A/N: Kolmas luku, wuhuu! Kesti kauemin kuin kahdessa edellisessä, koska joudun nyt panostamaan taas välillä kouluun :/
Taaskaan en omista tarinan hahmoja tai sarjaa! Ja edelleen, mahtava juoni on Yuu-chin käsialaa! I'm dying for more chapters to this story, so please.. :3
Nauttikaa!
3. luku - Unia
Kolme tuntia läksyjen parissa oli kuluttanut Allenin aivan loppuun. Hänen mielestään kaikki se työ ei tuntunut reilulta. Katsoessaan taaksepäin ajassa, ainut koulutus mikä hänellä oli, oli koulutus jonka Cross oli hankkinut hänelle internetin kautta, vain jotta hän voisi sanoa läpäisseensä yläasteen.
Joten, hän oli enemmän kuin varma, että hän oli vain juuri ja juuri päässyt läpi tehtävistään ja mietti tosissaan, miksi Cross oli vaatinut häntä ilmoittautumaan toiselle vuodelle, vaikka hänen koulutuksensa taso oli selvästi tällä hetkellä vain aloittelijan tasolla.
Voihkaisten, Allen nousi ylös ja päätti, että jos hänen oletettiin saavan kelvollisia arvosanoja, hänen täytyisi viisastua hieman.
"Kanda?"
"..."
"Kanda?" Allen toisti ja japanilaisnuori kääntyi ympäri mulkaistakseen häntä. Allen nielaisi ja pakottautui jatkamaan.
"Missä on kirjasto?"
"Che. Mene kysymään Lenaleelta tai siltä hiton rusakolta." Kanda mutisi ja käänsi huomionsa takaisin läksyihinsä. Allenin kulmakarva nyki vaarallisesti. Lenalee ja Lavi olivat molemmat kertoneet hänelle huoneidensa numerot, mutta viimeinen asia jonka Allen halusi tehdä oli häiritä heitä. Kanda ei kuitenkaan välittänyt.
"Älä viitsi." Allen vetosi. Kanda kääntyi hiukan ja Allen ei pitänyt virneestä, joka leikitteli hänen kasvoillaan. Ei vähääkään.
"Ehkä... jos kerjäät."
Allen mykistyi hetkeksi samalla kun Kanda asettui katselemaan häntä itsetyytyväinen virne nyt täysissä mitoissaan. Ei ollut mitenkään mahdollista että Allen kerjäisi. Hänellä oli ylpeytensä.
"Unohda koko juttu. Etsin sen itse." Hän tiuskaisi, kääntyen ympäri kävelläkseen ovesta ulos.
"Onnea yritykseen." Kanda huhuili hänen loittonevalle selälleen. Allen pysähtyi, ja kääntyi hieman katsoakseen epäilevästi olkansa yli vanhempaa poikaa.
"Mitä sinä oikein tarkoitat?"
"Olet nähnyt kuinka suuri koulu on. Luuletko oikeasti löytäväsi sinne ilman, että joku saattaa sinut kädestä pitäen."
Allen epäröi hetken, tuijottaen huonetoveriaan. Hetken oli hiljaista.
"... Pyydän?"
"Mitä tuo oli?" Kanda kysyi, mutta päätellen hänen ilmeestään hän oli kyllä kuullut. Hän oli voittanut ja hän tiesi sen. Nyt hän oli aikeissa laittaa Allenin kärsimään.
"Olisitko mitenkään niin kiltti ja näyttäisit minulle tien kirjastoon." Allen sanoi tiukasti yhteen puristetujen hampaidensa välistä. Kanda oli oikea sadisti. Se oli ilmiselvää. Hän nautti täysin rinnoin Allenin epämukavasta olosta. No, jos Kanda edes nautti mistään.
"Tuo ei ole kerjäämistä, Moyashi."
Allenin vasemman kulman yläpuolella sykki elohiiri, joka vain kasvoi kun pojat tuijottivat toisiaan, silmää räpäyttämättä tai perääntymättä.
"Hyvä on! Etsin sen itse." Allen huudahti lopulta ja käänsi selkänsä Kandalle, kävellen ulos huoneesta ja vastustaen lapsellista haluaan pamauttaa ovi kiinni. Tällaisessa asuntolassa, sen kuulija ei kuitenkaan olisi vain Kanda vaan kaikki rakenuksessa olijat. Hän ei halunnut vaivata muita koulun asukkaita.
Ei voinut olla niin vaikeaa löytää yksi kirjasto. Uutta päättäväisyyttä uhkuen Allen lähti.
