Ryuu Jinai suuntasi joen viertä pitkin kohti yläjuoksua, hyppien eteenpäin puiden oksia pitkin. Käytyään Sunagakuressa, mies oli päätynyt suuntaamaan pohjoiseen. Tarkoitus oli edetä Otogakuren maille ja jatkaa sieltä kohti Iwagakurea ja kohti tapaamista, jonne hän oli kutsunut useammankin vanhan liittolaisen. Hänellä oli suunnitelma, jonka hän halusi päästä toteuttamaan mahdollisimman pian.
Ryuu olisi epäilemättä jatkanut kaikessa rauhassa matkaansa, kauempana taistelevista kunoicheista tietämättä, ellei Seshirun epätoivoinen huuto olisi kaikunut metsässä pitkän matkan päähän. Huuto sai Ryuun pysähtymään hetkeksi puun oksalle ja katsomaan ympärilleen. Kun ilmeni, ettei hän ollutkaan saanut peräänsä jotain paikallista ANBU-yksikköä kuten oli ehtinyt luulla, mies harkitsi jo jatkavansa matkaansa. Jostain käsittämättömästä mielijohteesta tuo kuitenkin muutti mielensä ja lähti vauhdilla etenemään suuntaan, josta huuto oli kuulunut. Samahan se oli vilkaista mitä oli tekeillä, ei hänellä kuitenkaan niin kiire ollut. Ryuu saikin taistelijat näkyviinsä varsin nopeasti ja pysähtyi jälleen muutamaksi sekunniksi muodostamaan käsityksen tilanteesta. Joen toisella rannalla oleva anbu roikotti juuri valkoisiin pukeutunutta tyttöä kaulasta ja kauempana tilannetta seurasi toinen tyttö, joka päällisin puolin vaikutti melko ruhjotulta. Selvää oli, että ellei joku puuttuisi tilanteeseen, ilmassa roikkuva kunoichi saisi vielä surmansa, ellei anbu päästäisi viime hetkellä otettaan.
"Ei kuulu minulle...", Ryuu ehti ajatella mielessään ja oli jo kääntymässä poispäin kun äkisti Azusan kaulassa roikkuva Otogakuren tunnus osui hänen silmiinsä. Vaikkei hänellä ollut omien tavoitteidensa vuoksi kiinnostusta suojella jotain satunnaisia Otogakuren ninjoja, jokin kuitenkin sai Ryuun singahtamaan liikkeelle kohti anbua. Kenties vanhat tavat vain pyrkivät pintaan, sillä ei tämä suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun Ryuu oli pelastanut muita kotikylänsä jäseniä pulasta.
Anbun tiukassa otteessa roikkuva Azusa tunsi jo otteensa miehen ranteesta alkavan hellittää, kun hän yllättäen tunsi anbun päästävän irti. Azusa tiedosti tippuvansa takaisin maahan, mutta äskeisen jäljiltä jalat eivät kuitenkaan kantaneet ja niinpä tyttö kaatui istumaan, jääden sitten helpottuneena haukkomaan henkeä. Saatuaan lopulta tarpeeksi ilmaa keuhkoihinsa, Azusa kohotti hitaasti katseensa ylöspäin, nähdäkseen mitä oli tapahtunut. Hän puoliksi odotti anbun olevan valmiina jatkamaan ja pakottavan hänet mukaansa sillä tämä taistelu oli epäilemättä hävitty hänen ja Seshirun osalta. Yllätyksekseen tyttö kuitenkin sai nähdä, että hänen ja anbun väliin oli ilmestynyt kuin tyhjästä pitkä, mustiin housuihin ja violettiin takkiin pukeutunut mies, joka oli upottanut kädessään olevan katanan konohalaisen sydämen läpi.
Kului vielä hetki Ryuun varmistaessa, että vihollinen todella oli kuollut, ennen kuin tuo kiskaisi miekkansa kylmän rauhallisesti irti anbun ruumiista ja päästi sen kaatumaan jalkojensa juureen. Heilautettuaan vielä veret pois aseensa terästä, Ryuu asetti sen vyölleen ja kääntyi katsomaan Azusaa.
