Luku 1
Happily 4ever after ei ole aina loppu

Päivä oli kaunis, upea. Sää, pirteän kesäinen, auringon täyteinen, sekä taivas täysin pilvetön. Jopa luonnottoman täydellinen järjestää uimareissuja, makkaranpaistoa ulkona, auringon palvomis hetkiä ystävien kanssa, tai ehkä jopa suuremman laatuisia massatapahtumia. Näin saattoi käydä jopa Ruotsissa, kylmäksi väitetyssä pohjoismaassa, jossa myös paistoi aurinko, loisti ja valaisi. Kumma kyllä, synkimmin se valaisi juuri tietyn Uppsalan aluetta, jonka ympärillä näytti jopa pyörivän tummia pilviä. Hitaasti, varmasti ja uskoliaasti pilvet kohottautuivat kohti suurta tuomionkirkkoa, rakennusta, jonne oli juuri kokoontunut suurempi ihmismassa. Menossa oli koko maailmaa kohauttava tapahtuma, ja kirkon sisustuksen pääväreiksi oli valittu tilaisuutta silmällä pitäen sininen, valkoinen ja keltainen. Olihan kyseessä odotettu päivä, päivä jolloin Ruotsi – Suomi liitto olisi solmittava jälleen. Monet olivat odottaneet tätä päivää ilolla.

No, moniin eivät voineet mahtua kaikki, kaikki eivät odottaneet näitä häitä aivan yhtä onnekkaasti.

Yksi heistä, jotka eivät odottaneet tätä hetkeä jännityksellä, nenäverenvuodolla tai innolla, oli itse asiassa morsian. Sisukas valtio oli juuri ja juuri saatu raahattua alttarille neljän karskin miehen voimin. Hän oli kuitenkin ennen sitä saanut järjestettyä kaksi muuta miestä teholle, mukaan lukien yhden valtion, mistä johtuen Romaniaa ei tavata tässäkään tarinassa.
Lukuisat fanitytöt, jotka olivat kyseiset häät onnistuneet järjestämään, olivat yrittäneet pukea miehelle myös hääpukua, mutta joutuneet tyytymään vain huntuun. Samasta syystä häävieraat saattoivat löytää ympäri kirkkoa epämääräisiä valkoisen mekon riekaleita.

Sulhanen ei ollut oikeastaan niin vaikea saada paikalle, sillä kukaan ei ollut edes vaivautunut kertomaan hänelle mitä tapahtui. Edes alttarilla seisoessaan hän ei ollut vielä aivan täysin varma hetken päästä seuraavista minuuteista, vaikka joku fanityttö oli vähän ehkä vihjaillut jotain pakottaessaan mustaa juhlapukua hänen päälleen. Hänen vierellään seisovalta Suomeltakaan ei saatu mitään selvää vastausta, sillä hänen suunsa peitti kukkakimppu, joka oli köytetty hänen päänsä ympärille.
Kaiken kaikkiaan innokkaat fanit olivat onnistuneet järjestämään vuosisadan häät ennätysajassa ja suhteellisen onnistuneesti. Kaikki kutsutut olivat saapuneet ajoissa, paitsi tietenkin ne jotka eivät olleet edes ajatelleet saapuvansa. Tällaisiin henkilöihin törmättäisiin ehkä myöhemmässä joulukalenterissa.

"Amatööritonttu pois tieltä!" Sivuovesta saapunut pappi tiuskaisi edessään seisovalle pojalle, joka hyppäsi heti alta. Mies asteli suoraan alttarille kahden valtion eteen, joista toinen yritti edelleen rimpuilla parin fanitytön pitkistä, koristelluista kynsistä, toinen taas yritti vieläkin ymmärtää a) miksi hän seisoi siinä b) mitä tapahtui c) miksei joku voinut kertoa sitä hänelle d) miksi hänen vierellään seisova Suomi yritti potkia pappia jaloille.

