Pikku Peter ...kuuli olohuoneen alakerrasta kovaa ryminää ja huutoa. Peter hiipi hiljaa alakertaan, ja näki kun rosvo jouko uhkaili hänen setänsä ja tätiän.
"Antakaa meille ne rahat! tai muuten..."Joku uhkaili.
"Ei käy! vaikka olenkin vanha en alistu moiseen," Ben-setä sanoi.
" Uuu...ja millä voimilla sinä minua aiot päihittää?! kysyi rosvo pilkallisesti, ja muut rosvot nauroivat.
"Sanotaan...että suuri voima tuo suuren vastuun," sanoi Ben-setä lyhyesti.
Peter pelästyi pahasti, kun rosvot alkoivat nauraa ja tuhota paikkoja, hänen tätinsä kiljui kauhista. Ja näki siten Peterin yläkerran portaissa.
"Pakene!" täti huusi, ja Peter totteli, hän pakeni oman makuu huoneen ikkunasta, ja juoksi niin kovaa kuin jaksoi, ja piiloutui sivukujiin.
Peter hätkähti hereille, hän katsoi hikisenä ympärilleen, ja huomasi makaavansa omassa huoneessa, omassa sängyssään.
"Uuuh...en ole nähnyt tuota unta pitkään aikaan," hän tuumi helpottuneena, mutta tuo uni sai hänet muistelemaan lapsuuttaan.
"Niin...niin siinä kävi...ja sen kautta minut löysi Mestari Tikku, ja pelasti minut, ilman häntä, olisin kai varttunut huonossa seurassa." hän tuumi.
Silloin Raph tuli paikalle.
"Hei Peter! ala jo tulla, aamu harjoitukset alkavat kohta!" Raph komensi.
"Joo mä tuun," Peter sanoi, ja puki kiireesti vihreän trikoo puvun.
"Voi juku, nykyään minulla on aina kiire, harjoituksia, koulua, hämähäki-super hommia, ynnä muuta, mutta onneksi nyt on lauantai." Peter tuumi.
"Suuri voima tuo suuren vastuun, niin Ben-setä sanoi...kumpa hän tietäisi miten oikeassa hän olikaan," Peter ajatteli, ja kiirehti toisten luo.
Aamu harjoitukset, kestivät noin tunnin, Peter ja hänen kilpikonna veljensä, harjoittelivat tuplahyppyjä, tupla potkuja, ja muutamaa väistö liikettä. Lopuksi mestari Tikku halusi heidän kaikkien meditoivat kymmenen minutia, ennen aamiaista.
"Äääh! vatsani kurnii," valitti Michelangelo.
"Muista poikani, ninjan on oltava kärsivällinen, ja hänen on osattava itsekuria, tämä on hyvää harjoitusta sille." Mestari Tikku sanoi.
Meditaation jälkeen Peter perheineen, siirtyivät aamiais pöytään. Pöydässä suunniteltiin päivän ohjelmaa.
"Tänään saate siivota huoneenne, Donatello on sinun vuorosi tiskata astiat, ja Leonardo ja Peter, te saate käydä kaupassa." Tikku sanoi.
"Kyllä mestari," pojat vastasivat, vaikka oman huoneen siivoaminen ei houkutellut.
"Mennäkö illalla, katojuoksulle?" Raphael kysyi.
"Joo mennään, voitaisiin rikkoa uusi ennätys," Leonardo sanoi.
"Minä en voi tulla, minulla on elokuva ilta kavereitteni kanssa." Peter sanoi.
"Äääh! nykyään sinä et enää tee kanssamme mitään," Raphael valitti.
"Olen pahoillani, mutta en voi perua sitä." Peter sanoi.
"Ei se mitään Peter, mene vain." Leo sanoi sovittavasti.
Ja niin kului päivä, Peter siivosi oman huoneensa. Hänen huoneensa oli sisustettu, tähtikartta julisteilla, hämähäkki julisteilla, hänellä oli peni kirja hylly, jossa oli muutama tietokirja, kolme sarjakuva, ja yksi satukirja. Huoneessa oli myös tutkimus välineistöä, tietokone, ja tietokoneen pöytä ja tuoli, sänky oli itse tehty, puusta ja metallista.
