Ensimmäisenä päivänä Otogakuresta lähtönsä jälkeen, Azusa oli nopeasti onnistunut pääsemään Äänen maan ja Tulen maan välisen rajan yli. Matkan aikana ANBU-ryhmä oli ottanut häneen tekniikan avulla yhteyttä ja neuvonut kulkemaan syvemmälle Tulen maahan, sillä Ryuun oli viimeksi havaittu olevan menossa. Jos jotain muutoksia tulisi, Ryuun jäljillä oleva ryhmä ottaisi häneen yhteyttä uudelleen ja antaisi uuden suunnan.
Viimeiset kaksi päivää Azusa olikin matkustanut lähes tauotta kohti etelää, kunnes oli ilmoituksen saatuaan pysähtynyt aloilleen ja käyttänyt tilaisuuden lepäämiseen, kunnes Ryuun jäljillä oleva ryhmä oli varmistunut Ryuun mahdollisesta määränpäästä ja ilmoittanut sen hänelle. Ryuu ei ollut viihtynyt Tuulen maassa kauan vaan oli jo poistumassa sieltä takaisin Tulen maan alueelle ja oletettavasti suoraan Konohaa kohti, joten Azusan seuraava suunnitelma oli kulkea läheisen kylän läpi ja suunnata sitten kohti itää, päästäkseen Ryuun reitille.
Noin puolen tunnin kävelymatkan jälkeen, tyttö löysikin pian itsensä kävelemästä pääkatua pitkin ja katselemassa ympärilleen. Kylä oli melko pieni, eikä vaikuttanut mitenkään erilaiselta verrattuna Äänen maan puolella sijaitseviin kyliin ja kaupunkeihin. Mitä nyt täällä oli ehkä siistimpää ja enemmän ihmisiä. Azusa suunnitteli jo kääntyvänsä pois pääkadulta ja jatkavansa suunnitelmiensa mukaan kohti itää, kun kuuli yllättäen pirteän naisäänen jostain takaansa.
"Hei muukalainen, et kai vain ole eksyksissä?" äänen omistaja kysyi ja kääntyessään katsomaan äänen suuntaan, Azusa puolittain odotti näkevänsä äänen omistajan puhuvan jollekulle toiselle. Sen sijaan kunoichi kuitenkin näki Kusagakuren tunnusta kantavan nuoren tytön lähestyvän häntä kadulla kulkevien muutamien ihmisten välistä. Tyttö näytti päällepäin olevan vain muutaman vuoden nuorempi kuin Azusa itse, tosin tästä huolimatta tyttö oli häntä pidempi, vähän kuten monet muutkin hänen ikäisensä.
"Ei, en minä eksyksissä ole", Azusa vastasi rauhallisesti, mittaillen vaaleahiuksista tyttöä katseellaan ja miettien oliko hän todella näyttänyt niin eksyneeltä, katsellessaan ympärilleen. Ja ennen kaikkea, erottuiko se noin selvästi, ettei hän ollut täältä kotoisin?
"Etsin tietä eräälle retkimajalle, jonne minun olisi tarkoitus mennä. Mietin, osaisitko sinä ehkä neuvoa tien minulle. Rajavartioaseman ninjat, kyllä neuvoivat, että tänne suuntaan, mutta minusta tuntuu silti, että olen hieman hukassa", tyttö puheli hänelle iloisesti. Azusa ei tiennyt mitä ajatella siitä, että oli saanut seuraa näin yllättäen, mutta piti kuitenkin onnistuneesti kasvonsa peruslukemilla ja vastasi tytölle niin asiallisesti kuin kykeni.
"Pahoittelen, mutta en taida tietää. En ole paikallisia, kuten jo arvasitkin", Azusa sanoi ja onnistui loihtimaan pienen hymyn kasvoilleen.