"Olemme kokoontuneet tänne liittämään nämä kaksi sielua yhteen." Pappi alkoi puhua, Ruotsin pahaksi onneksi suomeksi, joten hän ei vieläkään ymmärtänyt mistä oli kyse.
"Asiaan!" Joku penkkiriveillä istuvista juhlavieraista karjaisi, vierellä istuvat olisivat todenneet huutajan Koreaksi.
"Seuraavan kerran kun joku haluaa minun tekevän työni nopeammin, saa tulla itse tänne ja julistaa heidät Jumalan hyväksyvään avioliittoon!" Pappi ärähti.
"Kas… Joku on juonut ehtoollisviinejä…" Toinen Suomea pitelevistä fanitytöistä kuiskasi kaverilleen.
"Olemme kokoontuneet tänne saattamaan nämä kaksi sielu-"
"Voisitko puhua ruotsia?" Ruotsi kysyi ystävällisesti.
"No can do, I can't speak swedish." Pappi murahti, "Nämä kaksi sielua yhteen pyhän Jum-"
"Englantia?"
"Jag talar inte engliska! Härregod, nykynuoriso… Olemme kokoontuneet tänne liittämään-"
"Asiaan!" Koreaksi päätelty henkilö huudahti uudestaan.
"Olen samaa mieltä hänen kanssaan." Se toistaiseksi puhumaton Suomea pitelevä fanityttö ilmoitti, "Voisit kyllä kiirehtiäkin."

"Hyvä on. Onko meillä paikalla ketään, joka vastustaa avioliittoa?" Pappi kysyi suutahtaneena ja oli jo jatkamassa puhettaan, mutta Suomi onnistui jotenkin saamaan kätensä irti ja viittasi ponnekkaasti. Samalla hetkellä moni muukin paikalla olija ilmoitti vastustavansa ajatusta. Pappi jäi tuijottamaan kaikkia käsiä hetkeksi ja puristi raamattuaan rintaansa vasten.
"Öh, tämä on yleensä… Enemmänkin retorinen kysymys." Hän kääntyi vierellään seisovan tyttöporukan puoleen, "Jatkanko vai…?"

Samassa tuulenvire meni kirkon lävitse, kuin joku olisi avannut oven. Kansakunta henkäisi hämmennyksestä, kun tuuli lennätteli hattuja heidän ohitseen ja jokainen kääntyi ovelle.
"Ei. Niin. Nopeasti!" Ovelle juuri saapunut huudahti, "Nämä häät eivät mene ollenkaan protokollan mukaan!" Fanitytöt, jotka olivat pidelleet Suomea paikallaan, säikähtivät nähtyään tunkeutujan, ja nopeasti he juoksivat papin taakse piiloon. Valtio olisi varmaan halunnut käyttää tilaisuutta hyväkseen ja karata paikalta, mutta vielä nimeämättömän henkilön läsnäolo sai hänet luopumaan ajatuksesta. Hän lyyhistyi lattialle ja näytti mutisevan jotain kukkakimppuunsa, kun kirkon keskikäytävää pitkin lähti alttaria kohti tulemaan merkillinen hahmo.

"Häät? Nämä olivat häät?" Ruotsi ymmärsi nyt tilanteen ja yritti saada varmistuksen katsomalla jonkun silmiä, mutta kaikki olivat enemmänkin kiinnostuneita Venäjän kävelemisestä kirkkoa pitkin. Kaikki odottivat suurvallan kertovan, mikä mahtoi olla hänen loistava syynsä pilata täydelliset häät täydellisenä päivänä.

Valitettavasti Venäjä ei kuitenkaan kertonut mitään ennen kuin saavutti alttarilla lojuvan huntupäisen Suomen ja nosti tämän kovakouraisesti ylös. Osan hääväen kummastukseksi paljonkin pienempi valtio ei edes yrittänyt rimpuilla irti otteesta.
"Minä vien nyt vaimosi Ruotsi." suurinenäinen valtio naurahti ja repäisi kukkakimpun Suomen suun edestä, "Etkä voi sille mitään!"
"Hei!" Suomi ärähti ja mulkaisi hyvin murhaavasti vangitsijaansa, "En ole kenenkään vaimo!"
"Ja ymmärrä tämä Ruotsi!" Venäjä jatkoi hyvin kiinnostavaa monologiaan samalla kun kirkon seinällä oleva lasimaalaus räjähti rikki, "Vien hänet linnaani, piilotan korkeimpaan torniini, etkä näe vaimoasi enää ikinä!"
"En ole kenenkään vaimo!"
Räjähtäneen lasimaalauksen lävitse tuli ketju, joka heilahti kikattavan Venäjän kohdalle. Suurvalta nappasi siitä kiinni ja toisen kätensä hän kiersi Suomen ympäri.
"Do svidánija!" Venäjä kikatti ketjun nostaessa heidät molemmat ilmaan ja he katosivat lasimaalauksen läpi auringon täyteiselle taivaalle.

