'' Noniin, kuka on tämän sembaloon takana, ilmoittautukoon nyt.'' Ludwig sanoi kyllä kuuluvasti, mutta käsiä ei noussut. Kun Arthurin ja parin muun katseet kääntyivät Ivaniin, joka tunnettiin suuresta viinavalikoimastaan, ja tämä äkkäsi syyttävät katseen. '' Noh, minähän vain toin juomat, niin kuin Francis pyysi.'' Ivan puolustautui hunajaiseen äänensävyyn, ottaen yhden pikkuleivän pöydän keskelle katetusta tarjoilu astiasta. Nyt katseet kääntyivät Francikseen. '' Enhän minä nyt ole mitään varsinaisesti tehnyt..'' Hän sopersi. Toisin kuin Ivan, hän ei saanut tuimia katseita vakuutettua. '' Varsinaisesti?'' Ludwig toisti. '' Öh, aivan. Katsos nääs kun… Tiedäthän, ihmiset täällä…'' Francis sanoi viittoen krapulaisia pöydässä istuvia henkilöitä. '' Näyttivät kaipaavan piristystä… ja minä hyvänä ihmisenä ajattelin…'' Ludwig nyrpisti kulmiaan. '' Ja tässä vaiheessa alkoholi astui mukaan kuvioihin.'' Ludwig tuhahti. Francis mietti hetken vastaavansa myöntävästi, rehellisesti, mutta päätti sitten, että hän voisi liu'uttaa vastuun harteiltaan, jos hän vain hieman muuntaisi tarinan juonta ja kulkua.''
Danny heräsi uudelleen, norjalainen vaaleaverikkö rintaansa vasten. Hän huokaisi onnellisena. Hän saisi kuulla tästä kunniaa, ennemmin tai myöhemmin, mutta nyt Nor oli hänen koko maailmansa, ja sänky hänen valtakuntansa, ja luonnollisesti kaikki muu, kuten esimerkiksi se, että hän oli vetänyt Iceä turpaan, jäivät vaanimaan hänen valtakuntansa ulkopuolelle. Hän vaipui takaisin uneen, ja Nor suuteli tämän huulia, ja painautui vielä lähemmäs, jos se enää oli edes mahdollista.
'' Eli väität siis, että sinä pyysit Ivania tuomaan lautapelejä?''Ludwig toisti hitaasti Franciksen selityksen ensimmäistä kohtaa.
'' Aivan niin.'' Francis sanoi tyytyväisenä itseensä ja mielestään hyvään selitykseensä.
'' Ei pidä paikkaansa, pyysit viinaa. '' Ivan sanoi jo hieman kolkol –ääniä päästäen.
'' Ja sitten kun Ivan saapui alkoholi juomien kanssa, luulitte sitä vedeksi, vaikka pullojen etiketissä ilmoitettiin sen sisältö?''Ludwig toisti nyt vain entistä epäuskoisemmin.
'' Kyllä.'' Francis sanoi.
'' Todella uskottavaa.'' Lovino tuhahti. Antonio säpsähti tuntiessaan tuiman katseen kohdistuvan itseensä.
'' No, istumme tässä niin kauan, kuin saan oikean selityksen, enkä mitään satuja.'' Ludwig ilmoitti ja istuutui alas. Vessan ovi avautui, ja Feliciano astui sieltä ulos. Hän näytti huonovointiselta istuessaan pöytään, veljensä viereen. '' No kyselen sitten yksitellen.'' Ludwig sanoi, ja käänsi katseensa Felicianoon, joka sai kertoa eilisen tapahtumat omasta näkökulmastaan. '' Aloita sinä, Feli.'' Feliciano nosti päätään, hieroi pää nahkaansa, näytti muistavan jotakin, katsahti vatsaasa ja nosti päänsä ylös. '' Ah, Ludwig, minä muistan!'' Hän hihkaisi onnellisena. '' Ai, luulin krapulasi olevan kovaakin tasoa, kun oksensit juuri puolituntia yhtä mittaa vessassa. '' Lovino sanoi ärtyneenä, tarkoittamatta sitä kuitenkaan veljelleen, vaan aivan jollekin muulle. Feliciano kääntyi veljeensä ja hymyili iloisesti. '' Voi Fratello, älä ole hupsu. Ei minun pahoin vointini siitä johdu.'' Lovino kohotti kulmiaan ja kysyi: '' Vaan mistä sitten?'' Felicianon hymy yltyi, ja hän otti leikkimielisen, muka turhautuneen ilmeen, mutta alkoi sitten taas hymyillä. '' Pöhkö! Vauvasta tietenkin!'' Hän sanoi.
Seuraukset olivat aikalailla samanlaiset. Ivan melkein tukehtui pikkuleivän muruseen, Arthur pyrskäytti kahvit pöydälle, Alfredin lasit vinksahtivat päässä, Yao näytti äimistyneeltä, Berwald kohotti kulmiaan, samoin Tino, jokseenkin suuri eleisemmin. Masentunut Ice kohotti vain kasvojaan, Gilbert näytti järkyttyneeltä, Antonion suu loksahti auki, Kiku näytti hämmästyneeltä. Francis näytti hämmästyneeltä ja järkyttyneeltä, mutta myös syylliseltä samaan aikaan. Parhaimmat ilmeet olivat kyllä ehdottomasti Lovinolla ja Ludwigilla, joista edellä mainitun silmät melkein tippuivat päästä ja toisen suu loksahti epähillitysti lattiaan asti.