Hän oli tuskin ehtinyt jättää rakennuksen taakseen kun hän kuuli jonkun kutsuvan häntä nimeltä, ja kääntyessään hän näki Lavin juoksevan häntä kohti. He törmäsivät ja molemmat hoippuivat taaksepäin samalla kun Lavi pörrötti Allenin tukkaa.
"Moyashi!" Hän hymähti iloisesti kun Allen paini tiensä vapauteen.
"Nimeni on Allen! Allen!"
"Mihin olet menossa Moyashi?" Allen päästi ärtyneen huokaisun. Tuntui kuin hän olisi puhunut tiiliseinälle.
"Olen menossa kirjastoon. Luulisin..." Allen rypisti otsaansa. "Kysyin Kandalta missä suunnassa kirjasto on, mutta hän ei suostunut kertomaan minulle."
"Oh!" Lavi räpäytti silmiään yllättyneenä. "Olen juuri menossa sinne. Vien sinut sinne." Hän virnisti. "Mutta jos olet kirjastoon menossa, niin olet menossa väärään suuntaan."
Allen punastui hivenen. "En vielä tunne tätä koulua kovin hyvin." Hän myönsi samalla kun seurasi Lavin perässä - tällä kertaa oikeaan suuntaan.
"Siitä puheenollen, miksi sinä siirryit kouluumme toisen vuotesi alussa?" Lavi kysyi uteliaasti.
"Öhh..." Allen raapi kiusaantuneena niskaansa. "... Olosuhteiden takia?" Hän sanoi nolona. Lavi nosti kulmakarvaansa, mutta ei kysynyt enempää.
Kirjasto osoittautui olevan todella lähellä asuntolaa ja paljon isompi kuin Allen oli odottanut. Hän nosti toista valkeaa kulmakarvaansa kun se tuli näkyviin.
Taitavasti muurattu tiilirakennus näytti kohoavan jo valmiiksi valtavan koulun alueen ylle, käyttäen laskevaa aurinkoa muodostamaan varjon monien sen ympärille levittäytyneiden rakennusten ylle. Allen tuijotti sitä hetken aikaa mykistyneenä.
"Se on öh... isompi kuin luulin sen olevan." Allen sanoi tavalla joka oli tarkoitettu tahdikkaaksi mutta ei ihan riittäänyt siihen. Lavi nauraa hykerteli ja viittoi häntä eteenpäin samalla kun työnsi auki lasiovet.
"Vanha panda onnistui puristamaan valtiolta jokaisen pennin jonka vain sai, jotta pystyi saamaan tämän paikan. Luulen, että siksi valtio on koko ajan rahaton."
He kaksi olivat hädintuskin astuneet jalallaan rakennukseen kun kirja tuli näennäisesti ei mistään lentäen ilman halki, pamahtaen Lavin naamaan ja saaden hänet horjahtamaan, samalla kun pölyisestä kirjasta pöllähti pölypilvi ilmaan ja se putosi hänen käsiinsä.
Pelästyneenä Allen otti muutaman askeleen taaksepäin ja harkitsi todennäköisyyttä sille ehtisikö hän rynnätä ulos ovesta ennen kuin hänestä tulisi toinen uhri lenteleville kirjoille. Mahdollisuudet näyttivät aika heikoilta.
"Varo vain ketä kutsut pandaksi, senkin mitätön nulikka." Kailotti ääni ja Allen huomasi tuijottavansa ällistyneenä vanhaa miestä, joka oli tullut juuri kulman takaa.
Lyhyenä ja tummasilmäisenä, pitkän suortuvaisen tukan ja ulkonevien haltijakorvien kanssa Allen pystyi heti näkemään mistä lempinimi 'Panda' oli tullut. Jos hän ei olisi käyttänyt vaatteita ja kantanut sylillistä kirjoja, Allenilla olisi ollut vaikeuksia erottaa häntä eläimellisestä kaimastaan.
"Ööö..." Allen ei pystynyt keksimään mitään hyvää sanottavaa. Panda - mies Allen korjasi - hänen edessään nosti kulmakarvaansa hänelle - tai ainakin Allen luuli hänen tehneen niin, sillä miehellä oli epäilyttäviä puutteita kulmakarvojen suunnalla.
"Jukra, luuletko että voisit varoa vähän mitä heittelet ympäriinsä pappa?" Lavi mutisi kun hän kompuroi takaisin pystyasentoon, toinen käsi hajamielisesti pidellen kirjaa samalla kun toinen hieroi hänen kolhiintunutta nenäänsä kun hän mulkoili närkästyneesti vanhaa miestä.