Kirkossa hallitsi veitsellä leikattava hiljaisuus jokaisen tuijottaessa suuntaan, mihin Venäjä mukanaan Suomi olivat kadonneet.
"Ei taas!" Jokin suuri ja vihreä nousi esille penkkiriveiltä, "Anteeksi nyt vain, mutta en pelasta enää yhtään prinsessaa lohikäärmeiden suojelemista torneista!" Niine sanoine olento marssi ulos kirkosta.
"Tarvitsemme siis jonkun yhtä ruman, yhtä suuren urhean ritarin, joka uskaltaisi kavuta Venäjän linnan korkeimpaan torniin ja pelastaa prinsessa Fion-… Suomi!" Eräs nainen fanityttöjen joukossa ilmoitti juhlallisesti.
"Olet oikeassa Unkari." Ruotsi ilmoitti vähintään yhtä juhlallisesti, "Ja minä tiedän juuri oikean valtion siihen."
"Portugali?"
"… Nej. Jag!" Ruotsi julisti. Kukaan ei sanonut mitään.

"… Siis minä."
"Aaa! Olisit heti sanonut!" Unkari tuhahti. Hääväen joukosta kuului hyväksyvää mutinaa.
"Onko sinulla… Suunnitelmaa?" Pappi kysyi varovasti Ruotsilta. Tämä kääntyi puhumaan jonnekin korkeuksiin.

"Etsin Venäjän linnan, kapuan korkeimpaan torniin ja pelastan prinsessa Suomen."
"Okei, okei, me tiesimme jo tuon suunnitelman, mutta oliko sinulla jotain tarkentavaa siihen tai…" Eräs fanityttö sanoi happamasti.

"Minulla… On suunnitelma." Ruotsi sanoi ja laski molemmat kätensä lantiolleen, katse korkealla entisen lasimaalauksen kohdalla. Yleisö kävi sillä välin jo happamaksi.

"Sitä varten tarvitaan ihmekorttia, tarvitaan…"

"Mörköjä."

"Tarvitset siis mörköjä."

Toteuttaakseen suunnitelmansa Ruotsi kääntyi yhden tietyn ihmisen puoleen, jonka käsiin hän olisi ollut valmis vaikka henkensä, kaikkien menneisyyden riitojenkin jälkeen.

"Niin. Norja, pystytkö sinä-"
"Hoitamaan asian?" Valkoiseen tutkijan takkiin pukeutunut Pohjoismaa pisti kätensä selkänsä taakse heidän kävellessä pitkällä käytävällä, "Kyllä, mutta se ei tule olemaan kaunista."
"Se ei haittaa."
"Hmmh… Mutta siinä tapauksessa sinun täytyy kutsua minua tohtori Torakaksi."
"Vad?"
"Ei mitään. Tule, esittelen sinut möröilleni." Norja pysähtyi juuri niillä sanoillaan erään oven eteen. Ruotsi katseli normaalikokoisen ihmisen menevää ovea hieman pettyneenä. Sanasta mörkö oli hänelle tullut ensimmäisenä mieleen suuret, pelottavat hirviöt, joita Venäjäkin kavahtaisi.

