Harry Potter / Fullmetal alchemist crossover , ei parituksia
Disclaimer: En omista FMA:ta taikka HP:ta. I do not own Fullmetal alchemist or Harry Potter.
A/N: Holy shit, olen törmännyt pariin tällaiseen HP FMA crossoveriin ja rakastuin niin että oli pakko kirjoittaa oma. :3 Älkää välittäkö myöskään virheistä kuten: (SPOILER) Al on yhä haarniskan sisällä vaikka on melkein täysi-ikäinen ja Ed ei ole Portin toisella puolen vaan omistaa yhä automailinsa. Ed on muutenkin yhtä lyhyt kuin aina eikä kasvanut kuten elokuvassa. (SPOILER PÄÄTTYY.) Tässä tarinassa Harry on käynyt neljä vuosiluokkaa ja viides on menossa, mutta tarina ei seuraa viiden kirjan tapahtumia. ONLY IN FINNISH(language of Finland) but I can maybe try and translate it.
Tämä on ensimmäinen suomenkielinen HPxFMA fanfic koskaan.
Summary: 18-vuotias Teräsalkemisti Edward Elric lähtee Tylypahkaan opettamaan nuorille noidille ja velhoille alkemiaa. Mutta miksi alkemisti astuisi maailmaan joka sivuuttaa elämäntavan, eli vertaisvaihdon lait?
Teräsalkemisti ja viisasten kivi
Chapter 2 "Tylypahka"
Matka taittui hiljalleen, eikä kukaan neljästä matkustajasta puhua pukahtanut. Harry tuijotteli taas ulos ikkunasta, Hermione tuhahteli Edwardin käytökselle ja Ron vain mulkoili blondia välillä silmäkulmastaan. Ilmapiiri oli melko rauhallinen, mutta Harry kävi päänsä sisällä läpi monia kysymyksiä. Olisiko ollut mahdollista että juna pysähtyi häntä vieressä istuvan punatakkisen miehen takia? Harry korjasi lasejaan jotka olivat valahtaneet vinoon ja nosti katseensa pois maisemista huokaisten. Hän hieraisi hihalla silmiään, koska vilisevien kuvien katselu oli väsyttänyt niitä.
Loossin ulkopuolelta kuului omahyväistä naurua ja liukuovi pamahti auki paljastaen suippokasvoisen blondin pojan, Draco Malfoyn. Heti hänen takanaan seisoi kaksi pulskaa poikaa typerät virneet naamallaan, Grabbe ja Goyle.
"No eikös se ole Potta kera typerien ystäviensä?" Harry rypisti kulmiaan vihaisena samalla kun Ron nojautui eteenpäin näyttäen valmiilta lyömään Malfoyta naamaan.
"Mene pois, Malfoy", Harry sanoi uhkaavalla äänellä, mikä sai Luihuisjengin vain nauramaan.
"Älä kiirehdi, Potter", Malfoy sanoi ja otti askeleen eteenpäin jääden sitten seisomaan Edin eteen.
"Olet näköjään löytänyt uuden säälittävän ystävän joukkoosi", poika sanoi ivaa äänessään. Tämä sai Edin rypistämään kulmiaan.
"Malfoy, niinkö? Älä vedä itseäsi ongelmiin jo ennen koulun alkua, poika", alkemisti sanoi ja suoristi selkänsä sohvalla, katsoen Malfoyta suoraan silmiin.
"Hah! Mitä sinä olet minua pojaksi sanomaan, etkö itsekin ole muka alaikäinen?" Malfoy sanoi ja kumartui hieman lähemmäksi lettipäistä blondia, joka naama alkoi muuttua hiljalleen hyvin vihaiseksi. Ed tarttui oikealla kädellään kiinni Malfoyn kaulukseen ja nousi seisomaan samalla kun nosti Luihuisen ylös lattiasta.