"Voin toki lähteä seuraksi etsimään, jos suunta vain on sama kuin mihin itse olen menossa", tyttö lisäsi. Tytön käännyttäminen pois kiinnittäisi luultavasti huomiota, joten oli parempi kai hoitaa tilanne tällä tavalla. Mitä tuli tytön etsimään retkimajaan, se ei voinut olla kaukana, jos kerran olivat jo rajalla osanneet neuvoa suunnan. Siksipä Azusa uskalsi olla melko varma, ettei tämä aiheuttaisi kovin suurta viivytystä hänen matkantekoonsa, elleivät jäljittäjät sitten ottaisi häneen yhteyttä kesken kaiken ja kertoisi Ryuun olevan lähistöllä, muuttaneen suuntaansa tai muuta vastaavaa.
"Todellako? Seura ei olisi pahitteeksi, matkustaminen on muuten aika yksinäistä", kusalainen hihkaisi, selkeästi mielissään siitä, että saisi Azusan seurakseen, sen sijaan että pitäisi yksin samota pitkin Tulen maan metsiä.
"Oh, anteeksi, ihan unohdin esittäytyä. Minä olen Seshiru ja kuten varmaan huomasitkin, olen Kusagakuresta. Entäs sinä? Varusteistasi päätellen olet ninja sinäkin", tyttö jatkoi lähes taukoamatonta innostunutta puhetulvaansa. Huolimatta Kabuton varoituksesta, että olisi omillaan, Azusa ei nähnyt syytä valehdella ja päätti siksi vastata totuudenmukaisesti.
"Minä olen Azusa... Otogakuresta", hän vastasi, madaltaen epävarmasti ääntään aavistuksen, jotta hänen kotikylänsä ei kantautuisi ulkopuolisten korviin. Vaikka hänellä olikin kulkulupa, joka oikeutti hänet kulkemaan mielensä mukaan soluttautumiseen asti, eivät Konohan ja Otogakuren välit olleet kovin lämpimät. Seshiruksi esittäytynyt kunoichi ei tätä näyttänyt kuitenkaan huomaavan tai jos huomasikin, niin ei välittänyt. Kenties tuokin tiesi kylien huonoista väleistä ja ajatteli siksi olevan luonnollista, ettei Azusa halunnut mainostaa asuinpaikkaansa täällä kovin mielellään.
"Lähdetään sitten, voimme tutustua toisiimme matkalla", Seshiru puheli innoissaan ja tarttui Azusan käteen, minkä jälkeen lähti vetämään tätä mukanaan kylän pääkadun toiseen päähän, missä sitten kääntyi vasemmalle ja lähti suuntaamaan puiden välistä alkavaa kapeaa polkua pitkin eteenpäin. Matkaa ei tarvinnut tehdä kovin pitkään, kun näkyviin tuli metsän läpi virtaava kapea joki, jonka rannalle kunoichit pysähtyivät, Seshirun katsellessa eksyneen näköisenä ympärilleen.
"Rajavartijat neuvoivat, että minun pitäisi seurata jokea päästäkseni majalle, mutta en ole ihan varma kumpaan suuntaan...", Seshiru sano ja vilkaisi Azusaa selvästi hieman pahoillaan. Azusa ei voinut olla miettimättä, että nuorempi kunoichi oli varmaan päässyt geniniksi vasta hiljattain ja siksi suunnistaminen tuntui tuottavan vaikeuksia.
"No... Minä tulin yläjuoksulta päin ja olen melko varma, ettei matkani varrella ollut minkäänlaista retkimajaa", Azusa sanoi lopulta ja käänsi katseensa kohti alajuoksua.
"Ehdotan siis, että mennään tuonne suuntaan. Jos se maja ei tule vastaan, niin ainahan voit kääntyä takaisin ja mennä tarkistamaan yläjuoksun. Paitsi tietenkin jos sinulla on kartta alueesta. Silloin voit saman tien varmistaa mihin suuntaan lähteä", Azusa lisäsi ja katsoi Seshirua, joka jo etsikin kuumeisesti jotakin omasta varustelaukustaan.
"He antoivat minulle kyllä kotona Kusagakuressa kartan, mutta en ole kovin hyvä niiden kanssa... Hetki vain", tyttö sanoi ja pian tuo ojensikin Azusalle kuluneen näköistä kokoon taitettua karttaa, mikä ei Azusan mielestä vaikuttanut erityisen lupaavalta. Kartan taitokset näyttivät niin haurailta ja kuluneilta, että Azusa hetken verran epäili sen olevan peräisin jostain Konohan perustamisen ajoilta. Sanomatta tätä kuitenkaan ääneen, Azusa otti kartan vastaan, levitti sen auki ja alkoi sitten katsella siihen tehtyjä merkintöjä.