"Varoitan sinua, " Norja kertoi, "Se, mitä tulet nyt näkemään ei ole kaunista. Olento, jonka nyt tulet näkemään on inhottava. Jos sitä nyt lähtisi kuvailemaan, se on… Hirvittävä, tuhoutumaton, hyytelömäinen massa." Hitaasti, täysin itsestään punaisella ja valkoisella maalattu ovi lähti aukenemaan ja Ruotsi pidätti hengitystään. Oven takana olevasta huoneesta kuului hengitystä ja koko käytävä tuntui hetkessä kylmältä.

He kuulivat askeleita. Uhkaavia askeleita, jotka lähestyivät vääjäämättä…

"Hei, vanha ystäväni Ruotsihan se siinä!" Tanska asteli reippaasti ulos huoneesta ja hyökkäsi suoraan ravistelemaan naapurivaltionsa kättä, "Mitäs pohjoiseen kuuluu? Ei sillä, että minua kiinnostaisi, mutta-"
"Kuten varmaan näe, hän on täysin…" Norja rupesi puhumaan välissä.
"On muuten tosi kiva taas tavata, rakas Norja jostain syystä päätti pistää minut tuonne jääkaappiin hetkeksi, hupsu!"
"… Aivoton." Norja päätti lauseensa. Tanska käänsi katseensa mieheen ja kohotti kulmakarvojaan.
"Nii-in, mutta kun pärjään hyvin ilmankin." Hän sanoi kummastuneella äänellä. Norja pyöräytti silmiään ja Ruotsi ei tehnyt mitään kirjoitettavan arvoista.

"… Oletin, että sinulla olisi enemmänkin mörköjä." Ruotsi murahti.
"Aivan." Norja sanoi, "Siinähän hän on."
"Var?" Ruotsi ihmetteli.
"Takanasi." Kuului hento kuiskaus, kuin tuulen vire Atlantilla, aivan Ruotsin takana. Suurikokoinen mies hyppäsi säikähdyksestä hiukan ilmaan ja kääntyi järkyttyneenä ympäri, joutuen kuitenkin katsomaan rutkasti alaspäin nähdäkseen mörön. Kyseinen mörkö näytti hiukan happamalta, mutta jotenkin huvittuneelta Ruotsin reaktiosta.

"Hei, säikytit ötökkäsauruksen!" Tanska kivahti ja kietoi kätensä paikalle saapuneen henkilön ympärille.

"Ei hätää ötökkäsaurus, en anna tuon pelottaa sinua!"

"Tanska, päästä irti veljestäni." Norja määräsi. Tanska kietoi kätensä vielä suojelevammin saarivaltion ympärille.
"En!"

"Kohta saat tuhkapilven päällesi…" Norja mutisi varoittavasti ja kääntyi uudelleen Ruotsin puoleen sanomaan jotain.
"Apua, ei kiitos!" Tanska päästi heti irti.

"Kuten näet, tässä ovat kaikki mörköni ja nyt siihen asiaan mistä tulit-"

"Hei, Ruotsi!" Tanska keskeytti ja sai kolmen vihaisen pohjoismaan murhaavat katseet kontilleen, "Entäs sinä?" Ruotsi kallisti päätään.
"Vad?"
"Niin kuin…" Tanska yritti keksiä miten muuten sanoisi asiansa, "Mitä ihmiset sanovat kun näkevät sinut, kuten… Varokaa! Tuolta tulee…"
"… Su-san." Pienen hetken Tanska jäi miettimään nimen vaikutusta suussaan.
"SuuuUUu-san! Oho, minä pelotin itseni…" Hän totesi ja Norja läppäsi häntä takaraivoon.
"Jospa nyt antaisit Ruotsin kertoa mihin hän meitä oikeastaan tarvitsee."