Kunoichin silmät laajenivat hämmästyksestä hänen tajutessaan vihdoin kuka hänen edessään seisoi. Vaikka Azusa ei ollut koskaan aiemmin tavannut miestä henkilökohtaisesti, hän tunnisti tämän kyllä näkemiensä kuvien perusteella Jinai Ryuuksi. Oli uskomatonta, että mies oli osunut sattumalta paikalle ja vielä pelastanut hänen henkensä, sen sijaan, että Azusan olisi tarvinnut juosta ympäri Tulen maata Kabuton lähettämän ryhmän ohjeiden mukaan.
"Kusagakuren kunoichi, sinä voit jataa matkaasi. Minä huolehdin kyllä, että toverisi pääsee kunnossa pois täältä", Ryuu sanoi, suunnaten seuraavaksi katseensa Seshiruun, joka vilkaisi Azusaa hämillään, mutta päätti lopulta totella tuntemattoman miehen kehotusta ja lähti palaamaan kohti heidän tulosuuntaansa. Azusa katseli hetken Seshirun perään, ennen kuin käänsi katseensa takaisin Ryuuhun, tuohon ojentaessa kättään häntä kohti, jotta voisi auttaa hänet ylös.
"Oletko kunnossa?" mies kysyi kun Azusa tarttui ojennettuun käteen ja nousi sitten hieman vapisten jaloilleen. Ei sillä, että Ryuuta olisi todella kiinnostanut, mutta noin kuitenkin oli tapana kysyä. Azusa oli hetken hiljaa kuin tunnustellen mihin sattui. Tyttö oli Seshirun tavoin naarmuilla ja palovammoilla, mutta lopulta tämä kuitenkin nyökkäsi myöntävästi, haluamatta näyttää heikolta vahvemman shinobin edessä.
"Pärjään kyllä", tyttö vastasi ja nosti samalla viuhkansa maasta ja kiinnitti sen jälleen selkäpuolelleen roikkumaan. Hän tiesi, ettei kuulostanut kovin vakuuttavalta, sillä hänen äänensä kuulosti vielä heikolta kuristamisen jäljiltä. Ryuu kuitenkin hyväksyi vastauksen, eikä ryhtynyt epäilemään tytön sanoja, ainakaan ääneen.
"Huomaan, että olet Otogakuresta. Tai ainakin otsasuojuksesi on. Mikä on nimesi kunoichi?" Ryuu tiedusteli ja vasta nyt Azusa pisti merkille, että miehen ääni oli jopa kylmempi kuin äskeisellä anbulla. Ryuu vaikutti tunteettomalta ja siksi tuntui oudolta, että tämä ylipäätään oli tullut apuun puhumattakaan, että oli jäänyt tällä tavoin vielä tarkistamaan hänen vointinsa äskeisen jäljiltä.
"Azusa... Shimasaki Azusa. Ja ellen ole väärässä, sinä olet Jinai Ryuu?" tyttö sanoi ja suuntasi kysyvän katseen miehen silmiin, jotka katsovat kylmästi ja laskelmoivasti takaisin. Aivan kuin Ryuu olisi koettanut nähdä hänen ajatuksiinsa ja selvittää oliko hän tosiaan Otogakuresta vai oliko vain varastanut otsasuojuksensa joltakulta.
"Pitää paikkansa. Ja saanen nyt tiedustella mitä Otogakuren kunoichi tekee Tulen maan alueella? Eksyitkö ryhmästäsi?" Ryuu kysyi, olettaen selvästikin, että Azusa oli suorittamassa tehtävää geninien muodostamassa ryhmässä. Tähän tyttö kuitenkin pudisti kieltävästi päätään, päättäen mennä suoraan asiaan, nyt kun Ryuu kysyi millä asioilla hän liikkui. Toivoa sopi, että mies ottaisi hänen tarinansa todesta.
"Huhut kertoivat, että saattaisin löytää sinut näiltä seuduilta, joten lähdin etsimään sinua. Otogakuressa minulle ei ole mitään, joten haluan päästä oppilaaksesi", Azusa sanoi, jääden sitten hermostuneena odottamaan Ryuun vastausta.
