A/N: Anteeksi tooodella paljon, että emme ole jatkaneet pitkään aikaan tätä ficciä, mutta olemme olleet todella kiireisiä ja elämme muutenkin kaukana toisistamme. Kiitos kaikille lukijoille kärsivällisyydestänne. Yritämme tästä lähtien ladata uusia kappaleita nopeammin Laulu: "blah blah"

Yön tullessa kuninkaallisilla kaivoksilla tapahtui jotain todella mielenkiintoista. Syvällä kaivoksen sisuksissa oli kaksi miestä kaivamassa kultaa. Toinen heistä, albiino, jonka olemus huusi AWESOME käveli kaivosvaunun luokse. "Okay. Kuka toope tän pani tänne?" Gilbert kysyi Antoniolta, näyttäen tälle pyöreää kiveä. "Ööh, vissiin mä." Antonio vastai hymyillen. "Otetaas uusiks, okei? Me kaivetaan kultaa. Kiiltääks tää?" "Ei." "Onks se arvokas?" "Ei." "Tykkääks pomo? "Ei." "Keskity Antonio, keskity ja käytä päätä." Gilbert sanoi. Heitettyään kiven olkansa yli se aukesi paljastaen sisällään kauniin timantin, mutta kumpikaan toope ei sitä huomannut omaa typeryyttään. (A/N: Mutta siksihän me heitä rakastamme.) Yhtäkkiä he kuulivat kaivoshissin äänen. Joku oli tulossa. Gilbert hiljensi Antonion, joka puolestaan puhalsi lyhdyssä olevan tulen sammuksiin. He molemmat piiloutuivat oi niin ovelasti ja hiljaisesti kaivosvaunuun. Salaperäinen henkilö lähestyi vaunua kissansa kanssa ja kurkisti sisään. "No mutta hei." Hän sanoi. "Herra Francis. Palasitte. Tänne. Etuajassa. Menikö matka hyvin?" Antonio kysyi piiloutuessaan Gilbertin selän taakse, samalla kun Francis pyöritteli silmiään. Kun Francis kääntyi pois vaununluota mustavalkoinen kissa hyppäsi vaunun kaiteelle ja sähisi. "AAAHH!" Gilbert ja Antonio säikähtivät niin paljon, että he kaatuivat takaisin vaunun pohjalle. "Tässä herra. Kaivoksen viimeiset kullat. Muuta ei ole." Gilbert raportoi ojentaessaan Francikselle kultakimpaleen. "Jep. Kun se on teillä. Haha" Antonio totesi pirteänä. "Niin. Aivan. Minullapa vain. Vihdoinkin." Francis kuiskasi ja laittoi kullan talteen takkinsa sisään. "Kaikenlaiset pokkuroinnit alkaa mulle riittämään. Vuosi kymmenen ja risat tää jo vei. Mutta tänään minä lähden rikkauksiini kylpemään. Ne mua odottaa en sille sano ei." Francis lauloi. Hän löysi luolan rakosesta vielä yhden kultakimpaleen ja otti sen. "Kotiin sankarina kas, oon varsin varakas. Prinssimme sydämmen mä sillä vein. Olen sulhojensa sulho, valtakunnan pelastan. Kun kruunun saan en sille sano ei." Katsoessaan käsipeiliinsä Francis unelmoi paluustaan linnaan suuren kultakasan kera. Jossa prinssi Lukas kiehnäsi Franciksessa ja hymyili tälle lempeästi samalla räppyttäen ripsiään ja kuningas Arthur antoi kruununsa Francikselle. "Nyt nosta maljaa kanssani juo, hirmuista valtaa aikani tuo. Käskyt mä jaan ja joukot nuo mua tervehtii. Nyt kun prinssin minä nain, niin kaiken silloin saan. Vallihaudan valtikan ja palatsin. Vaikka neito vielä tänään onkin kylmä niin kuin lohi, tuumii itsekseen en hälle sano ei." Francis lauloi erittäin pervo ilme naamallaan. "On vaan yks pikku pulma pomo." Gilbert sanoi varovaisesti. "Prinssi pomo sinulle." Francis tiuskaisi, kun hänen fantasioitaan häirittiin. "Juu. Kuningas naittaa prinssin kuningas Berwaldille, ens viikolla." Gilbert selitti. "Mitä?! Teki päätöksensä ilman minua. Kuka hän luulee olevansa?!" Francis kiehui kiukusta ja tarttui alaistensa paidankauluksiin. "No kuningas." Antonio vastasi täysin tietämättömänä pomonsa kiukusta. "Samperin tomaattiaivo." Francis kirosi Antoniota. "Mutta kyllä hän on. On kruunu ja valtikka ja valtava valtaistuin ja..." Antonio selitti omaan tyhjäaivoiseen tapaansa. "Silencio! Ei! Nyt suppuun suu. En luovu kaikesta vain siksi, että kilpakosijoita ilmaantuu." Francis jatkoi laulua kunnes hehkulamppu syttyi hänen päänsä päällä. "Aah. Tää. On. Pieni viivytys. Tilapäinen tappio. Siitä jaksa en mä kauan välittää. Ja kun juoni ohi on täytän tämän kohtalon. Laita kultas jakoon, tahdon väliin jää." Jatkaessaan laulua kaivoksen seinällä alkoi näkyä varjokuvia Franciksen juonesta. "Jospa morsmaikku nyt katoo, sulho sanoo Au revoir. Pojan etsin ja pelastan ja palautan. Palkinnoksi siitä eikö riitä pojan saa siis Moi, en sille sano ei. Jälkeen vihkivalojen valtaan valtaistuimen. Sanon prinssille kiitos vaan ja hei. Valtakunta sekä linna on mun ja yksin mun. Jos kruunu istuu en sille sano ei." Francis istui laatikolle ja kohteli Gilbertiä ja Antoniota kuin palvelijoita. Noustuaan ylös he alkoivat tanssia. "Siispä. Valmiiksi jo juomat ja ruusukimput nuo. Takuuvarman suunnitelman tästä tein. Tämän jälkeen olen juuri avannut kuninkaallisuuteni, en sille sano ei. En. Sille. Sano. Eiiiiii." "Honhonhonhonhoo!" Francis nauroi pervohtavan naurunsa yöhön.

A/N: Olemme pahoillamme jos jotakuta loukkaa tämä tarinamme ja jos löydätte kirjoitusvirheitä. Toivottavasti nauttite tästä kappaleesta yhtä paljon kuin me nautimme sen kirjoittamisesta. Au revoir= näkemiin Moi= minä Ja lopuksi haluaisimme kiittää Beneliä kirjoitus vinkistä. Ensi kertaan. Bye Bye!