"Ja mistä sinä niin päättelet?" Ed kysyi murhaavalla äänellä Malfoylta, jonka muutenkin kalpea iho oli valahtanut lumivalkoiseksi. Harry ja hänen ystävänsä pystyivät vain tuijottamaan. Tuo tyyppihän kannatteli Malfoyta helposti pelkällä yhdellä kädellä! Grabbe ja Goyle olivat liian tyhmiä toimimaan ja Malfoy päästi huuliltaan pienen uikahduksen samalla kun yritti päästä irti Edwardin rautaisesta otteesta.
"Päästä minut alas, kolmasluokkalainen!" Malfoy kivahti ja yritti rimpuilla irti, mutta tunsi vain jotain hyvin kovaa Edin hihan alla. Itse alkemisti oli tällä hetkellä kaikkea muuta kuin tyyni ja nopealla heilautuksella Malfoy oli hänen sivullaan, josta Ed sitten heitti hänet päin liukuovia, jotka menivät räsähtäen rikki Malfoyn painon alla. Eikä Luihuisen matka loppunut siihen, vaan se tyssäsi vasta kun hän oli mennyt vastakkaisen loossin ovista läpi lattialle. Harry ja hänen ystävänsä säpsähtivät kovaa rätinää ja tuijottivat Edwardia silmät levällään, Ron piti myös samalla käsiä kasvojensa edessä suojatakseen itseään.
"Kehtaatkin sanoa minua kolmasluokkalaiseksi! Olen varmasti sinua viisi vuotta vanhempi, tiedä se", Ed sanoi ja mulkaisi kaikkia jotka tuijottivat häntä ymmällään. Tämä uusi tyyppi oli yli viisi vuotta vanhempi kuin Malfoy?
"Uskomatonta...", Ron henkäisi ja vingahti heti kun Ed kääntyi ympäri ja laski murhaavan katseen pisamakasvoiseen poikaan. Malfoy heräsi järkytyksestään ja vihaisena hän kaivoi taskustaan taikasauvansa, langettaen jonkin kirouksen kohti Edwardia.
"Varo!" Harry ehti huutaa, mutta Ed oli jo toiminut. Kädet iskeytyivät yhteen aivan kuin alkemisti olisi rukoillut jumalaa ja koskettivat rikkinäistä loossin ovea, jolloin se korjaantui sinisen valon välkähtäessä, estäen kirouksen osumisen kehenkään. Loossin liukuovi avautui nopeasti ja vihainen Ed tuijotti hölmistynyttä Malfoyta. Ympärillä olevat ihmiset kuiskivat yllättyneinä ja luulivat punatakkisen blondin osaavan käyttää taikaa ilman sauvaa, mutta Ed ei aikonut nyt korjata väärinymmärryksiä.
"Mitä sinä luulet tekeväsi? Olisit voinut osua minuun, tai mikä pahempaa, muihin oppilaisiin!" Ed tiuskaisi ja käveli Malfoyn luo, joka osoitti pelokkaana häntä taikasauvallaan.
"Pistä tuo heti pois ja katoa silmistäni, ennen kuin päätän hankkia sinulle jälki-istuntoa!" Edward kivahti, jolloin Malfoyn naama venähti ja muuttui valkoiseksi. Jälki-istuntoa? Eivätkö opettajat olleet ainoita jotka pystyivät määräämään jälki-istunnon? Malfoy nousi haparoiden jaloilleen ja viittoi hermostuneena Grabben ja Goylen mukaansa kadoten omaan loossiinsa. Heti kun Luihuiset olivat kadonneet näköpiiristä, Edin ilme pehmeni ja hän nosti pahoittelevasti kätensä ylös.
"Anteeksi häiriö, taisin vähän innostua", näine sanoineen hän korjasi toisenkin loossin oven ja istui taas samalle paikalle Harryn viereen.
Kaikki kolme tuijottivat Ediä kuin hullua ja blondi vastasi niihin mitään sanomattomalla ilmeellä. Hermione avasi suunsa silmät säkenöiden.