Huoneen siivoamisen jälkeen, Peter ja Leonardo menivät ruoka ostoksille, ruoka kasseja tuli ainakin kaksi täysinäistä.
Leonardo oli pukeutunut etsivän takkiin ja hattuun, ja Peter punaiseen huppariin, ja sinisiin farkkuihin.
"Okei...tässä on kaikki mitä tarvitsemme, tiskiaine, omenoita, salaatin lehtiä, kolme ananas tölkkiä, riisi pussi, sekavihannes pussi...juu kaikkea on," Peter luetteli.
"Hyvä, mennän nyt, ennen kuin joku hoksaa minut," sanoi Leonardo, sillä ilmoitus tauluissa oli kuvia hänestä ja veljistään. Mutta Peterin helpotukseksi, Spider-Man ei ollut niissä kuvissa mukana.
"Ihan hölmöä, kaikki on Triceratonien syytä, jos heidän johtaja ei olisi paljastanut teitä, kaikki olisi toisin," Peter mutisi.
"Niin, mutta sille ei voi mitään, tästä kaikesta on jo kulunut muutama viikko, ja luulen että pian ihmiset unohtava meidät." Leo totesi.
"Niin kai...ja toivoisin myös että Jameson, lopettaisi Spider-Man mesomiset, kyllästyn jo siihen." Peter sanoi happamasti.
"No kuten sanoin, tälle ei voi mitään." Leo totesi hymyillen.
Illalla, Peter meni Luke, Danielin, Ava ja Sam Alexanderin kanssa elokuviin, leffa oli jännitys elokuva, ja tosi hyvä. Leffan loputtua Peter ystävineen meni jäätelölle.
"Tosi hyvä elokuva, täynnä toimintaa!" Sam intoili.
"Joo..mutta turhan jännä, sadanko nukutuksi tänä yönä?" tuumi Ava.
Juuri siinä samassa, Phil Coulson soitti Peterin kännykään, ( Peterillä oli että tavallinen känny, että konnakänny, jota hän käytti vain veljien kanssa.)
"Tulkaa pian! Hiekkamies on karannut, ja uhkaa kaupunkia" Phil ilmoitti.
"Okei me tullaan," Peter sanoi.
Onneksi, nuorilla sankareilla oli puvut mukana, joten meni vain viisi minutia saada sankarin asut ylle, ja mennä "tervehtimään" Hiekkamiestä.
Hiekkamies riehui kuin hullu rannalla, ja hitaasti se lähestyi kohti pääkatuja. Ihmiset olivat paniikissa.
Spider-Manin ryhmä tuli juuri ajoissa apuun, juuri kun Hiekkamies aikoi tehdä kovia hiekkaisia iskuja.
"Okei, on aika rakentaa hiekkalinna," Spider-Man vitsaili.
Tehtävä ei ollut helppo, hiekkamies halusi tuhota paikkoja, ja tuhota Spider-Man ryhmän.
"Äää! mitä nyt tehdään? huusi Power Man, sillä homma alkoi karata käsistä.
"Kuulkaa! hämätään sitä, yritetään väsyttää se, ja isketään täydellä voimalla kun on hetki oikea." Spider-Man sanoi, ja vaikka suunnitelma ei ollut paras mahdollinen, niin ainakin se toimi.
He väistelivät parhaansa mukaan Hiekkamiehen iskuja, ja lopulta, rosvo alkoi väsyä, mutta vasta kahden ja puolen tunnin tappelun jälkeen.
Juuri silloin Nick Fury tuli paikalle, erikois ryhmänsä kanssa, ja mukana olivat myös Kostajat, yhteisvoimin, ja uuta teknologiaa käyttäen, Hiekkamies saatiin satimeen, ja takaisin tyrmään.
"Huuuh...se siitä, ja nyt kotiin," Spider-Man tuumi itsekseen.
"Hyvin toimittu nuoret, olette ansainnet kunnon levon, mutta tulkaa huomenna S.H.I.E.L.D.N pää majaan, minulla on tärkeää puhuttavaa. Nick sanoi.
"Selvä se pomo," Spider-Man sanoi uupuneena.
Jatkuu...