"Opettele sitten puhuttelemaan vanhempiasi kunnollisesti." Pandan imitaatio tiuskaisi, napaten kirjan takaisin Lavilta ja lisäten sen käsissään pitelemään kasaan ennen kuin asetti kasan lähimmälle pöydälle. Hän kääntyi kasvotusten Allenin kanssa ja poika ei voinut olla perääntymättä paria askelta.
"Allen Walker." Se ei ollut kysymys vaan täysin varma toteamus. Allen nyökkäsi ja hymyili hänelle. Hänelle ojennettiin käsi, jota hän mielihyvin ravisti nyt kun lentävän kirjan mestaamaksi tulemisen uhka oli pienentynyt.
"Olen Bookman."
Vaikkakin Allen ajatteli ettei 'Bookman' ollut mikään nimi, hän tuumi että oli parasta ettei hän mainitsisi asiasta sen jälkeen miten vähän Bookmanilla oli ollut kielteisiä ajatuksia siitä, heittääkkö Lavia kirjalla vai ei. Sen sijaan Allen tyytyi lausahdukseen, "tunnetko sinä minut?"
"No mutta totta kai. Se ei olisi bookmanin tapaista olla tietämätön tuollaisesta pienestä asiasta. Tiedän sinusta kaiken." Ote hänen kädessään tiukkeni jonkin verran ja Allen huomasi tuijottavansa Bookmanin silmien loputtomiin syvyyksiin.
Siinä tavassa, jolla hänen terävät silmänsä katsoivat häneen ja tavassa, jolla hän piteli Allenin kättä tukevassa otteessaan, oli jotain joka sai väreet kulkemaan Allenin selkäpiitä pitkin. Tiedän sinusta kaiken. Muistot, jotka Allen oli jo kauan aikaa sitten halunnut haudata, nousivat hetkeksi pintaan ennen kuin Allen pystyi työntämään ne takaisin.
"Niinkö?" Hän tiedusteli, yrittäen pitää äänensä niin luontevana kuin mahdollista. Pieni, iloton hymy nyki Bookmanin suupielessä ja hetken ajan Allen luuli hänen vastaavan, mutta niin ei tapahtunut.
Hitaasti, Allen veti kätensä pois Bookmanin otteesta, itse tietoisesti vetäen sen lähemmäs rintaansa, tuudittaen sitä.
Lavin äänekäs yskäisy vetäisi Allenin takaisin maankamaralle. "Miten vain, pappa."
Lavi palkittiin siitä hyvästä läimäyksellä päähän mutta hän pysyi järkähtämättömänä siitä huolimatta. "Halusit minun tulevan ja auttavan sinua, eikö?"
Bookmanin silmät kapenivat ja hän osoitti peukalollaan taakse. Silmien pyörittelyn jälkeen Lavi puikki pois, Allen pystyi näkemään ja kuulemaan mellastavan ympäriinsä takahuoneessa.
"Minkä tarpeessa sinä olitkaan?" Bookmanin ääni muistutti Allenille, mitä hän oli tullut tekemään.
"No... Minulla ei oikeastaan ole koulutusta ja no... Ajattelin vain, että voisin kohentaa yleistietoani vähän. Niin että ei olisi niin vaikeaa kun vaikeammat työt tulevat eteen..." Allen ei ollut täysin varma miten hän oli saanut asian ytimen esiin ottaen huomioon että hän oli esittänyt asiansa aika sekavasti, mutta Bookman nyökkäsi mietteliäänä ja viittoi Allenia istuutumaan sillä välin kun hän pyyhälsi pois kohti kirjapinoa.
Allen päästi kiitollisen huokaisun ja helpottui istuessaan tuoliin. Kirjasto oli sekainen, vaikka siihen oli mennyt niin paljon tilaa. Hyllyt oli vuorattu siististi kirjoilla ja se puoli johon Allen oli asettunut oli täynnä siististi aseteltuja pöytiä, toisen puolen ollessa täynnä monia kirjahyllyjä aseteltuna riveihin. Rivi atk-päätteitä oli järjestetty juuri sen toimiston ulkopuolelle, josta kuului Lavin vaimennettu hyminä ja vääntynyt kierreportaikko johti ylöspäin toiseen kerrokseen täynnä ties mitä.