"Oliko tuo kovin järkevää? Rikkoa Tylypahkan junaa ja uhkailla Malfoyta jälki-istunnolla jota et voi antaa. Mitä tuo käyttämäsi ...taikuus... oli? Et käyttänyt taikasauvaa etkä lausunut loitsuakaan", tyttö kysyi hyvin kiinnostuneena. Ron ja Harry huokaisivat tietäen, että jos nyt jotain ei kävisi, Hermione varmaankin tenttaisi Ediä koko loppumatkan. Poikien katseet kiinnittyivät blondiin, mutta Ed vain nauroi rauhallisesti.
"Eiköhän kaikki selviä teille aikanaan", hän sanoi ja vetäisi punaisen hupun päähänsä niin että se peitti hänen silmänsä. Kolmikko huomasi kyllä ettei Edward ollut juttutuulella ja Hermionen kasvoilta pystyi helposti näkemään turhautuneen sekä vihastuneen ilmeen.
"Anna olla Hermione", Harry sanoi tyynnyttelevästi ja kumartui laskemaan kätensä tytön polvelle, jolloin Hermione huokaisi syvään ja ryhtyi katselemaan ikkunasta näkyviä maisemia. Ed itse mietti päänsä sisällä miten selittäisi Dumbledorelle junassa tapahtuneen ilman, että saisi heti ensimmäisenä päivänä häädöt. Hiljalleen taivas tummui illaksi ja siitä synkäksi yöksi. Junan vaunuihin syttyivät valot ja makeiskaupustelijatar aloitti taas kierroksensa, jolloin Harry tarjoutui hieman vastahakoisesti ostamaan Ronille lisää makeisia. Hermione taas oli kadonnut vessaan vaihtamaan koulukaapunsa päälle huomautettuaan ystävilleen siitä, että heidänkin pitäisi pian vaihtaa vaatteensa.
Kun pimeä oli langennut taivaalle, Tylypahkan juna hidastui verkkaisesti ja lopulta pysähtyi kokonaan Tylyahon asemalle. Ovet avautuivat ja niistä tulvi ulos suuri määrä mustapukuisia oppilaita, joista nuorimpia suuri mies sitten kutsui luokseen. Harry ja hänen ystävänsä sukelsivat myös lähtevien joukkoon ja Ed nousi huokaisten ylös, änkeytyen itsekin väkijoukkoon. Hän sai kummastuneita katseita osakseen oudon pukeutumisensa takia, ja ne jotka välittivät, yrittivät saada häntä vaihtamaan mustan kaavun ylleen mutta Ed vain kiristi askeliaan ja huokaisi helpotuksesta päästessään ulos junasta. Seuraavaksi hänen pitäisi kai löytää joku henkilö 'jota ei voi sivuuttaa' kuten Dumbledore oli asian kuvaillut. Todellakin, kaikkia muita ihmisiä vähintään päätä pidempi suuri mies erottui joukosta hyvin helposti ja Ed ei voinut kuin virnistää. Toivottavasti tällä tyypillä ei ollut tapana heittää paitaansa pois yhtä useasti kuin Armstrongilla. Alkemisti pujotteli näppärästi väkijoukon läpi pienen kokonsa takia ja yskähti päästyään Hagridin vierelle. Iso mies ilmeisesti kuuli tämän ja etsi katseellaan yskijää, mutta huomasi Edwardin vasta kun hän tökkäisi vasemman käden etusormella Hagridia vatsaan.
"Aah... Umm... Ootsä se uusi proffa vai? Tervetuloa Tylypahkaan, Prf. Elric", Hagrid sanoi hieman epäselvällä äänellä ja viittoi suurella kädellään kohti vaunuja, joita veti eriskummallinen olento.
