räsähten kuin huligaani hän istui Dracoa vastapäätä olevalle tuolille. Toinen jalka roikkui kunnollisesti pöydän alla, mutta toinen hipoi uhkaavasti pöydän laitaa. Dracon ylpeys käytöstavoista sai hänet kavahtamaan ja muutamassa sekunnissa hän oli hypähtänyt ylös. Oli jättänyt limen väriä jäljittelevän teekuppinsa pöydän kupeeseen, mikä hipoi yhä pintaa ilman tanssiessa lämmön kanssa. "Mikä hitto sua vaivaa tänään?", Harry kysyi hämillään. Draco potkaisi lapsellisesti jalkaansa ja parkaisi: "Mut jätettiin saatanan hyypiö! Et sä tajua miten paljon tää kolahtaa, vitun tyhmä Potter! Yksinkertaistakaan asiaa et tajua!" Viskottuaan rahansa pöydälle ja vedettyään henkeään hän jatkoi kiukkua pihisevänä: "Maksa näistä tarjoilijalle ja heitä tippiä! En kehtaa edes vilkaista sinun typerää rehvakasta asentoasi julkisella paikalla JA SINÄ POTTER KEHTAAT TULLA REHVASTELEMAAN MINUN ETEENI NOIN VAIKKA OLEN MUUTENKIN MURTUNUT!" Harry tuijotti hämmentyneenä ja jokainen taustalla oleva ihminen kääntyi katsomaan sekä tuijottamaan hetken kuluttua paheksuvasti katalaa Malfoyta, joka raivosi turhaan ihanalla Potterille.
Tämän tajutessaan Dracon silmäkulmasta valui epäilyttävän näköinen kyynel, minkä hän tajusi piilottaa nopeasti kämmenensä uumeniin ja tuhahtaen loppuun: "TOISTAISEKSI! TOISTAISEKSI VAIN MINUUTEIKSI MURTUNUT KUNNON VELHO!" Ennen kuin Harry kerkesi vastata tuolle tunteitaan huutavalle idiootille, joku kiskaisi Dracoa hiuksista.
"Draco..Poikani. Mennään nyt kotiin..Ainiin olet arestissa. Kyllä laitan sinut häpäisemisestä arestiin ja tästä ei puhuta KOSKAAN." kantautui Dracon korvien välistä tämän aivoihin, jotka löivät tyhjää kuin Homer Simpsonin aivot, mitä kuvattiin lautasia hakkaavana apinana. Kyllä, Draco oli syyllistynyt katsomaan kirjaa jästien maailmasta, missä kerrottiin sarjasta, joka oli ollut kuuluisa monta vuotta ja hahmot olivat jostain syystä keltaisia kuin kananmunan keltuainen. Ennen kuin Draco kerkesi ilmoittaa Harrylle mitään järkevää syytä, isänsä käytökseen tai muiden mulkoiluun hän istui omassa huoneessaan, kun isänsä taikoi oven lukkoon kestävällä loitsulla. Kuin laulun sanat, Dracon tunnetila madaltui entisestään: "Oh Mother, I can feel the soil falling over my head and as I climb into an empty well. Enough said. I know it's over - still I cling. I don't know where else I can go~
Oh...Oh Mother, I can feel the soil falling over my , the sea wants to take knife wants to slit me. Do you think you can help me?"
Rakkauden tunnetta haikaillessaan Draco torui itseään huonoista treffeistä ja Harryn vaivaamisesta. Yhtäkkiä hänen salainen simpukkapuhelin alkoi tikittämään monia viestejä Pansyltä..
- Jatkuu, ehkä väsyneen kirjoitusta ehkä ei? Päätä itse! -
- Jamie/Jamke