"Kyllä, alajuoksulle päin", Azusa vahvisti sen mitä oli aiemmin sanonut ja ojensi kartan sitten takaisin Seshirulle. Tämän jälkeen kunoichit lähtivät kulkemaan joen viertä pitkin. Seshiru näytti katselevan virtaavaa vettä suurella mielenkiinnolla ja huolimatta pilvisestä päivästä, Azusankin mielestä maisema näytti ihanan rauhalliselta. Tänne olisi voinut vaikka jäädä pitemmäksikin aikaa, ellei olisi ollut tehtävän vuoksi ollut pakotettu jatkamaan eteenpäin.
"Sopiiko muuten kysyä, millä asioilla sinä liikut? Oletko sinäkin tehtävää suorittamassa kuten minä?" Seshiru katkaisi lopulta hetkeksi laskeutuneen hiljaisuuden ja käänsi katseensa uteliaasti Azusaan.
"No, tavallaan olen. Etsin erästä miestä", Azusa sanoi epämääräisesti. Kabuto oli kieltänyt häntä kertomasta tehtäväänsä kenellekään, joten mitä vähemmän Seshiru hänen tehtävästään tietäisi, sen parempi heidän molempien kannalta.
"Ketä sinä etsit? Ehkä minä saattaisin tuntea hänet", Seshiru kyseli innokkaasti, mihin Azusa pudisti hitaasti päätään.
"Pahoittelen, mutta se on salaista. En voi paljastaa tehtäväni yksityiskohtia", Azusa sanoi ja loihti pahoittelevan hymyn kasvoilleen. Seshiru näytti onneksi ymmärtävän, eikä ryhtynyt kyselemään aiheesta sen enempää.
"Harmi ettet voi kertoa. Olisin vain mielelläni tehnyt jonkin vastapalveluksen, kun sinä tällä tavalla suostuit saattamaan minut perille", Seshiru tokaisi olkapäitään kohauttaen. Kaksikon jatkaessa matkaansa, taivas tuntui vähitellen käyvän synkemmäksi ja jatkettuaan vielä jonkin aikaa, Azusa havaitsi ensimmäisten vesipisaroiden tipahtavan iholleen. Vähitellen tasainen piskottelu alkoi yltyä kunnon sateeksi.
"Alkaa sataa. Parempi varmaan pitää kiirettä. Ethän halua sitä etsimääsi henkilöä läpimärkänä tavata?" Seshiru naurahti ja alkoi kiihdyttää vauhtiaan juoksuksi. Azusa pinkaisi nopeasti tytön perään ja yhdessä kunoichit seurailivat puiden lomassa mutkittelevaa jokea eteenpäin. Retkimaja ei voinut olla enää kaukana, joten kenties he sieltä voisivat hakea suojaa, ennen kuin kastuisivat kokonaan.
"Enköhän minä siihen mennessä ole kuivunut, kun löydän hänet. Tällä hetkellä en edes tiedä mistä etsiä. Olen seuraillut hänen liikkeitään vain muutaman keräämäni tiedonmurun perusteella", Azusa vastasi jälleen epämääräisesti, samalla kun loikkasi erään kaatuneen puunrungon yli. Puita alkoi tiheän osuuden jälkeen kasvaa jälleen harvemmassa, mikä kertoi, että he todella taisivat jo lähestyä päämääräänsä.
"Sillä tavalla yhden ihmisen löytäminen tällaisesta isosta maasta voi olla hankalaa. Mutta toivotan onnea sen miehen jäljittämiseen", Seshiru tokaisin hymyillen ja suuntasi sitten katseensa eteenpäin. Äkisti nuoremman tytön ilme näyttikin kirkastuvan entisestään, huolimatta sateesta ja yltyvästä tuulesta.