"Tolla pääset koululle, hyppää kyytiin vaan", Hagrid sanoi ja ryhtyi sitten johtamaan ekaluokkalaisia linnaan. Harry, Hermione ja Ron taas olivat pysähtyneet kuin seinään vaikka ensin olivat olleet menossa oppilaille tarkoitettuihin vaunuihin. Tuo punatakkinen tyyppi oli uusi opettaja?
"Opettaakohan hän meille pimeyden voimilta suojautumista?" Ron kysyi, mutta Harry ja Hermione pudistivat päätään. Ei se voinut olla mahdollista, eihän?
Toisaalla Ed taas tuijotti ihmeissään eläintä joka oli valjastettu kärryihin. Hän antoi katseensa kiertää myös muissa vaunuissa joihin oppilaat menivät ja ihmetteli eivätkö he pelänneet yhtään, vaikka nämä eliöt näyttivät kaikkea muuta kuin ystävällisiltä. Edwardille itselleen tämä ei kuitenkaan näyttänyt kuin hyvin kummalliselta chimeralta ja olkiaan kohauttaen hän nousi vaunuihin. Ovi sulkeutui ja vaunut lähtivät nytkähtäen liikkeelle kuljettaen Ediä kohti suurta linnaa.
Ediä vastaan tuli täysin mustiin pukeutunut mies jolla oli rasvainen musta tukka ja koukkunenä. Mies esitteli itsensä Severus Kalkarokseksi, Luihuisen tuvan johtajaksi. Alkemisti saatettiin Suureen saliin jonka päässä oli poikittain pitkä pöytä ja keskellä istui Dumbledore, ainoa henkilö tästä pöydästä jonka Ed tunsi. Pöydässä oli kaksi paikkaa tyhjänä, Dumbledoren oikealta puolelta aivan hänen viereltään (McGarmiwan paikka) ja vasemmalta melkein reunalta (Ent. Punurmion paikka.). Ed istutettiin vasemmalle ja hän tervehti kaikkia kohteliaasti, yrittäen muistaa kaikkien nimet ensimmäisellä yrittämällä. Lipetit, Hagrid, Huiski... Ed raapi turhautuneena päätään. Hänellä menisi hetki näiden nimien kanssa. Sisään saliin alkoi tulvia oppilaita jotka kaikki istuivat omiin tupapöytiinsä. Ed tunnisti oppilaiden joukosta kuudet kasvot, jotka kuuluivat Harrylle, Ronille, Hermionelle, Malfoylle, Grabbelle ja Goylelle. Kukaan kuudesta ei vielä ainakaan ollut huomannut hänen läsnäoloaan vaan puhuivat muiden tuttujensa kanssa, varsinkin Hermione näytti olevan hyvin innoissaan jostain.
"En muistanut kysyä teiltä kaiken sen hälinän keskellä junassa, mutta se tarvikelista jonka saimme koulua varten... Teilläkään ei tainnut olla siinä enää ennustusta mainittuna, eihän? Sen tilalle oli ilmestynyt Nicholas Flamellin kirjoittama kirja alkemiasta! Voitteko kuvitella, Tylypahkassa opetetaan nykyään myös alkemiaa! Luin kirjan läpi, mutta en ymmärtänyt siitä paljon mitään", Hermione sanoi ja Harry ja Ron katsoivat toisiinsa epäuskoisina. Oli hyvin harvinaista että Hermione ei ymmärtänyt mitä hän luki, joten kyseessä oli varmaankin vaikea aine mikä taas tarkoitti hankaluuksia kaksikolle.
"Kukakohan meitä opettaa?" Ron kysyi ja käänsi huomionsa opettajien pöytään, jolloin huomasi Edwardin istumassa siellä.
