Merlin heräsi niin aikaisin kuin oli tarkoituskin.

Aivan ensimmäiseksi hän katsoi ikkunasta ulos. Siellä tuuli hieman, oli pilvistä, ja näytti siltä, että jossain vaiheessa alkaisi sataa. Hän päätti vaattensa sään kannalta. Merlin mietti pitkään pitäisikö hänen todella laittaa Arthurin miekka vyötärölleen. Hän kunnioittaisi Arthuria sillä, mutta muistuttaisiko hän liikaa...Ääh. Merlinillä oli jo yllään viittakin, joka viittasi Camelotiin. Ei tämä pystynyt pahemmaksi edes menemään. Hän söi nopeasti aamupalan, ja sen jälkeen meni etsimään Gwenin.

Hän löysi Gwenin kävelemässä häntä vastaan.

''Huomenta Gwen. Valmiina matkaan?''

Gwen nyökkäsi ja jäi katsomaan Merliniä hieman ällistyneenä, ''Huomenta komistus. Joo, seikkailua vailla. ''

Gwen ojensi kätensä Merlinille, ja mies tarttui siihen.

Arthur oli kuullut äsken kaiken, nähnyt kaiken. Hän osasi jo arvata, että Gwenillä oli jotain tunteita Merliniä kohtaan.

Kruununprinssi katsoi ikkunastaan aukiolle. Hän näki kaksi matkaan lähtevää ystäväänsä.

''Huomenta, veliseni. Oletko sinä nukkunut ollenkaan, hyvänen aika?'' Kysyi Morgana prinssin takana. Prinssi havahtui ja käänsi katseensa takaisin aukiolle. Nyt he molemmat katsoivat palvelijoitaan.

''Ainakin yritin.''

Hiljaisuus valtasi huoneen. Morgana oli kääntänyt katseensa pois ystävistään, mutta Arthur katsoi vielä alas. Hän huomasi Merlinin katsovan ylös prinssin ikkunaan ja olevan hieman alla päin. Gwen sanoi jotakin mikä sai pojan huomion, ja he lähtivät auringon nousuun.

Arthur hymyili salaa.

''Onko sinulla useinkin ollut vaikeuksia nukkua? Voisin kysyä Gaiukselta apua...''

Arthur aloitti rauhallisesti laskiessaan molemmat kätensä tytön olkapäille, ''Ei tarvitse, näin vain painajaista. Älä sinä minun unistani huolehdi. Meidän pitäisi huolehtia sinun unistasi, jotka käyvät välillä toteen, kuten olet kertonut. Se voi olla taikuutta,'' Sanoi Arthur vitsailevasti.

Morgana hymyili mustat hiukset naamallaan, kun Arthur laski leikkiä hänen unistaan.

''Isälläsi oli muuten jotain asiaa. Meidän pitää mennä yhteiselle aamiaiselle kun hän herää.'' Morgana sanoi kääntyssään. Hänellä oli yllään vihreä silkkimekko, joka muotoili täydellisesti Morganan täydellistä kehoa.

Arthur ei niinkään välittänyt 'sisarensa' kauneudesta, sillä rakasti itseään niin paljon, no ei, sillä arvosti häntä ja halusi hänen vain saavan parasta.

''Minä todella toivon, ettei Gwenille ja Merlinille käy kuinkaan,'' kuului ääni huoneessa, ''Meidän kaikkien tähden.''

''Mitä?'' kysyi Arthur, sillä ei ollut keskittynyt Morganan puheeseen.

Morgana kääntyi ympäri, ''Sanoinko jotakin, prinssi?'' Nyt tyttö oli hieman hämillään. Arthur katsoi sisartaan hieman ihmeissään.

''Varmaan kuulin omiani.''

Morgana hymyili ennen kuin käveli pois.

Arthur saapui aamiaiselle hieman myöhässä. Se oli hänen tapaistaan, kun Merliniä ei näkynyt mailla harmain.

Kun Uther kysyi, missä hänen poikansa viipyi, Arthur sanoi nukkuneensa pommiin. Morgana kätki Arthurin valheen sydämeensä ja jatkoi syömistään. Uther käski poikansa istumaan, ja pyysi häntä reipastumaan hieman. Arthur ei ollut itse huomannut, että oli hieman allapäin, ja pyysi sitä anteeksi isältään. Morgana vain kuunteli vierestä, kuinka isä ja poika juttelivat keskenään.

''Uther, sinulla oli varmaan syy, miksi halusit meidät molemmat sinun seuraasi aamiaiselle?'' Morgana sanoi Arthurin puheen väliin. Arthur katsoi Morganan meikattuja silmiä nopeasti ja sitten kääntyi katsomaan isänsä. Tuleva kuningas aloitti syömään vasta kun Uther oli aukaissut suunsa puhuakseen.

''Kyllä, Morgana. Minulla on asiaa teille molemmille.'' Uther sanoi hieman verkaisesti. Arthur oli hieman hämillään isänsä vähäsanaisuudesta.

''Minä... tuota. Lähetin palvelijanne taroituksella pois. Olisin voinut valita kuningaskunnastani ihan kenet vaan kaksi...''

''Lähetit Gwenin tahallasi!? Ja Merlinin?! Minkä ihmeen takia?'' Kysyi Morgana kovaan ääneen. Arthur oli vain hiljaa, ennen kuin meinasi tukehtua ruokaansa, ja yritti peitellä sitä yskällä. Mutta molemmat paikalla olevista älysivät, että kruununprinssi vetäisi ruokaa järkytyksestä väärään kurkkuunsa. Se ei todellakaan ollut Arthurin tapaista.