"Tuolla se maja jo taitaakin olla", tyttö hihkaisi ja kiihdytti vauhtiaan. Retkimaja sijaitsi aivan joen rannassa, pienellä aukiolla ja täältä kauempaakin, Azusa kykeni erottamaan, ettei majassa näkynyt liikettä. Ilmeisesti se oli sillä hetkellä tyhjillään. Mitä Seshirun täällä oli määrä tehdä, siitä Azusalla ei ollut aavistustakaan eikä se oikeastaan hänelle edes kuulunut.
"Ymmärrän jos haluat tässä vaiheessa jatkaa matkaasi nyt kun löysit perille. En voi millään pyytää sinulta enempää, kun tulit seuraksi jo tänne asti. Mutta tietenkin jos haluat pysyä matkassa vielä kauemminkin, niin en pistä pahakseni. Seura on aina tervetullutta", Seshiru sanoi, heidän pysähtyessään lopulta puiden suojaan, hieman kauemmas majasta tarkkailemaan varmuuden vuoksi sen ympäristöä. Vaikka Seshiru olikin häntä nuorempi, tuntui tyttö jo hyvin hallitsevan tällaisen rutiinin. Vaikka ympäristö näytti siltä, ettei täällä ollut käynyt ketään vähään aikaan, asia ei välttämättä ollut niin. Koskaan ei pitänyt mennä varomattomasti vieraaseen paikkaan tietämättä varmasti oliko yksin vai ei.
Pysähtyminen osoittautui nopeasti hyväksi ideaksi, sillä heidän edetessään hitaasti puiden suojassa lähemmäs, he alkoivat erottaa majan sisältä selviä taistelun ääniä. Pian sen katkaisi rikkoutuvasta lasista lähtevä ääni, jonkin esineen ilmeisesti lentäessä ikkunasta ulos majan toisella puolen. Kunoichit vilkaisivat toisiaan ja Seshirun kasvoilla näkyi yllättynyt, hieman hermostunutkin ilme.
"Minun tietojeni mukaan majan piti olla tyhjillään", Seshiru kuiskasi. Kaksikon vielä koettaessa päästä johonkin järkevään tulokseen siitä mitä heidän pitäisi tehdä, taistelun äänet alkoivat vaimeta ja painostava hiljaisuus laskeutui heidän ympärilleen.
Hiljaisuuden jatkuessa Azusa alkoi epäillä taistelun voittavan osapuolen paenneen toisen puolen ikkunasta, mutta oletus osoittautui pian vääräksi kun majan ovi aukesi ja sen kuistilta alkoi kuulua askelia. Pian näkyviin asteli Konohan tunnuksia kantava mies, joka oli peittänyt kasvonsa ANBU-yksikköjen käyttämällä maskilla. Aivan kuin olisi tiennyt olevansa tarkkailun kohteena, mies käänsi kasvonsa heitä kohti, katsoen selvästikin suoraan heidän olinpaikkaansa.
"Tulkaa vain esiin neidit, tiedän kyllä että olette siellä", konohalainen sanoi kylmästi.
Azusa vilkaisi Seshirua kuin kysyen mitä nyt tehtäisiin. Seshirun tehtäväähän tässä parhaillaan oltiin suorittamassa, joten päätös olisi täysin tämän. Ennen kuin kumpikaan ehti sanoa toiselle sanaakaan, konohalainen päätti heidän puolestaan heittämällä räjähdelapulla varustetun kunain kaksikkoa kohti.
Azusa katsoi lähestyvää kunaita, vieden kätensä vaistomaisesti selkäpuolellaan roikkuvan viuhkansa kahvalle, vaikka tiesikin, ettei ehtisi avata sitä ajoissa. Luojan kiitos, Seshiru oli kuitenkin nopeammin tilanteen tasalla ja onnistui heittämään itse shurikenin kohti lähestyvää heittoasetta. Osuman seurauksena kunai räjähdelappuineen singahti taivaalle ja räjähti siellä, aiheuttamatta vahinkoa kunoicheille.
"Mikä oikeus sinulla on toisten päälle käydä?!" Seshiru huusi vihaisesti, kävellen jo sisuuntuneena kohti anbua. Sillä välin Azusa taas otti viuhkansa esille, valmiina taistelemaan, sillä hän ei uskonut anbun suostuvan jättämään heitä rauhaan hyvällä.