"Hmm... Olet kyllä tuulen käyttäjä, kukaties potentiaalinenkin. Taidoillesi voisi olla käyttöä", Ryuu sanoi lopulta hetkeksi laskeutuneen hiljaisuuden jälkeen ja mittaili nyt Azusaa katseellaan päästä varpaisiin. Tämän jälkeen kului taas tovi hiljaisuuden vallitessa, ennen kuin keltaiset silmät lukittuivat katsomaan suoraan tytön sinisiin silmiin.
"Hyvä on. Otan sinut mukaani, mutta katsokin että annat kaikkesi ja tiedät kenen alaisuudessa olet. Tai paikkasi katoaa niin viereltäni kuin koko tämän maan päältä", Ryuu sanoi uhkaavasti. Azusa nielaisi hermostuneena, sillä tajusi Ryuun tarkoittavan jokaista sanaa, sen sijaan että kyseessä olisi vain ollut jokin pelottava rooli jota mies piti yllä.
"Voit luottaa minuun", Azusa vastasi ja painoi sitten päänsä kuin osoittaakseen kunnioitustaan. Ele oli selvästi oikea, sillä Ryuun kasvoilla kävi tyytyväinen virnistys, joka nopeasti kuitenkin hävisi neutraalin, mitäänsanomattoman ilmeen alle, joka miehen kasvoilla oli suurimman osan keskustelua ollut.
Azusan lopulta kohottaessa taas katseensa, hän havaitsi Ryuun kääntävän oman katseensa joen toiselle puolen, metsikön reunaan. Azusa seurasi miehen katsetta, näkemättä aluksi mitään, mutta pian hän kuitenkin havaitsi liikettä, tuntemattoman tytön juostessa puiden siimeksestä esiin ja pysähtyessä sitten säikähtäneenä aloilleen, kun huomasi edessään olevat ninjat.
"Täällähän alkaa olla ruuhkaa", Azusa ajatteli sarkastisesti. Kuka tuo tyttö oli? Aikaisemman anbun toveri ehkä? Azusa vilkaisi Ryuuta hermostuneena, kuin olisi odottanut miehen tietävän paremmin. Jos vihollisia tulisi äsken tapetun anbun lisäksi lisääkin, Azusa oli melko varma ettei pystyisi olemaan juuri hyödyksi. Hän oli jo käyttänyt suuren osan chakrastaan aikaisemmin.
"Mikä sinut tuo tänne, konohalainen?" Ryuu kysyi lopulta, katkaisten osapuolten välille syntyneen painostavan hiljaisuuden. Vieras tyttö näytti säpsähtävän kun tuota puhuteltiin, mutta pian tämä sai kuitenkin kasvonsa peruslukemille.
"Minä... tuota...", tulija mutisi, selvästikään saamatta ajatuksiaan vielä kasaan. Azusan silmiin näytti, että tyttöä hermostutti pahemman kerran. Todennäköisesti tuo tiedosti puhuvansa itseään paljon vahvemmalle ninjalle, sillä seuratessaan tytön hermostunutta liikehdintää, Azusa tajusi, ettei tuo voinut olla häntä kovinkaan paljon kokeneempi. Ainakin tytön kasvot näyttivät nuorilta ja Azusa arvioi tämän suurin piirtein samanikäiseksi kuin hän itse. Tosin tyttö tuntui olevan vahvempaa ja raskaampaa tekoa fyysisesti, taijutsuninja ehkä tai jotenkin muuten lähitaisteluun keskittyvä shinobi.
"Ellen ole väärässä, niin taidat olla Kaguya. Mikä on nimesi?" Ryuu jatkoi, jäämättä odottamaan, että tyttö saisi vastattua ensimmäiseen kysymykseen.
"Kaguya Yuu... Miten sinä tiesit?" tyttö kysyi nyt selvästi yllättyneenä. Pelokas ja hermostunut ensivaikutelma alkoi nopeasti karista keskustelun edetessä ja Azusa huomasi yllättäen Yuun kasvoille hiipivän pienen punan. Myös Yuun katseessa alkoi jokin muuttua, jokin jota Azusa ei ihan käsittänyt, vaikka arvelikin jo tietävänsä mistä muutos käytöksessä oikein johtui. Yuu oli tainnut ihastua ensisilmäyksellä ja vilkaistuaan Ryuuta silmäkulmastaan Azusa ei voinut käsittää miksi. Olihan tuo toki ihan komea, mutta kylmä ja salaperäinen olemus herätti hänessä kyllä enemmän epäluottamusta ja pelkoa kuin ihastumista. Mitä tuli Ryuuhun itseensä, tämä ei näyttänyt kuitenkaan Yuun ihastumista huomanneen tai jos huomasikin niin ei ollut huomaavinaan.