Sitten Morgana jatkoi, ''Meinaatko sinä parittaa heidät?!''

Nyt Uther katsoi Morganaa järkyttyneesti. Arthur isäänsä. Arthurista ajatus oli hieman... ristiriitainen...

Morgana huomasi Utherin hieman punastuvan, ''Jos haluaisin, olisin jo tehnyt sen. Mutta ei, en aio pakottaa heitä avioon.''

''Luojan kiitos.'' Sanoi nyt Arthur.

Morgana katsoi Arthuria nopeasti, mutta merkittävästi, eikä prinssi tainnut huomannut sitä. Eikä tainnut myöskään huomata äsken puhuvansa ääneen.

Uther jatkoi, ''Lähetin heidät pois, koska halusin teidän saavan lomaa. Heidän saavan lomaa. Ette te jaksa katsella samoja naamoja joka päivä.''

''No mikä syy tuokin on olevinaan?'' Arthur kysyi. Hänen mielestään tuossa ei ollut mitään järkeä. Hän pystyisi häätämään Merlinin luotaan, jos hän haluaisi. Merlin pystyisi sanomaan hänelle, että tarvitsisi omaa tilaa. Ja varmasti Gwen pystyi tekemään niin myös Morganalle. Jos tuo oli Utherin syy, Arthur ottaisi kohta jalat alleensa. Hän ei jaksaisi olevinaan tuijotella enää isänsä naamaa.

Uther katsoi nyt prinssiä, ''Syy, jota ei kyseenalaisteta.'' Utherin ääni oli silti rauhallinen, vaikka hänen vieressään olevat henkilöt hieman paineistivat häntä.

Morgana jatkoi, ''Mitä he sitten lähtivät matkalle?''

''Tapaamaan Arthurin enoa, Agravainea, jolla on teille tuliaisia vähän kauempaa maailmalta.''

''Miksi hän ei tullut itse tänne?'' Kysyi Morgana.

Uther ei vastannut tähän ollenkaan. Arthur mietti sen johtuvan siitä, että Agravaine oli hänen enonsa, ei hänen setänsä. Hän saattaisi muistuttaa liikaa Utherille Arthurin äidistä.

''Ymmärrän täysin,'' Arthur sanoi isälleen, ''En minäkään kauheemmin innostuisi jos saisin kuulla että enoni, eikä setäni... äähh- kyllä sinä ymmärrät.''

Uther katsoi poikaansa ylpeänä ennen kuin laski kätensä poikansa olkapäälle, ''Ai että. Sinusta on kasvanut mies.''

Arthur otti kehun vastaan ja naurahti, ''Jaahas. Kiitos.'' Morgana vain hymyili ja jatkoi syömistään. Hän oli hieman vihainen Utherille, niinkuin myös Arthur. Vain siitä, että oli lähettänyt palvelijansa menenmään. Merlin kuului Arthurin rinnalle, ei kenenkään lääpittäväksi. Nyt Arthur katui ajattelemaansa. Gwen kuului Morganan luokse makutuomariksi, ei kenenkään muun aatelisen ihailtavaksi. Nyt Morgana katui sitä, ettei ollut mennyt vapaaehtoiseksi Gwenin tilalle. Samoin tein Arthur mietti aivan samaa Merlinin kohdalta.

Illalla

Merlin ja Gwen olivat ratsastaneet koko päivän, ja nyt he olivat pysähtyneet ensimmäisen kerran kunnolla. Heidän hevosensa söivät heinää vähän kauempana kuin he kaksi muuta matkalaista olivat.

He joutuivat yöpymään taivas alla. Merlinistä se oli mukavaa katsella tähtiä, avaruutta, ja antaa vain kuun ja tähtien rauhoittaa hänen hermojaan. Gwen snaoi mielummin nukkuvansa lähempänä nuotiota, jonka Merlin oli äsken koonnut, ja sytyttänyt. Merlin oli ymmärtänyt tyttöä täysin, ei hän itsekään ihan kylmässä haluaisi nukkua.

''Mitä sinä mietit? Näytät niin syvälliseltä.'' Gwen kysyi varovasti. Merlin käänsi katseensa taivaalta tyttöön. Hän mietti hetken mitä vastaisi, sillä ei haluaisi puhua voimistaan tytölle, joka ei niistä vielä tiennyt.

''Huomista päivää.'' Vastasi Merlin lyhyesti, ''Huomennahan me saavumme Feirin maisemiin.''

Gwen mutisi, ''Aivan...'' Samassa hän haukotteli ja asettui makaamaan, ''Eihän sinua haittaa jos alan jo nukkumaan?''

Merlin katsoi Gweniä vähän hölmistyneenä, ''Ei tietenkään. Tänään on ollut rankka päivä.''

''Hyvää yötä, Merlin.''

''Kauniita unia, Guinewere.''

Kun Merlin oli vielä hetken katsonut taivasta, tulkinnut tähtiä hän kääntyi katsomaan liekkejä. Ne hekuivat punaisina. Liekit olivat suuria. Merlin katsasti Gweniä. Tyttö nukkui.

Merlin nosti hitaasti kätensä ylös, ''Freardeuíscha.'' Liekeistä muodostui laukkaavia hevosia. Velho laski kätensä ja antoi hevosten hävitä. Hän hymyili ennen kuin itsekin yritti saada unta. Hänkin oli poikki, niinkuin tyttö viidenmetrin päästä hänestä. Merlin toivoi, että olisi jo nukkunut monta tuntia, häntä inhottaisi, jos ei olisi nukkunut tarpeeksi.