Kuten arvata saattoi, anbu ohitti kysymyksen täysin ja ojensikin samassa kätensä suoraksi, osoittaen Azusaa, joka oli pysähtynyt kokoon taitettu viuhka käsissään aloilleen.
"Sinä saat mennä ja jatkaa matkaasi, mutta Otogakuren kunoichi lähtee minun mukaani kuulusteltavaksi", anbu sanoi ja siirtyi sitten silmää nopeammin kuistilta heidän eteensä.
"Minä en mene minnekään, eikä mene Azusakaan. Meillä on lupa liikkua täällä!" Seshiru huusi entistä vihaisempana ja saikin Azusan vilkaisemaan tämän suuntaan hivenen yllättyneenä. Miksi ihmeessä Seshiru oli valmis vaarantamaan oman tehtävänsä hänen takiaan tällä tavoin? Eihän toinen edes tuntenut häntä kunnolla, eikä sekään ollut erityisen hyvä syy, että hän oli saattanut Seshirun tänne, kuka tahansa Seshirun kylässä kohtaama ihminen olisi varmaan voinut tehdä samoin, jos olisi kysynyt.
"Itse asiassa...", mies aloitti ja Azusa saattoi melkein kuvitella omahyväisen virneen, joka miehen kasvoilla varmasti oli tuon kasvoja peittävän naamion takana. "Sinulla on lupa liikkua Tulen maan alueella, mutta uusi ystäväsi ei ole tainnut kertoa tulleensa rajan yli ilman lupaa?" mies lopetti ja sai Azusan silmät kapenemaan viiruiksi, jotka paljastivat tämän ärsyyntymisen niin anbulle kuin Seshirullekin.
"Ei pidä paikkaansa. Minulla on kulkulupa", Azusa sanoi ja suuntasi terävän katseen anbuun, samalla kun otti esille Kabuton antaman käärön ja näytti sitä anbulle. Oli kuitenkin selvää, että tämä mies yritti saada hänet kiinni vain kylien välisten erimielisyyksien takia, välittämättä vähääkään Azusan kulkuluvasta. Alkoi pahasti vaikuttaa siltä, että hänen olisi todella kohta taisteltava tiensä ulos täältä, jos aikoi suorittaa Kabuton antaman tehtävän.
Mies näytti kuitenkin päättäneen, että asiasta ei enempää neuvoteltaisi, sillä samassa tämä oli kadonnut kunoichien näkyvistä ja ilmestyi aivan Azusan taakse, käsimerkkisarjaa tehden. Azusa ehti vain hädin tuskin tönäistä Seshirun kauemmaksi itsestään ja heittäytyä sitten itse vastakkaiseen suuntaan, kun konohalainen ja puhalsi maskissaan olevasta raosta liekkimeren siihen, missä Azusa oli hetki sitten seisonut. Kuivalla säällä liekit olisivat varmasti jääneet palamaan pitemmäksikin aikaa, mutta johtuen sateesta, joka oli vain entisestään yltynyt, maahan kytemään jääneet liekit sammuivat nopeasti, päästäen ilmaan kapeita savujuovia, jotka hitaasti ajelehtivat ylös taivaalle.
Azusa laittoi kulkulupansa takaisin varustelaukkuunsa ja otti sitten paremman otteen viuhkastaan, minkä jälkeen käännähti nopeasti taisteluvalmiina anbua kohti, vaikka tiesikin tuulensa häviävän miehen omaamalle tulielementille. Azusa saattoi vain toivoa, että tuuli ja sade yhdessä, tasoittaisivat edes hieman eroa ja antaisivat hänelle mahdollisuuden. Anbun toisella puolen, hän näki Seshirun siirtyneen kauemmaksi kuin mihin hän oli toisen tönäissyt. Maassa anbun vieressä makasi pieni oksanpätkä, joka paljasti nuoremman tytön siirtyneen turvaan kawarimin avulla.
"Toivottavasti hän ei jää tänne taistelemaan minun takiani", Azusa ajatteli ja syöksähtikin seuraavaksi jo hyökkäykseen. Nopealla liikkeellä, tyttö tavoitteli kokoon taitetulla viuhkallaan lyöntiä kohti vihollisen päätä. Hänen chakramääränsä oli varmasti vielä kaukana siitä mitä anbulla, joten hän halusi säästellä sitä varmoja osumia varten.
