Otsikko: Romeo & Julia II, Lupaus

Ikäsuositus: K-13 (kielenkäyttö)

Tyylilajit: Draama, romantiikka, synkistely ja niin edelleen.

Paritukset: Evangelien/Severus, jos sen haluaa tässä nähdä. ;)

Hahmot: Näät edellisestä postauksesta.

Varoitukset: Potter on sama ilkiö edelleen!

Vastuunvapaus: En todellakaan omista näin ihania hahmoja!

Tiivistelmä: Tylypahkaa käydään taas se sama seitsemän vuotta, mutta ystävät tekevät siitä Evangelienille täysin uuden kokemuksen. Hän menee ensimmäisen kerran lupaamaan jotain, jota ei ehkä olisikaan kannattanut luvata...

...

~Muistan vieläkin sen tunteen.

...


...

Romeo & Julia II

Lupaus

Evangelien löysi itsensä taas kerran lajitteluhatun alta. Severus oli päätynyt Luihuseen, johon Evangelienkin toivoi pääsevänsä. Hän halusi mahdollisimman kauas Rohkelikosta ja mahdollisimman lähelle liemien valmistusta. Potter oli kerrassaan niin inhottava pikku paskiainen, että Evangelien mielummin rupeaisi kuolonsyöjäkokelaaksi kuin kaveeraisi sen rillipään kanssa. Evangelien niin toivoi, että lajitteluhattu ottaisi hänen toiveensa huomioon.

-Kuulehan tyttöseni, sinä olet käynyt jo melkein kaikissa tuvissa elämäsi aikana. Paitsi... lajitteluhattu mietti, Luihunen!

-Luihunen! professori toisti ja päästi Evangelienin paikalleen.

Evangelien olisi hihkunut riemusta, ellei olisi kyennyt hillitsemään itseään. Hihkumisen sijaan hän vain kipitti Severuksen viereen leveä hymy huulillaan, smaragdin vihreät silmät leiskuen ja pitkät mustat hiukset hulmuten samassa mustan kaavun kanssa.

-Sinulla on kiva nimi, Severus tokaisi Evangelienin istuessa tämän viereen, En käsitä mikset kertonut nimeäsi siellä junassa...

Evangelien keskeytti Severuksen ja tukki tämän suun kädellään: -Shh! Nyt on Lilyn vuoro!

kutsui ääntään korottaen: -Lily Evans!

Tyttö käveli koko koulun eteen ja istui puiselle penkille. Hänen poskiaan kuumotti ja hänen kätensä olivat nihkeät kylmästä hiestä. Lily ummisti silmänsä ja mietti mitä oli Jamesilta kuullut. Luihusessa on vain pahoja velhoja! Vaan käärmeet menee sinne. Tiedät-Kai-Kuka oli myös Luihusesta. Et todellakaan halua sinne!

-Ei vai Luihuseen? lajitteluhattu puntaroi, Miten olisi Rohkelikko?

Rohkelikko, Rohkelikko, Rohkelikko, Rohkelikko, Lily ei edes huomannut mantraavansa sitä ääneen.

-Hyvä on. Otan pyyntösi huomioon, vanha hattu sanoi, Rohkelikkoon siis!

Lily meni paikalleen onnellisena, mutta Severuksen ilme oli jotain aivan päinvastaista. Severus tuijotti tyhjää pikimustilla silmillään, apposen auki loksahtanut suu näytti järkytyksen ja hermostuneisuudesta kielivä käsi kannatteli päätä kuin se saattaisi hetkenä minä hyvänsä irrota liitoksisitaan. Evangelienista oli kamalaa katsella niin järkyttynyttä poikaa. Hänestä tämän tyyppinen selkään puukotus ei todellakaan käynyt päinsä.

-Hei kuule, Evangelien aloitti ja laski kätensä Severuksen hartioille, minä pidän huolen siitä, ettei Potter turmele häntä.

Severus kääntyi niin, että pääsi kasvokkain Evangelienin kanssa.

-Lupaatko? poika kysyi hiljaa vapisevalla äänellä ja yhä tyhjää tuijottavin silmin.

-Lupaan, Evangelien sanoi niin varmalla äänellä, että siihen ei voinut olla luottamatta, Olen onnellinen vain, kun sinäkin olet.

Vasta Luihusen tyrmissä Evangelien tajusi, mitä oli mennyt lupaamaan. Hänellä oli nyt elämäntehtävä, joka riippui täysin Severuksen elämästä. Kesteissä Evangelien oli päättänyt olla pettämättä pojan luottamusta ja nyt hän alkoi ensimmäisen kerran epäillä mahdottomalta kuulostavaa lupaustaan. Hän oli luvannut järjestää Severukselle ikuisen onnen! Evangelien oli nähnyt monien kuolevaisten, jästien sekä taikamaailman elämää, eikä hän ollut havainnut yhtäkään ikuista onnea. Onni oli niin hauras ja kaiken lisäksi kohtalon päätettävissä. Eihän Evangelienilla ollut harmainta aavistustakaan Fortunan toiminnasta!

Sinä yönä Evangelien ei saanut unta, koska hän vain mietti kuinka täyttäisi lupauksensa. Aamuyöstä silmäluomet alkoivat kuitenkin tuntua liian raskailta pitää auki ja Evangelien antoi unen tuoda vastauksen mahdottomaan ongelmaansa.