AVAIN:
"Puhumista tai kuiskaamista"
"Huutamista"
"Ajattelemista"
Luku 2 Meidän perheemme
"Huhhuh, kylläpäs tämä poika oli nälkäinen," Kunzite sanoi kun hään röyhtäytti neljän kuukauden ikäistä Takerua. Hän vilkaisi kahta tyhjää tuttipulloa keittiön pöydällä.
"Minä tiedän. Onneksi Hotaru ei ole aina yhtä nälkäinen kuin Takeru. Se on vain vähän hankalaa ruokkia kahta vauvaa yhtä aikaa," Usagi vastasi kun hän röyhtäytti Hotarua ja vilkaisi yhtä tyhjää tuttipulloa, joka oli Takerun tuttipullojen vieressä.
"Olen huomannut sen," Kunzite hymyili kun he laskivat kaksoset sänkyihinsä, sillä oli heidän päiväuniensa aika.
"Kiitos kun autoit minua Kunzite-eno," Usagi sanoi enolleen halaten tätä.
"Ei kestä kiittää Usagi-chan," Kunzite vastasi halaten sisarentytärtään takaisin.
He kääntyivät katsomaan valokuvaa kauniista, valkohiuksisesta ja sinisilmäisestä naisesta, joka oli adoptoinut Usagin ja hänen kolme sisarustaan, 20 vuotta sitten. Usagi ja Haruka olivat olleet ainoastaan kolme viikkoa vanhoja kun se tapahtui. "Minä olen surullinen koska okaa-san ei ole enää täällä," Usagi kuiskasi surullinen ilme kasvoillaan. "Minä ikävöin häntä niin kovasti".
"Tiedän. Minulla on myös ikävä häntä," Kunzite vastasi ajatellen edesmennyttä pikkusiskoaan Seleneä, joka oli kuollut kolme vuotta sitten auto-onnettomuuden vuoksi. Silloin Kunzite oli adoptoinut nämä neljä lasta kolmen veljensä, Nephriten, Jadeiten ja Zoisiten kanssa.
"Tadaima," he kuulivat Harukan ja Nephriten äänet kotinsa etuovelta.
"Hei Haruka-onee-chan ja Nephrite-eno," Usagi vastasi kun hän käveli heidän luokseen Kunziten kanssa. (Muistakaa että Haruka on 13 minuuttia vanhempi kuin Usagi).
"Usagi-chan, kuinka sinä voit?" Haruka kysyi huolestuneena kaksoissisareltaan kun hän näki tämän surulliset kasvot.
"Minä olen kunnossa, olen vain tosi väsynyt," Usagi vastasi ja käveli makuuhuoneeseensa. Hän ei halunnut saada toisia huolestumaan itsestään.
Viisi minuuttia myöhemmin Haruka meni puhumaan Usagille ja Nephrite ja Kunzite alkoivat valmistella päivällistä perhettään varten.
"Usagi-chan, mikä sinulla on hätänä? Sinä tiedät että voit kertoa minulle ihan mitä vain, vaikka mikä olisi," Haruka sanoi halaten rakasta kaksoissisartaan.
"Kyllä, minä tiedän. Se on vain… ano… tiedäthän, siitä on vain hiukan yli vuosi kun Seiya raiskasi minut, ja saattoi minut raskaaksi. Siitä huolimatta että hän on vankilassa juuri nyt, minua pelottaa että jonain päivänä hän pakenee sieltä ja tulee tänne ottamaan kaksoset pois minulta. Minä en vain halua menettää kaksosia hänelle. Ja minä myös ihan kauhea ikävä äitiä!" Usagi kuiskasi ja purskahti surullisiin kyyneliin. Se mursi Harukan sydämen miljoonaksi pikkuruiseksi palaseksi.
"Usagi-chan, ole kiltti äläkä huolehdi siitä. Jos hän ikinä, milloinkaan tulee 150 metriä lähemmäksi tätä taloa, minä hoitelen hänet henkilökohtaisesti. Ja olen varma että Motoki-onii-chan ja Shingo-onii-chan ajattelevat ihan samalla tavalla. Sama koskee enojamme," Haruka sanoi halaten siskoaan lujasti.
"Arigato Haruka-onee-chan," Usagi vastasi yhä itkien sisarensa olkapäitä vasten.
"Me olemme kotona," he kuulivat Jadeiten, Zoisiten ja Shingon äänet etuovelta. Koska kello oli jo 16:15, ihmisten päivä töissä tai koulussa oli ohi ja he olivat menossa takaisin koteihinsa viettämään aikaa perheidensä ja ystäviensä kanssa.
"No, Motoki-onii-chan ei ole vielä täällä, mutta hänen pitäisi olla täällä kohta," Usagi ajatteli kun hän ja Haruka kävelivät olohuoneeseen.
"Motoki-kun kertoi minulle eilen että hän toisi yhden ystävänsä koulustaan tänne tänään, jotta he voisivat tehdä loppuun erään ryhmätyönsä. Mietin että kuka hän mahtaa olla," Jadeite sanoi kun hän kattoi lautasia heidän valtavalle ruokapöydälleen.
Kaikki vain pudistivat päätään sanoen etteivät he tienneet.
"Ainakin meidän perheemme kokoontuu yhdessä päivälliselle ihan niin kuin ennenkin," Usagi ajatteli hymyillen äitinsä valokuvalle olohuoneen seinällä. "Okaa-san, älä huolehdi meistä, me pärjäämme kyllä. Oletko sinä onnellinen siellä taivaassa?" hän kysyi hiljaa mielessään.
"Tadaima," he kuulivat kun Motoki astui sisään ystävänsä kanssa.
Usagi punastui yhtä punaiseksi kuin tomaatti, kun hän näki miehen jolla oli myrskyisen siniset silmät, täysin mustat hiukset ja lihaksikas vartalo. "Kami-sama, hän on niin komea, kuin jumala tai jotain… mitä ihmettä minä oikein ajattelen?" hän ajatteli pudistaen päätään.
"Hei kaikki, tässä on minun ystäväni, hänen nimensä on Chiba Mamoru," Motoki sanoi esitellen ystävänsä perheelleen.
Luku 2 päättyy tähän.
Jatkuu…
KÄÄNNÖS:
Kami-sama = Voi Luojan tähden/ Voi Luoja
Tadaima = Olen kotona
Onee-chan = Isosisko, vanhempi sisko
Onii-chan = Isoveli, vanhempi veli
Okaa-san = Äiti
Kirjoittajan kommentti: Luvun kolme (3) käännös on tulossa lähiaikoina tarinan jatkoksi. :-) Ja kertokaa ihmeessä jos jokin kohta on hassusti käännetty tai jokin japaninkielinen sana/ ilmaisu on käännetty väärin.
Enkelisisar