Tiiraillen ympärilleen Allen naurahti monille, vanhemman näköisille pöydille jotka oli tungettu oven ympärille, pinottuina täyteen kirjoja.
Bam!
Allen kirosi, pompaten ylös tuijottamaan valtavaa kasaa kirjoja, jotka oli juuri laskettu pöydälle hänen viereensä, välinpitämättömän näköisen Bookmanin seistessä hänen vieressään. Allen katsoi epäilevästi ylös bookmaniin ja sitten alas takaisin kirjoihin.
"Kaikki nämä ovat minulle?" Allen kysyi pienellä äänellä. Bookman nyökkäsi.
"Yleistietoa." Hän vahvisti ennen kuin vilahti pois, jättäen Allenin tuijottamaan synkkänä pinoa edessään.
Huokaisten Allen tarttui ensimmäiseen kirjaan ja käänsi sen kannen auki. Jokin kertoi hänelle, että hän tulisi olemaan täällä jonkin aikaa.
oOo_oOo
Klik.
Kanda katsoi ylös kun huoneen ovi kilahti auki, paljastaen takaansa hyvin loppuun kuluneen Pavunidun joka näytti siltä, että oli valmis kuihtumaan millä hetkellä hyvänsä. Tuskin vilkaissen Kandaa, hän puikkelehti tiensä huoneen läpi vaatekaapilleen, rapisten alimman vetolaatikon kimpussa.
Kanda vilkaisi kelloaan epäuskoisena. Melkein kaksitoista kolmekymmentä aamulla. "Olet ollut kirjastossa kuusi ja puoli tuntia?" Hän ilkkui. Allen mulkaisi häntä olkansa yli, mutisi jotakin ja katosi kylpyhuoneeseen vaatemytyn kanssa.
Kanda tuhahti ja jatkoi kirjansa lukemista - vaikkakin vastahakoisesti. Paras tapa päästä harjoittelemaan hänen rakkaan Mugeninsa kanssa, oli suorittaa kaikki aikaa vievät tehtävät aikaisin, joten hän oli aloittanut lukukaudelle määrätyn novellin lukemisen heti.
Muutamaa minuuttia myöhemmin pätkä ilmestyi kylpyhuoneesta pukeutuneena roikkuvaan, valkoiseen ja pitkähihaiseen paitaan ja löysiin mustiin housuihin. Hänellä oli yhä käsineet käsissään.
Kanda rypisti otsaansa. "Aiotko nukkua nuo käsineet kädessäsi?"
"Joo..." Allen ei näyttävän paljoa huomioivan mitä sanottiin, näyttäen mietteliäältä, vaivaantuneelta ja uupuneelta samaan aikaan. Sanaakaan sanomatta hänen vähemmän kuin ystävälliselle huonetoverilleen, hän kömpi sänkyyn ja romahti tyynylle.
Kanda nyrpisti nenäänsä inhosta kun Allenin hengitys näytti välittömästi muuttuvan pehmäksi kuorsaukseksi levottoman nuoren nukahtaessa. Kanda oli usein ärsyyntynyt ja tyrmistynyt joidenkin ihmisten oudosta kyvystä nukahtaa tahtoessaan, koska hän ei ollut koskaan onnistunut tai pystynyt siihen itse.
Tuhahtaen, hän palasi novellinsa pariin.
oOo_oOo
Kolmekymmentä minuuttia myöhemmin Kanda oli hyväksynyt, että oli aika mennä nukkumaan. Hänellä oli vaikeuksia keskittyä edessään oleviin sanoihin ja Moyashin jatkuva heittelehtiminen ja pyöriminen, ja jatkuvat vaikerrukset eivät auttaneet asiaa.
Turhautuneena, hän pamautti kirjansa kiinni ja kääntyi mulkaisemaan Allenia, joka makasi kerälle kiertyneenä keskellä sänkyään, peitot kietoutuneena hänen ympärilleen.
"Che."
Kanda työnsi tuolinsa pois pöytänsä äärestä ja käveli vaatekaapilleen, vaihtaen löysään mustaan paitaan ja housuihin. Toinen valitus kuului Allenin suunnasta ja Kanda kääntyi uudestaan mulkaisemaan häntä kun hän asetti laskostetun koulupukunsa vaatekaapin lattialle.
Mutisten paheksuvasti, hän katosi kylpyhuoneeseen. Suoritettuaan loppuun rituaalin johon jokainen ihmiskuntaan kuuluva oli sidottu, hän oli juuri kuivaamassa kasvojaan kun hän sukelsi esiin kylpyhuoneesta.