Vihollinen osoittautui kuitenkin nopeaksi ja ennen kuin viuhka ehti osua, oli konohalainen vetänyt vyöllään olevan kodachin esiin ja torjunut Azusan iskun sen avulla. Äkisti maskin takaa näkyviin silmiin ilmestyi kuitenkin poissaoleva katse. Hetken Azusa ihmetteli mistä oli kyse, mutta nopea vilkaisu vasemmalle, paljasti Seshirun jääneen edelleen lähistölle ja muodostaneen käsimerkin.
"Genjutsua? Tulee tarpeeseen...", Azusa ajatteli, kuitenkin harmitellen sitä ettei Seshiru ollut lähtenyt kuten hän oli toivonut. Pahimmassa tapauksessa tämä saattaisi aiheuttaa ongelmia Seshirun kotikylällekin, jos Konoha alkaisi epäillä Kusagakuren veljeilevän jotain Otogakuren ninjojen kanssa. Azusan tarkoituksena ei tosiaankaan ollut aiheuttaa konflikteja eri kylien välille. Näistä ajatuksista huolimatta Azusa oli kuitenkin kiitollinen Seshirun avusta ja käyttikin Seshirun tarjoaman tilaisuuden ottaakseen etäisyyttä anbuun, sillä Seshiru tuskin kykenisi pidättelemään heitä vahvempaa vihollista kovin kauan.
Perääntyessään Azusa heitti samalla kaksi kunaita matkaan anbua kohti, tavoitellen osumaa tämän kaulaan. Toiselta puolen anbua, Seshirukin sinkosi pian viisi räjähdelapuin varustettua kunaita matkaan, kohti anbun selkää.
Yllättäen anbu kuitenkin katosi jälleen näkyvistä, juuri ennen kuin aseet olisivat osuneet. Kilisten aseet osuivatkin vain toisiinsa ja tipahtivat maahan. Seshirun kunaihin sidotut räjähdelaput räjähtivät ja heikko paineaalto pyyhkäisi Azusan yli tämän etsiessä vihollista katseellaan. Viimeistään tämä oli paljastanut kuinka eri tasolla tuo mies oli heihin verrattuna, sillä tämä oli hetkessä vapautunut Seshirun tekemästä genjutsusta ja vielä pelastanut itsensä räjähdyksiltä ja heittoaseilta.
Hetken verran Azusa odotti näkevänsä konohalaisen hyökkäävän seuraavaksi Seshirun kimppuun, mutta pelko osoittautui turhaksi kun anbu ilmestyi jälleen näkyviin hänen toisella sivullaan ja puhalsi uuden liekkimeren häntä kohti. Jälleen kerran Azusa heittäytyi sivuun, mutta anbu oli tällä kertaa ollut nopeammin asialla. Liekit polttivat ikävästi tytön ihoa, tämän pyrkiessä niistä kauemmaksi ja päästessä lopulta turvallisen välimatkan päähän tulesta. Nopeasti Azusa valmistautui vihdoin käyttämään viuhkaansa toden teolla, mutta sai havaita vastustajan jälleen hävinneen näkyvistä. Hermostuneena Azusa antoi katseensa jälleen kiertää ympäristössä. Oli selvää, että anbu taisi vain leikitellä heidän kanssaan, sillä tuolla nopeudella miehen olisi luullut kykenevän hetkessä iskemään sekä hänet, että Seshirun unten maille ja vievän sitten hänet kuulusteltavaksi, tai kenties ennemmin vangiksi.
"Näitkö minne hän meni?" Seshirun hermostunut ääni kysyi hänen takaansa, toisen tytön siirtyessä siihen sunshinilla ja painaessa sitten selkänsä hänen omaansa vasten. Näin kumpikin voisi turvata toisensa selustan, ainakin teoriassa. Anbun nopeuden huomioon ottaen, käytäntö voisi olla aivan eri asia.
"En ja mikset sinä paennut? Ei sinun tarvitse minun takiani vaarantaa itseäsi ja tehtävääsi", Azusa kysyi samalla kun napsautti vihdoin viuhkansa auki.