"Ah! Voisiko olla...?" Ron ei ehtinyt sanoa enempää, kun salin ovet avautuivat uudelleen ja sisään astui joukko pelokkaita ekaluokkalaisia McGarmiwa heitä johdattaen. Ed katseli hieman kummissaan ja kiinnostuneena tapahtuvaa lajittelua, kunnes hänen vieressään istuva opettaja, jonka nimeä Ed ei harmikseen muistanut, selitti hänelle mitä oli tapahtumassa. Kului hetki ennen kuin kaikki oppilaat oli saatu lajiteltua ja McGarmiwa päässyt paikalleen. Kun vanha nainen kilisti lasia, Dumbledore nousi seisomaan kertoakseen uusille oppilaille paikoista jonne ei saanut mennä plus muita sääntöjä. Näiden jälkeen tuli esittelyjen vuoro.
"Tänä vuonna Tylypahkassa opetetaan myös alkemiaa ja ennustus on pudotettu pois", Dumbledore sanoi rauhoittavalla äänellään ja katsoi oppilaita puolikuulasiensa takaa, jotka olivat innoissaan hihkuneet ennustuksen lopettamisesta. Pulina loppui pian ja rehtori jatkoi taas.
"Alkemiaa opetetaan jokaiselle luokka-asteelle ja opettajaksi on lupautunut kunnioitettu valtion alkemisti Edward Elric alias teräsalkemisti", Dumbledore sanoi ja osoitti kämmenellään kohti Ediä, joka nousi seisomaan ja kumarsi pienesti. Oppilaiden ylle nousi taas kova hälinä ja sieltä pystyi erottamaan helposti sanoja:
"Ihan oikeasti?" "Lyhyt" "Ei täysi-ikäinen" ja Edillä oli hyvin hankalaa pitää pokkansa ja istua rauhallisesti takaisin tuolilleen. Dumbledore hymyili huvittuneena ja nosti kätensä ilmaan hiljentääkseen salin.
"Yksi huomautus. Jos haluatte selvitä hengissä, jättäisin mainitsematta mitään mikä viittaa Professori Elricin pituuteen tai ulkonäköön", tämä rehtorin lausahdus sai Fredin ja Georgen vaihtamaan ilkikuriset katseet sekä Edin kääntämään piikikkään katseensa Dumbledoreen, joka vastasi siihen lempeällä hymyllä. Ed huokaisi. Tuohon papparaiseen ei mikään tehonnut...
"Sekä", Dumbledoren ääni kajahti pulinan yli joka tyssäsi kuin seinään.
"Minulla on myös ilo esitellä uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettaja Gordon Goodman." Pitkä hyvärakenteinen mies mustassa kaavussa nousi seisomaan ja kumarsi syvään, ennen kuin istui takaisin paikalleen.
"No, enää minulla ei ole syytä pitää teitä nälässä. Juhla-ateria alkakoon", Dumbledore sanoi kädet levällään ja oppilaiden kuin opettajienkin eteen ilmestyi ruhtinaalisesti ruokaa. Taikuuteen tottumaton Ed säikähti niin, että melkein kaatui tuolillaan ja sai kummeksuvia katseita työtovereiltaan, joihin hän vastasi vihaisella katseella. Dumbledore vain nauroi ja nyökkäsi Edille kehottaen tätä syömään. Vihaisesti alkemisti otti tarjottimilta ruokaa ja yllättyi positiivisesti laittaessaan ensimmäisen palan suuhunsa. Vaikka ruoka olikin ilmestynyt hyvin epänormaalilla tavalla, sitä ei voinut kuin kehua. Kova puheensorina kävi salin yllä ja opettajatkin alkoivat puhua tyytyväisesti keskenään. Ed kumartui oikealla puolellaan istuvan opettajan puoleen ja kysyi mietteliäänä: "Miksi te kutsutte niitä olentoja jotka vetävät koulun vaunuja?" Opettaja näytti hölmistyneeltä ja vastasi epäröiden.