"Olen tavannut monia sukusi edustajia. Yksi heistä oli jopa oppilaani aikaisemmin, taijutsuninja nimeltään Iwa", Ryuu vastasi. Tämän perusteella Azusa päätteli, että Kaguyan sukuun kuuluvilla oli ilmeisesti yhdistäviä tekijöitä, joista nämä tunnisti. Kenties juuri tuo lähitaistelijaan viittaava ruumiinrakenne, perustuihan suuri osa klaanin tekniikoista kuitenkin omien luiden hyödyntämiseen eri tavoilla.
"Mutta et vastannut kysymykseeni. Mitä Konohan shinobi tekee näin kaukana kylästään? Eikö sinun kuuluisi olla puolustamassa sitä, sen sijaan, että harhailet täällä?" Ryuu jatkoi. Yuun ilme kertoi, ettei tyttö selvästi tiennyt mitä vastata edessään seisovan miehen kysymykseen. Lopulta tämä kuitenkin sai äänensä takaisin ja sai jonkinlaisen vastauksen aikaiseksi.
"Minä... katsoin parhaaksi lähteä. Ei minulle ole Konohassa mitään, eikä minusta olisi ollut hyötyä kylässä. Olen liian heikko...", tyttö mutisi ja käänsi katseensa maahan selvästi häpeillen. Yuu ei vaikuttanut olevan ylpeä lähdöstään vaikka sanoikin katsoneensa sen parhaaksi ratkaisuksi. Nyt oli kuitenkin Ryuun vuoro yllättyä, joskin tämä tunnetila näkyi miehen kasvoilla vain hienoisena kulmien kohottamisena.
"Heikko? Mikä asenne tuo on?" Ryuu kysyi, katsoen Kaguyaa tiiviisti kuin estääkseen mahdolliset vastaväitteet ja huonot selitykset, joita tytöllä mahdollisesti olisi.
"Ryhdistäydy Kaguya. Sukusi lahjoilla sinusta voi tulla voimakas. Tarvitset vain oikean opettajan, kuten minut tai seuraajani Kirikazen. Jos et ole kerran menossa takaisin Konohaan, voit tulla sinäkin minun mukaani", Ryuu sanoi ja jätti sitten Yuun itsensä päätettäväksi mitä tuo halusi tehdä. Palatako Konohaan vai lähteäkö Ryuun mukaan. Azusan silmiin alkoi kuitenkin nopeasti vaikuttaa siltä, että Yuu oli päätöksensä tehnyt jo sillä hetkellä kun näki Ryuun. Tässä vaiheessa ihastuneesta katseesta ei nimittäin voinut enää erehtyä.
"No, tulit sinä mukaan tai et, niin me kaksi lähdemme jatkamaan matkaa. Sitä ennen meidän on kuitenkin hoidettava vielä yksi tarpeellinen asia pois alta...", Ryuu sanoi, kiinnittäen huomionsa takaisin keskustelua seuranneeseen Azusaan, joka kohotti kysyvästi kulmiaan. Ennen kuin hän ehti kysyä mitä he olivat tekemässä, Ryuu olikin jo kiskaissut hänet lähemmäs ja Azusa tunsi kipeän vihlaisun kun mies kumartui puremaan hänen kaulaansa verta vuotavan haavan. Azusan tietämättä mies siirsi omaa chakraansa Azusan kehoon ja alkoi sen avulla muodostaa sinettiä, johon oli saanut idean Orochimarulta. Sen lisäksi, että voisi sinetin avulla pitää alaisensa lojaaleina ja kurissa, se antaisi aktivoituessaan vielä mahtavammat voimat kuin sinetti, jonka Orochimaru oli omille lähimmille alaisilleen kehittänyt.