"En minä voinut sinua yksinkään jättää. Ethän sinä olet tehnyt mitään väärää", Seshiru vastasi ja sai pienen hymyn käväisemään Azusan kasvoilla. Siinä Seshiru kyllä kieltämättä oli oikeassa.
"Kun saat sopivan tilaisuuden niin pakene. Minä selviän kyllä tavalla tai toisella. En halua sinun joutuvan ongelmiin takiani, onko selvä?" Azusa kysyi ja vilkaisi silmäkulmastaan Seshirua, joka nyökkäsi hyväksyvästi. Pian Azusan katse kuitenkin kääntyi majan katolle, jonne anbu oli vihdoin tullut taas näkyviin.
"Katolla", Azusa sihahti, saaden Seshirun siirtymään selkänsä takaa vierelleen, valmiina kohtaamaan konohalaisen kun tämä tekisi seuraavan siirtonsa.
Seuraava siirto osoittautuikin pian shurikeneiksi ja kunaiksi, joita anbu heitti kahdeksan vierekkäin seisovaa kaksikkoa kohti. Azusa oli kuitenkin valmiina ja ennen kuin aseet ehtivät osua, tyttö heilautti viuhkaansa. Viuhkasta lähtevä voimakas, leikkaava tuuli vei aseet mennessään, mutta ei yltänyt kuitenkaan talon katolle asti. Vain anbun kurittomasti pystyssä sojottavien hiusten saattoi nähdä vienosti heiluvan tuulessa, hyökkäyksen voiman heikentyessä pidemmälle mennessä.
"Azusa, varo!" hän kuuli Seshirun huutavan yllättäen, mutta varoitus tuli kuitenkin liian myöhään. Voimakas valonvälähdys sokaisi Azusan ja tämä tajusi, että heidän huomaamattaan jonkun aseen perään oli ollut sidottuna valolappu. Että pitkin sattua. Tietäen olevan turhaa paiskoa tuulitekniikoita sokeana ympäriinsä, Azusa ei voinut kuin odottaa ja kuunnella ympäristönsä ääniä, siinä toivossa, että saisi selville mitä seuraavaksi oli tapahtumassa. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut ja vähitellen hänen näkönsä alkoi palautua siinä määrin, että hän saattoi silmiään siristellen erottaa taas ympäristönsä. Edessään hän näkikin Seshirun uppoutuneena lähitaisteluun anbun kanssa. Kaikesta päätellen anbu oli ollut iskemässä häntä, mutta Seshiru oli kuitenkin tullut ajoissa väliin ja pidätellyt vihollista sen aikaa, kun Azusa oli selvinnyt sokaistumisesta. Tällä hetkellä Seshiru olikin selkeästi häviämässä anbun potkiessa ja lyödessä säälittä itseään paljon pienempää tyttöä.
"Seshiru!" Azusa huudahti nähdessään anbun liimaavan Seshirun rintakehään yhden lapun samalla kun harhautti Seshirun huomion muualle lyömällä tätä kohti kasvoja. Samassa lappu kuitenkin jo välähti, sokaisten tällä kertaa Seshirun. Azusa itse ehti vain hädin tuskin peittää silmänsä ja välttyä uudelta sokaistumiselta. Seshiru perääntyikin sokkona taaksepäin ja kun näin ei ollut vaaraa siitä, että hän osuisi uuteen ystäväänsä, Azusa heilautti viuhkaansa, tavoitteenaan osua anbuun kamaitachilla.
Mies oli kuitenkin nopeasti tilanteen tasalla ja puhalsi jälleen tulta. Hyökkäykset osuivat yhteen kaksikon välissä ja vaikka sade aavistuksen heikensikin liekkien tehoa, tulen voima riitti kuitenkin imaisemaan suuren osan tuulen voimasta itseensä, sillä seurauksella, että liekit levisivät entistä laajemmalle ja polttivat Azusaa jopa pahemmin kuin ensimmäisellä osumalla.