"Mana..." Pehmeä vaikerrus Allenin sängystä oli muuttunut todelliseksi sanaksi ja Kanda katseli kun Allenin hengitys värähteli ja hän kääntyi ympäri.
Hetken hiljaisuuden jälkeen Allenin säännölinen hengitys palasi ja Kanda rypisti otsaansa, kääntyen nakkaamaan pitelemänsä pyyhkeen takaisin kylpyhuoneeseen.
"Lopeta..."
Kanda käännähti takaisin ympäri, juuri ajoissa nähdäkseen kun kunnon selkäsauna alkoi.
Allen näytti taistelevan näkymätöntä hyökkääjää vastaan, kasvonsa paniikin vallassa jopa nukkuessaan.
"Lopeta!" Allen toisti, tällä kertaa sellaista pelkoa äänessään, että Kanda ei voinut muuta kuin tuijottaa kun nuorempi poika taisteli uniensa demoneja vastaan.
"Jätä minut rauhaan!" Allenin ääni oli kohonnut ja nyt hänen huitomisensa oli tavoittanut huippunsa. Jos se jatkuisi, hän vahingoittaisi itseään.
Äkkiä Kanda syöksyi hänen vierelleen, tarttuen häntä käsivarsista kun hän paini vastaan.
"Oi! Moyashi! Vittu herää!" Hän murahti kun Allen raapi häntä hänen otteessaan - raapiminen ei kuitenkaan tehonnut kun hänen kätensä olivat yhä puettuna käsineisiin.
"Mene pois!"
Kanda painoi kyynärpäänsä Allenin mahaa vasten, tukehduttaen häntä painollaan samalla kun hän taisteli hallitakseen häntä.
"Vittu herää! Se on vain vitun uni!" Kanda tiuskaisi, tökäten kyynärpäänsä vahvemmin Allenin mahaan.
Huohottaen, Allenin silmät rävähtivät auki ja hän räpytteli kohti kattoa, peittyneenä kiiltävään hikikerrokseen ja näyttäen sekavalta.
Ähkäisten, Kanda löysensi rautaista otettaan hänen ranteistaan ja Allen näytti ensimmäistä kertaa tajuavan, että Kanda oli puoliksi hänen päällään.
Välitön reaktio - Allen pyristeli taaksepäin kun Kanda nousi istumaan sängyn laidalle, kiristäen löystynyttä poninhäntäänsä samalla kun tuijotti vihaisesti pientä brittiläispoikaa edessään.
"Mitä sinä olit..."
"Yritin estää sinua vittu tuhoamasta kaikkea nukkuessasi. Jos pistät pystyyn tuollaisen selkäsaunan joka yö, tahdon sinut pois täältä."
Allen näytti panikoituneelta. "Sanoinko minä jotakin? Mitä minä sanoin?"
Kanda nosti kulmakarvaansa Allenin näennäiselle hätäännykselle. "Puhuit Manasta kerran tai kahdesti ja jatkoit sadattelua, että joku menisi pois luotasi." Helpottunut katse pyyhkäsi Allenin kasvojen yli ja hän päästi pidättelemänsä ilman ulos.
"Öh, niin. Kiitos, luulisin."
"Älä minua vittu kiitä. Jos teet sen uudestaan, vannon että kuristan sinut nukkuessasi." Kanda päästi ärtyneen 'chen' ja luovutti poninhäntänsä korjaamisen kanssa, vetäen koko jutun pois ja haroen sormilla hiuksiaan.
"Yhtä mukava kuin aina, huomaan." Allen mutisi.
"Hitto, aivan niin Moyashi."
"Se on Allen! Allen!"
"Lopeta iniseminen Moyashi."
Allen kihisi hetken aikaa hiljaa kiukusta kun Kanda suuntasi kylpyhuoneen peilin luokse korjaamaan poninhäntänsä. Tukahduttaen kiukkunsa, Allen huusi niin herttaisesti kuin pystyi.
"Kanda?"
"Che."
"Sinun todella pitäisi pitää hiuksiasi useammin auki. Ne ovat niin kauniit."
Saippuapala ja sen jälkeen kylpyhuoneen lamppu, lensivät hänen suuntaansa ja Allen päätteli virnistäen, että tämä taistelu oli hänen.
A/N: Koitan saada neljännen valmiiksi mahdollisimman pian, mutta kuten totesin: joudun keskittymään kouluun. Anteeksi siis kaikille!
Laittakaa kommenttia, jookos kookos? :3
KyynelPuro