"Mitä sinä oikein...", Azusa kysyi ja yritti vetäytyä poispäin. Ennen kuin tyttö ehti kuitenkaan päästää lausettaan, tämän suusta purkautui tuskasta johtuva huudahdus kun hän tunsi voimakkaan kivun pyyhkäisevän ylitseen. Ellei Ryuu olisi pidellyt häntä pystyssä, olisivat tytön jalat pettäneet alta ja tämä olisi kaatunut maahan. Koska pienikin virhe sinetin luomisessa voisi maksaa Azusan hengen, Ryuu piteli tyttöä tiukasti otteessaan, jotta sinetti saisi muodostua rauhassa.
Sen lopulta ollessa valmis ja muodostaessa mustan, pyörteilevistä viivoista koostuvan tatuoinnin tytön kaulalle, Ryuu päästi Azusasta irti, sillä seurauksella että tämä vihdoin pääsi kaatumaan maahan. Joen toiselta puolen tilannetta seurannut Yuu näytti kauhistuneelta, joskin Azusa ei tytön ilmettä nähnyt, sillä tämä kamppaili parhaillaan kehoaan piinaavan voimakkaan kivun kanssa. Toki hän oli satuttanut itsensä useasti ennenkin, mutta mikään mitä Azusa oli aiemmin kokenut, ei vetänyt vertoja tälle kivulle, joka nostatti tuskanhien hetkessä hänen otsalleen.
Välittämättä kuunnella tai katsoa mitä ympärillä tapahtui, Azusa jäi vain maahan makaamaan ja painoi kätensä kaulalleen, missä kipu tuntui voimakkaimpana. Kipu säteili kaulasta tasaisesti joka puolelle ruumista ja Azusa alkoi pelätä kuolevansa. Hätääntyneenä tyttö puristi silmänsä kiinni ja yritti rauhoittua.
"Jos ei tunne enää kipua on kuolemassa. Ei pitäisi olla mitään hätää", Azusa vakuutteli itselleen ja ajatus rauhoittikin häntä hieman. Juurihan Ryuu oli suostunut ottamaan hänet mukaansa, joten ei hän voisi kuolla tähän. Mikä järki olisi ollut ottaa joku oppilaakseen ja tappaa tämä heti kättelyssä? Varmasti tämä oli vain jokin outo tekniikka, ikään kuin testi jolla Ryuu tahtoi varmistaa, että hän oli tarpeeksi vahva ja kyvykäs tämän seuraajaksi. Tietämättään Azusa oli tavallaan oikeassa, sillä vain harvat jäivät eloon sinetin saatuaan.
Vähitellen kipu tuntui asettuvan hieman. Se ei kadonnut kokonaan vaan tuntui edelleen joka puolella hänen ruumistaan tasaisensa jomotuksena, mutta pienikin helpotus tuntui Azusasta mahtavalta. Tästä rohkaistuneena tyttö kokosi vielä hetken voimiaan ennen kuin koetti itsepäisesti nousta jaloilleen, sillä varmasti pian jatkettaisiin matkaakin. Hän ei halunnut hidastaa matkantekoa tämän takia. Liikkuminen sai kuitenkin kivun hetkessä takaisin valloilleen ja huudahtaen Azusa vajosi takaisin maahan. Ajatukset nousemisesta katosivat nopeasti ja kaikki mitä Azusa nyt tahtoi tehdä, oli vain jäädä siihen makaamaan ja odottamaan, että kipu katoaisi itsestään tai että hän todella kuolisi siihen.
"Näetkö? Azusa selviää kyllä. Juuri tuollaista asennetta minä alaisiltani odotan", Ryuun ääni kuului vaimeasti jostain kaukaa. Sanat oli ilmeisesti suunnattu Yuulle, joskin Azusa ei tässä vaiheessa ollut enää lainkaan varma, oliko kuullut sanat todella vai kuuliko hän kivun vuoksi vain omiaan. Hetkeä myöhemmin hän kuitenkin tunsi taas Ryuun käden kiertyvän ympärilleen, miehen nostaessa hänet ylös maasta ja heilauttaessa kevyesti reppuselkäänsä. Liikkuminen sai kivun jälleen voimistumaan ja tuskainen parahdus kantautui ilmoille Azusan yhteen purtujen hampaiden välistä, vaikka tyttö tekikin parhaansa ollakseen huutamatta. Vähitellen hänen näkökenttänsä alkoi jälleen hämärtyä, samalla tavoin kuin aikaisemmin anbun kuristusotteessa. Kukaan tai mikään ei voinut kuitenkaan pelastaa Azusaa kivulta ja aikaisemman taistelun aiheuttamalta väsymykseltä ja niinpä tuo tällä kertaa todella menetti tajuntansa.