Liekkien taas sammuttua, Azusa näki Seshirun hyökkäävän toistamiseen anbun kimppuun. Tällä kertaa konohalainen näytti kuitenkin saaneen jo tästä leikistä tarpeekseen, sillä Seshiru ei ehtinyt saada osumaakaan perille, kun mies jo potkaisi tätä voimakkaasti vatsaan, sillä seurauksella, että tyttö lennähti pitkän matkaa taaksepäin. Perään anbu vielä viskasi kaksi räjähdelapullista kunaita, saaden Azusan henkäisemään kauhistuneena. Räjähdyksen aiheuttama tomupilvi peitti hetkeksi kaiken näkyvistä, mutta savun hälvetessä Azusa kuitenkin huomasi Seshirun jäännösten tilalle useita puunsäleitä, Seshirun onnistuttua ilmeisesti jälleen vaihtamaan paikkaansa kawarimin avulla. Nyt Azusa saattoi vain toivoa, että toinen oli ottanut hänen neuvostaan vaarin ja lähtenyt paikalta. Anbu näyttikin olevan jo valmiina singahtamaan matkaan ja varmistamaan, että oli todella viimeistellyt Seshirun, kun Azusa viimein sai äänensä kuuluviin.
"Jätä hänet rauhaan! Minuthan sinä halusit!" Azusa huusi, pidellen viuhkaansa valmiina. Sanoilla olikin toivottu vaikutus ja anbu pysähtyi, kääntyen sitten hänen suuntaansa.
"Kuten neiti haluaa", tuo sanoi pahaenteisesti ja syöksähti sitten kunai kädessään häntä kohti. Azusa käytti tilaisuuden hyväkseen, heilauttamalla viuhkaansa kolmannen kerran, silläkin uhalla, että saisi taas tulta vastaansa. Tällä kertaa anbu kuitenkin syöksyi tuulesta välittämättä kohti.
Mies oli juuri iskemässä aseensa Azusan kylkeen, kun tämä jälleen katosi näkyvistä ja ilmestyi esiin Azusan takana. Ennen kuin tyttö ehti kääntyä etsimään vihollista katseellaan, anbu oli jo iskenyt häntä kämmensyrjällään voimakkaasti takaraivoon, ilmeisesti tarkoituksenaan tainnuttaa hänet. Isku jäi kuitenkin hieman liian tehottomasi, sillä Azusa havaitsi hetkeksi näkökenttänsä sumenevan ennen kuin se palasi taas normaaliksi. Tämän jälkeen tyttö käännähti nopeasti ja suuntasi nyrkiniskun kohti naamion peittämiä kasvoja, minkä jälkeen seurasi potku kohti miehen nivusia. Jos hän onnistuisi edes hetkeksi saamaan konohalaisen toimintakyvyttömäksi, hän voisi paeta paikalta ja piiloutua johonkin siksi aikaa, kunnes anbu kyllästyisi etsimään. Konohalainen osoittautui kuitenkin liian kokeneeksi langetakseen moiseen ja niinpä tuon onnistui torjua sekä lyönti, että potku. Azusa napsautti viuhkansa kiinni ja suuntasi sillä lyönnin kohti miehen kylkeä, mutta ennen kuin isku pääsi perille asti, anbu oli jo iskenyt kätensä Azusan kurkulle ja nosti tytön kevyesti ilmaan. Viuhka tipahti Azusan kädestä, kun tämä vaistomaisesti tarttui vastustajansa ranteeseen ja koetti kammeta itsensä irti tuosta tiukasta, kuristavasta otteesta. Tämän seurauksena anbu kuitenkin kiristi vain otettaan entisestään ja nopeasti Azusa alkoi tiedostaa, ettei saanut kunnolla henkeä.
"Lopeta!" kuului Seshirun epätoivoinen huuto, tosin Azusa pisti merkille, että ääni tuntui tulevan ikään kuin jostain kaukaa, hänen tajuntansa alkaessa vähitellen hämärtyä. Tähänkö hänen matkansa nyt sitten päättyisi? Ennen kuin se oli ehtinyt edes kunnolla alkaa? Kuolisiko hän? Anbu oli kyllä sanonut vievänsä hänet vain kuulusteltavaksi, mutta alkoi vahvasti näyttää siltä, että mies oli taistelun seurauksena muuttanut mielensä.