Aivan kuin tässä ei olis ollut tarpeeksi Feliciano kääntyi Ludwigiin ja hihkaisi: '' Se on sinun!'' Ludwig muuttui punaisemmaksi kuin kukaan oli ikinä muuttunut. '' Mutta emmehän me.. Tai siis eihän se… mistä sinä edes…''Ludwig änkytti. Feliciano näytti kummastuneelta. '' Mutta Francis sanoi että minä olen-''
'' Se oli valetta. '' Francis sanoi nopeasti.
Tuli kuolettava hiljaisuus. Feliciano näytti maansa myyneeltä, ja kyyneleet virtasivat hänen silmiinsä. '' Enkö minä olekaan-''
'' Et. '' Francis sutkautti säälien, hän tiesi, mitä Feliciano oli aikeissa kysyä.
'' Eikö minusta tulekkaan-'' Feliciano nyyhkytti.
'' Eh… Ei.'' Francis sanoi vaivaantuneena. Hän olisi voinut vajota sinne kuuluisaan hevonvittuun.
Feliciano vapisi. Muut olivat hiljaa, ja jopa Ivan tunsi sääliä. Lapsen menettäminen oli kamalaa, vaikkei sellaista olisi ollutkaan. Feliciano horjahti uhkaavasti ja lähti kävelemään kohti yläkertaa. Ludwig ei karjaissut häntä takaisin. Yläkerrassa pamahti, ja alkoi kuulua vaimeaa nyyhkytystä. '' Lovino, etsi sinä sopiva puu, niin minä teen hirttosilmukan. ''Ludwig sanoi uhkaavasti. Lovino nyökkäsi. Nyt Antonio astui peliin, tehden sen, minkä hän oli tehnyt aina hänen, Franciksen ja Gilbertin ollessa ala-asteella: Levitti kätensä Franciksen eteen suojelevasti. Lovinosta näki, että sulake hänen päässään räjähti, kun hän syöksyi Antonion kimppuun. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että Franciksen meni hetki tajuta, että Lovino hakkasi maassa olevaa Antoniota kaksin käsin tuusan nuuskaksi. Nyt Ludwig, ja Francis yrittivät saada Lovinoa Antonion kimpusta. Myös Berwald tuli auttamaan, Tinon, Kikun, Alfredin ja Arthurin kumartuessa maassa makaavan espanjalaisen puoleen. '' Antonio! Sano jotain!'' Francis sanoi, rynnäten kaikkien muiden ohi, Ludwigin ja Berwaldin yhä pitäessä Lovinoa, joka ei enää rimpuillut, vaan hänen päänsä täyttyi yhdestä lauseesta. '' Mitä minä oikein menin tekemään.'' Gilbert oli tullut Antonion luokse, ja hän ja Francis kantoivat tajuttoman Antonion sohvalle lepäämään.
Siitä sitten alkoikin oikea nyrkkien kohtaaminen. Gilbert huusi Lovinolle, joka huusi Gilbertille takaisin. Lovinon tähdätessä nyrkkiään kohti Gilbertin kasvoja, kuului ''läps'' ja ''tumps'' Lovino oli osunut, mutta ei Gilbertiin. Hän katsahti jalkoihinsa, siinä makasi Ice, tuore mustelma poskessa, Dannyn aiheuttaman mustelman vieressä. Gilbert huusi Lovinolle, ottaen murjotun Icen syliinsä. Muut yrittivät rauhoitella tappelu pukareita, mutta turhaan. Sitten ulko-ovi pamahti auki, ja Scotlantilainen, Oliver astui sisään. Hän näytti pölmistyneeltä, ja oli loukkaantunut siitä, ettei kukaan huomannut hänen tuloaan ja huusi vähintään yhtä kovaa, kuin Ludwig, ellei jopa kovempaa: '' NYT TURVAT KIINNI JA PERSEET PENKKIIN, NIIN KUIN OLISI JO!'' Kaikki, jopa Gilbert, tottelivat.
Kun Oliver oli saanut selityksen hän katsoi kaikkia hämmentyneenä. '' Ja teidän oli pakko aloittaa nyrkkien sota, koska tuon tomaatin veli ei ollutkaan paksuna, ja tomaatti veti tuota Spain-poikaa turpiin, ja tuo lumiukko hyppäsi Gilbertin eteen ottaen iskun vastaan tämän puolesta, minkä syystä sitten löysin teidät tappelemasta täältä. Kautta vaarini Kiltin, minkä ikäisiä te oikein olette! '' Hän raivosi. Oliverilla oli tapa nimitellä ihmisiä mielensä mukaan, ja se oli tämän kummallinen tapa. Se ei kuitenkaan yleensä tarkoittanut mitään pahaa.
Ludwig huokaisi. '' Oliver on oikeassa. Meidän täytyy selvittää tämä kuin oikeiden aikuisten. ''
Franciksen kerrottua koko tarina juurta jaksaen, Tinonkin päässä valottui. '' Siksi minulla oli se asu aamulla.'' Hän mutisi itsekseen.
'' Eli Francis on oikeastaan kaiken pahan alku ja juuri.'' Hän sanoi syyttävästi, kunnes Oliver murahti jotain ' Kuin aikuiset.' Tapaista.
'' Syy on oikeastaan myös meidän, koska annoimme vastuun hänelle.'' Kiku sanoi järkevästi. Oliver nyökkäsi ja sanoi. '' Noniin, kuunnelkaa japsia!'' Ovi aukesi sen jälkeen, ja soppaan lisättiin vielä kaksi maustetta sitä sekoittamaan. Nor ja Danny.