Ryuu huomasi Azusan veltostuvan selässään ja pian tytön pää nuokahtikin miehen olkapäätä vasten Tyttöä olisi voinut helposti luulla kuolleeksi, ellei hän olisi kuullut toisen hengitystä, joka tajuttomanakin kuulosti tuskaiselta.
"Harmi kyllä, hän ei taida herätä ennen huomista. Olisin halunnut testata hänen kykynsä", Ryuu sanoi itsekseen ja lähti kävelemään joen viertä kohti yläjuoksua. Yuu näytti vielä hetken harkitsevan pitäisikö lähteä mukaan vai ei. Lopulta Azusan arvailut Yuun päätöksestä osoittautuivat kuitenkin oikeiksi, tytön juostessa Ryuun perään.
oOo
Kun Azusa seuraavan kerran avasi silmänsä, Ryuu ja Yuu olivat ehtineet jo lähelle maiden välistä rajaa, jonka Azusa itsekin oli ylittänyt vain muutamia päiviä aikaisemmin. Tosin tätä tyttö ei itse tiennyt, sillä herätessään hän näki ympärillään vain puita puiden perään, ei niin minkäänlaisia maamerkkejä, jotka olisivat paljastaneet hänelle missä he sillä hetkellä olivat. Hitaasti Azusa lopulta kohotti päätään ylös Ryuun olkapäältä, mihin se oli heidän matkatessaan nojannut ja katseli tarkemmin ympärilleen. Puiden lisäksi hän tosiaan havaitsi olevansa Ryuun selässä ja Yuukin näytti tarttuneen miehen tarjoukseen ja lähtenyt heidän mukaansa, mihin he sitten olivatkin matkalla.
"Olet siis herännyt. Miltä tuntuu?" Ryuun ääni kysyi yllättäen, tuon huomattua Azusan liikkeistä, että tyttö oli palannut tajuihinsa. Hitaasti Azusa käänsi katseensa Yuusta uuteen mestariinsa ja pisti merkille, että vaikka koko vartaloa piinannut kipu oli poissa, tilalle oli tullut kaikkia kehon lihaksia piinaava särky. Aivan kuin olisi juuri harjoitellut aamusta iltaan ja herännyt seuraavana aamuna siihen, että joka paikka oli jumissa ja chakran muodostaminen vaikeaa.
"Joka paikkaa särkee, mutta kai se tästä. Mitä oikein teit minulle? Ja kauanko olin tajuton?" Azusa kysyi väsyneesti ja laski päänsä takaisin alas Ryuun olkapäätä vasten. Samalla hän huomasi Yuun vilkaisevan häntä ohimennen ennen kuin käänsi katseensa nopeasti poispäin. Kuvitteliko hän vain vai näyttikö Kaguya kateelliselta? Tai ehkä mustasukkainen oli parempi sanavalinta, olihan Yuu jo aikaisemmin näyttänyt varsin ihastuneelta päästessään keskustelemaan Ryuun kanssa. Oli kai parasta olla tyytyväinen siihen, että Yuun tunteet näkyivät noin selvästi, sillä muuten olisi ollut hankala ymmärtää mikä tyttöä oikein vaivasi.
"No ensiksi, tajuttomana olit kaksi päivää. Tein sinulle sinetin, jonka tarkoitus on aktivoituessa lisätä kestävyyttäsi ja voimiasi. Samaan tapaan kuin Orochimarun antama sinetti, josta olet varmasti kuullut. Minun sinettini vain on sitä voimakkaampi. Suosittelen kuitenkin, että aktivoit sinettisi vasta myöhemmin, kun olet vahvistunut tarpeeksi. En usko että kehosi kestää sinetin sivuvaikutuksia ihan vielä", Ryuu selosti. Azusa vilkaisi taas Yuun suuntaan ja pisti merkille, että Kaguya näytti jopa entistä kateellisemmalta. Selvästi toinen ajatteli Ryuun pitävän häntä suosikkinaan tai jotenkin muuten parempana, kun oli päätynyt antamaan sinetin ensin hänelle eikä Yuulle itselleen. Mutta kaksi päivää? Heti sopivan tilaisuuden tullen olisi paras raportoida Kabutolle kaikesta mitä oli tapahtunut ja tietenkin kysyä pystyisikö sinettiä purkamaan kun hänen tehtävänsä olisi ohi. Vaikka Azusa ei ollut mikään sinettien tuntija jopa hän ymmärsi, että sinetin avulla Ryuu voisi helposti pitää häntä hallinnassaan jopa hänen omaa tahtoaan vastaan, jos sen jättäisi hänen kehoonsa.
