Luku. 1.

Suuren laivan kannella seisoi hoikka tumman ruskeat hiukset omaava mies. Miehen silmät olivat kiinni ja hän näytti levolliselta, vaikka myrsky riepotteli laivaa kovempaa, kuin koskaan.

"Olemme saavuttaneet tarvittavan etäisyyden Kapteeni Yao. Tahdotteko, että hyökkäämme kannelle?" Kysyi nuori mies, joka oli juuri pysähtynyt hengästyneenä Yaoksi kutsutun miehen eteen.

"Kyllä! Mutta muistakaa, että tahdon Kiklandin elävänä." Yao huomautti lähes sihahtaen.

"Selvä Kapteeni. Aloitamme hyökkäyksen." Nuori mies huudahti ja lähti juoksentelemaan pitkin kantta huudellen käskyjä. Yao hymähti ja hänen kasvoilleen levisi pieni hymyn tapainen. Yleensä hän oli lempeä mies, mutta nyt hän ei voinut antaa armoa merirosvolle, joka oli kaapannut jokaisen vastaan tulevan aluksen ja tapattanut näiden miehistöt.

Kuului kova rysähdys ja koko suuri laiva tärähti, kun se törmäsi merirosvojen huomattavasti pienempään alukseen. Miehistön jäsenet alkoivat huudella toisilleen ja vetelivät aseitaan esiin. Merirosvot eivät antautuisi taistelutta. Yaonkin taistelutahto alkoi heräillä. Hän halusi palavasti löytää Kirklandin ja vangita miehen omakätisesti.

Yao kiirehti laivan toiseenpäähän, hyppäsi kaiteen yli ja laskeutui vaivatta merirosvolaivan kannelle, sillä laivat olivat aivan kiinni toisissaa. Miehen punainen kauniisti koristeltu asu oli liimautunut sateen ansiosta kiinni hänen ihoonsa ja pitkät hiukset piiskasivat kasvoja. Yao veti miekkansa esiin. Taistelu oli alkanut. Kannella otettiin yhteen niin miekoin, kuin muutamin tuliaseinkin.

Kiinalais mies ei kuitenkaan välittänyt yhdestäkään tavallisesta merirosvosta vaan raivasi nämä helposti pois tietään etsien samalla todellista kohdettaan. Pian Yao löysikin etsimänsä. Lähes laivan kokassa seisoi Kapteeni Arthur Kirkland itse. Mies virnisti omahyväisesti nähdessään Yaon, joka suuntasi häntä kohti. Arthur veti miekkansa esiin ja kohotti sen silmiensä tasalle. Miekat kilahtivat nopeasti yhteen ja erkanivat sitäkin nopeammin. Sama kaava toistui useita kertoja, kummankin miehen puollustaessa ja hyökätessä vuoronperään.

Yao iski täydellä voimalla, mutta tälläkertaa Arthur oli nopeampi. Merirosvo kapteeni liukui sivuun ja pisti miekallaan. Miekan kärki upposi syvälle Yaon olkapäähän. Mies huusi tuskasta ja käännähti rajusti. Sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä. Miekka pyörähti haavassa sillä Kirkland piteli siitä edelleen käsissään. Yao huudahti kivusta ja vajosi polvilleen kannelle. Arthur virnistä jälleen kerran omahyväisesti ja veti miekkansa pois. Veri suorastaan purskahti miehen olkapäästä, kun miekka oli vedetty pois. Se valui pitkin kättä ja muodosti kannelle pienen lammikon, jonka sade vesi huuhtoi hetkessä mereen.

Arthur hymähti paheksuvasti ja toi miekan kärjen vanhemman miehen kaulalle.

"Joko luovutat?" Mies sihahti ivallisesti. Yao kohotti katseensa hitaasti kohti Kirklandia. Hänen ruskeat silmänsä kimalsivat ja kasvot olivat märät.

"Vain unissasi!" Mies huudahti, sohaisi Merirosvo kapteenia jalkaan ja hypähti pois miekan tieltä. Arthur kirosi isoon ääneen. Miehen vasen jalka vuosi verta.

"Senkin..." Kirkland aloitti, mutta ei kerennyt sanoa sanottavaansa, kun tunsi miekanterän kyljessään.

"Aaahh!" Mies henkäisi kivusta ja vajosi toisen polvensa varaan kannelle.

"Eikö tunnukin hyvältä?" Yao lausahti sarkastisesti ja vei nyt vuorostaan miekan kärjen Arthurin kurkulle.

"Kyllä..." Mies vastasi ivallisesti hymyillen takaisin.

"Tuntuu erittäin hyvältä."

"Olet hullu." Yao totesi, sieppasi merirosvo kapteenin miekan tämän kädestä ja heitti sen laidan yli.

"Ehkä." Arthur naurahti välittämättä siitä, että hänestä oli juuri tullut aseeton.

Yao hymähti ja kiersi miehen taakse pidelleen miekkaansa edelleen koholla. Hän irrotti keltaisen vyön tapaisen nauhan vyötäröltään, kumartui ja sitoi Kirklandin kädet selän taakse.

"Liian tiukalla. Veri ei kierrä." Vangittu mies nurisi hiljaa, mutta Yao ei välittänyt hän katseli ympärilleen. Merirosvot oli voitettu. Jokunen Arthurin miehistä oli vangittu, mutta suurin osa oli kuitenkin kuollut taistelussa. Ruumiita lojui pitkin kummankin laivan kantta. Enemmäkseen merirosvojen, mutta joukossa oli myös muutamia Yaon omia miehiä.

"Mitä seuraavaksi Kapteeni?" Kysyi samainen mies, joka oli aijemmin pyytänyt lupaa hyökkäyksen aloittamiseen. Hän oli saanut pahan haavan jalkaansa, mutta pystyi siitä huolimatta nilkuttamaan Kapteeninsa luo.

"Viekää vangitut merorosvot laivan tyrmään. Kantakaa taistelussa kuolleet miehemme laivaan. Järjestämme heille hienot hautajaiset sitten, kun olemme palanneet kotiin. Niin, ja heittäkää merorosvojen ruumiin yli laidan laivaltamme. Tänne laivaan voitte ne jättää sillä tämä upotetaan." Yao selitti hitaasti.

"Selvä Kapteeni, mutta haluatteko, että viemme hänetkin?" Mies kysyi ja mulkaisi Arthuria.

"Ei ihan vielä. Minulla on muutama kysymys hänelle."

"Selvä Kapteeni!" Mies huudahti ja lähti jakelemaan käskyjä.

Yao polvistui kannella polvillaan oleva Kirklandin tasolle ja katsoi tätä suoraan silmiin.

"Ja nyt saat luvan vastata muutamaan kysymykseen." Mies sihahti vasten Merirosvon kasvoja.

"Oletteko piilottaneet ryöstösaaliinne jonnekkin vain ovatko ne vielä laivalla?"

Arthur oli hetken hiljaa.

"Osa on laivalla ja osa on jo myyty eteenpäin."

Yao hymähti hiljaa. Hän ei ollut odottanut miehen vastaavan hänen kysymyksiinsä näin helposti.

"Sitten toinen kysymys. Onko laivalla enää ketään kannen alla?"

"On. Lemmikkini."

"Lemmikkisi?" Yao toisti kuin kaikuna perässä.

"Niin... Lemmikkini." Arthurin kasvoille muodostui suorastaan vastenmielinen virne.

Jatkuu taas joskus... ja kommentit ovat tervetulleita ;D