Noh, Ruotsi kertoi oman käsityksensä tapahtuneesta ja kaikki kolme muuta kuunteli, täydessä hiljaisuudessa. Hänen kerrottuaankin oli vielä täysin hiljaista, kunnes Norja alkoi puhua.
"Venäjä siis puhui protokollan rikkomisesta?"
"Jotenkin niin." Ruotsi myönsi.
"Sitten luulen tietäväni mistä on kysymys." Norja julisti.
"Kyllä meidän hullu filosofian tohtorimme tietää!" Tanska säteili Norjalle.
"… Milloin sinusta on hullu filosofian tohtori tullut?" Ruotsi kysyi ohimennen.
"Ei puhuta siitä." Norja tiuskaisi, "Mutta siis"

"Tehtäväsi on siis löytää Venäjän linna, kavuta korkeimpaan torniin ja pelastaa Suomi, eikö vain? Että voisit mennä hänen kanssaan naimisiin, oikein? Ongelma on nyt siinä, että ennen kuin voit ottaa Suomen vaimoksesi, sinun täytyy voittaa hänen kuusi exsäänsä."
"Kuusi mitä?" Ruotsi kysyi hämmentyneenä.
"Kuusi, äärimmäisen ilkeää exsää." Norja kertoi, "Ja, koska et ollut voittanut heitä ennen tämän päivän häitä, Venäjä päätti puuttua siihen ja teki, niin kuin oli protokollan mukaan oikein."
"Hei. Hei, hei." Tanska keskeytti, "Minä en oikein tiedä mitä se protokolla tarkoittaa!"
"Tämä tuli nyt kyllä täysin puun takaa… Suomella on exsiä?"
"Seks." Norja korjasi.
"Ei kiitos." Ruotsi totesi ja vajosi mietteisiinsä, aiheuttaen Tanskan naurahtamaan ilkeästi ja Norjan ja Islannin katsahtavan toisiaan kyllästyneesti.

"Eli minun täytyy voittaa Suomen seitsemän ilkeää exsää, etsiä Venäjän linna, kavuta korkeimpaan torniin ja pelastaa Suomi." Norja puraisi huultaan ja yritti hieman selvemmällä kielellä korjata erehdyksen.
"Sex!"
"Kyllä kiitos!" Tanska naurahti, mutta nyt oli Islannin vuoro läimäistä häntä takaraivoon.

"Norja, mistä minun pitäisi aloittaa? Mistä tiedän ketkä ovat Suomen entisiä… Entisiä…" Ruotsi kysyi.
"Seurustelukumppaneita, aivan. Minulla on vain aavistuksia, mutta sen me ainakin tiedämme, että Venäjä on yksi heistä, ja hänet sinun tulee kohdata viimeisenä."
"Sanat seurustelukumppani ja Suomi eivät mielestäni kuulosta lainkaan järkeviltä…" Tanska totesi itsekseen.
"Mutta entä-" Ruotsi yritti vielä selvittää, mutta Norja keskeytti hänet käden heilautuksella.
"En tiedä keitä muut ovat, enkä mistä aloittaa. Mutta kuitenkin, he kyllä tietävät jo aikomuksistasi, joten jos saavut tarpeeksi lähelle heitä, he etsivät sinut käsiinsä."
"Mutta mistä minun pitäisi aloittaa?" Ruotsi kysyi tuskastuneena.
"Minä tiedän." Islanti sanoi ja kaikki kolme katsoivat häntä kummissaan. Saarivaltio mulkaisi heitä kaikkia, hän ei mielestään ollut ansainnut kummastuneita ilmeitä.

"Mutta sitä varten tarvitsemme laivan." Islanti ilmoitti ja kaikki näkivät, kuinka Tanskan ilme kirkastui heti.
"Minulla on!" Islanti nyökkäsi.

"Hyvät herrat... Me lähdemme Amerikkaan."

A/N
Kesesesese! Ensimmäinen luku! Keitähän mahtavat olla Suomen entiset seurustelukumppanit? Lue myös seuraava luku: Olen odottanut sinua niin kauan

Vielä en ehtinyt tunkea monestakaan elokuvasta asioita tänne, mutta The Joulukalenteri, Kiss the pridea, Scott Pilgrimia, Shrekiä ja tietty sitä M vs. M:ää tuli. Täytyy kyllä myöntää etten Kiss The Pridea ja Scott Pilgrimia ole nähnyt *häpeä*
Ja nyt otetaan tuo hölmö (+ muita) tuolta Paritukset osuudesta pois, tämä tarina on vähän kuin Ranska, kaikki ovat näköjään paritettu kaikille… Tai vähintään Suomi kaikille.