"Sinunkin vuorosi saada sinetti tulee kyllä aikanaan, odota vain kärsivällisesti. Sinetin tekeminen kuluttaa valtavasti chakraani, joten joutuisin todennäköisesti käyttämään useammankin päivän lepäämiseen jos antaisin useamman sinetin kerralla", Ryuu sanoi yllättäen. Kiinnittäessään taas huomionsa muihin, Azusa tajusi Ryuunkin huomanneen Kaguyasta paistavan kateuden. Yuu nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi ja tämän ilme muuttui hieman pirteämmäksi näiden sanojen vuoksi, joskin Azusa huomasi tytön edelleen vilkuilevan häntä vaivihkaa. Ehkä sinetin sijaan kyse taisikin olla siitä, että hänellä oli sillä hetkellä varsin tiivis kosketuskontakti Ryuuhun, miehen kantaessa häntä edelleen selässään?
"Miten on, luuletko että pystyt liikkumaan jo itse?" Ryuu kysyi seuraavaksi Azusalta, joka puristi Ryuun olkapäiden yli roikkuvat kätensä hetkeksi nyrkkiin, kuin testaten ottiko hänen kehonsa vielä käskyjä vastaan häneltä.
"Luulisin niin, voit laskea minut alas", Azusa vastasi lopulta ja Ryuu pysähtyikin heti seuraavalle oksalle. Yuu puolestaan pysähtyi vähän matkan päähän heistä, kun Ryuu kyykistyi alemmas, niin että Azusa saattoi laskea omat jalkansa oksalle ja kohota seisomaan omin voimin. Jalat tuntuivat vielä hieman heikoilta ja niinpä Azusa horjahtikin uhkaavasti. Ryuu oli kuitenkin nopeasti kääntynyt ympäri ja esti häntä tippumasta alas oksalta.
"Kiitos", Azusa sanoi onnistuttuaan saamaan jalkansa takaisin hallintaansa. Hitaasti Ryuu päästi irti ja nyökkäsi vain kuin sanoakseen ettei kestänyt kiittää. Samalla mies mittaili häntä katseellaan kuin arvioiden hänen kuntoaan.
"Miten on chakrasi laita?" mies kysyi lyhyesti ja Azusa testasikin tilanteen heti, keräämällä chakraa jalkoihinsa ja käsiinsä. Ei ainakaan tuntunut mitenkään erikoiselta, minkä Azusa arveli olevan hyvä merkki.
"Kaikki kunnossa. Pystyn käyttämään sitä ja se tuntuu myös palautuneen hyvin aikaisemman jäljiltä", Azusa vastasi. Ryuu nyökkäsi tyytyväisenä, vaikka Azusa tiedosti ettei tainnut näyttää erityisen kestävältä ja hyväkuntoiselta vaikka seisoikin jo omillaan.
"Hyvä, siinä tapauksessa testaan kykynne kun ehdin. Vaikka Azusan kohdalla jo sinetin luomisesta selviäminen puhuu puolestaan. Heikompi olisi voinut kuolla, vaikka teinkin sen oikein", Ryuu hymähti ja viittoi sitten kaksikkoa jatkamaan matkaa.
"Jatketaan. Meidän on päästävä rajan ylitse ja mitä nopeammin se on tehty, sen parempi meidän kannaltamme", Ryuu kehotti ja lähti jatkamaan joukon kärjessä. Azusa ja Yuu lähtivät nopeasti perään, joskin Azusa jäi ymmärrettävästi muista kahdesta aavistuksen verran jälkeen.