"Te... näette ne? Ah, miksi edes epäilen. Ne ovat thestraleja, olentoja joilla on hyvä suuntavaisto, mutta niitä ei voi nähdä kuin vain ihminen joka on nähnyt jonkun kuolevan" opettaja sanoi ja katsoi sitten hieman tutkivasti Ediä, kai miettien kenet hän oli nähnyt kuolevan. Ed mietti myös aivan samaa. Kenet hän oli nähnyt kuolevan ensimmäisen kerran elämässään? ... Äidin. Alkemisti ravisti ajatukset mielestään ennen kuin ne tulisivat liian selviksi ja ahtoi suuhunsa ruokaa, keskittyen pureskelemaan sen hampaillaan.
Sillä aikaa oppilaiden pöydissä kävi tavallista suurempi pulina ja keskeisin aihe oli valtion alkemistit.
"Kuulin isältäni että ne ovat eläviä aseita, joihin ei kannata luottaa", korpinkynnen pöydästä sanoi nuori poika jolla oli omahyväinen ilme naamallaan. Tämä lähti heti kiertämään muihin pöytiin ja lisää huhuja kaikui takaisin.
"Ne ovat armeijan koiria jotka myivät sielunsa", kuiskittiin.
"Mitä Dumbledore oikein ajattelee? Pakotettiinko hänet tuomaan tuo tänne?"
"En pidä hänen silmistään, ne ovat pelottavat", tytöt kuiskivat ja pakkautuivat lähemmäs toisiaan joka kerta kun näkivät Edwardin katsovan heitä. Harry, Ron ja Hermione kuuntelivat hiljaisina muiden puheita. He olivat istuneen tuollaisen ihmisen seurassa koko matkan?
"Se selittää miten hän pystyi peittoamaan Malfoyn niin helposti", Ron nielaisi ja katsoi hieman peloissaan alkemistia joka söi mitäänsanomaton ilme naamallaan ruokaa.
"Toivon selviäväni hengissä tästä vuodesta..." Ron marmatti ja sai murhaavan katseen Hermionelta.
"Sinun ei pitäisi puhua tuolla tavalla opettajista. Itseasiassa, minusta hän on aika komea", Hermione sanoi napakasti ja sai Harryn sekä Ronin yskimään ruokaansa. Tyttö oli sanonut sen niin kovaa, että ympärillä olevat ihmiset kääntyivät kummastuneena katsomaan tuuheatukkaista nuorta, joka hautasi nolostuneet kasvonsa lehteen, jonka oli kaivanut kaapunsa sisältä.
"Ron, milloin meillä on alkemiaa?" Harry kysyi ystävältään ja Ron kohautti harteitaan ilmoittaen, ettei tiennyt. Fred ja George kuulivat tämän ja syöksähtivät Ronin eteen puhuen Harrylle.
"Meillä on huomenna alkemiaa aamupäivästä. Taidamme testata onko hänestä oikeasti mihinkään", veljekset sanoivat virnistellen ja iskivät silmää. Ron ja Hermione tuijottivat heitä kuin hulluja.
"Onko se kovin fiksua?" Harry kysyi epäröiden, mutta se sai veljekset vain virnistelemään.
"Älä välitä, eiväthän opettajat saa tehdä mitään oppilailleen, eihän?" Fred sanoi virnistellen ja väisti Georgea, joka änkesi hänen eteensä.
"Pitäkää korvanne auki, kerromme koululle kaiken siitä tunnista", hän sanoi virnistellen. Hermione huokaisi tietäenm että se mikä lähti noiden veljeksien suusta, oli kyllä suurin määrin liioiteltua ja mikä pahempaa, kaikki uskoivat mitä he sanoivat.
"Antakaa olla ennen kuin oikeasti joudutte pulaan", Hermione huokaisi ja nousi pöydästä lähteäkseen Rohkelikon tiloihin. Harry ja Ron juttelivat vielä hetken ystäviensä kanssa ennen kuin seurasivat Hermionea. Heti kun he pääsivät huoneisiinsa, he kaatuivat sängyilleen ja nukahtivat ennen kuin pää kosketti tyynyäkään.