"Suo-oomi, Fiinland in my heaaaart...foreeveer..." Suomen ja Ruotsin hiljainen keskustelu katkesi lauluun. Mutta se ei ollut kyseisen kappaleen alkuperäinen versio. Tämä oli paljon kamalampi, sillä laulajan sävelkorva oli selvästi lähtenyt lomailemaan Havaijille ja joutunut siellä hain syömäksi. Kohta keittiöön tallusti Tanska, yhä laulaen samaa kappaletta hyvin epävireisesti. Ruotsi kurtisti kulmiaan ja Suomi taas kohotti omiaan.
"Mitä nyt, Tanska?" hän kysyi hiukan ihmeissään. Vanhin pohjoismaa lopetti laulunsa ja virnisti korvasta korvaan. Yks kaks, tämä nappasi suomalaisen syliinsä kuin morsiamen ikään ja hymyili ruotsalaiselle, joka nousi myös ylös ja mitä ilmeisimmin aikoi repiä hänen kaikki raajansa irti.
"Mitä sinä..."
"Anteeksi, Sverige. Lainaan rakastasi hetken", hän huikkasi, ennen kuin häipyi Suomi mukanaan ovesta pihalle. Ruotsi pomppasi ylös tuoliltaan ja olisi varmasti rynnännyt perään, ellei jonkun käsi olisi tarttunut häntä olkapäästä. Silmälasipäinen mies käänsi päätään. Hänen takanaan seisoivat Norja ja Islanti.
"Turha lähteä tuota idioottia listimään. Kuuntele ensin", Norja sanoi painottaen sanoja idiootti ja kuuntele. Ruotsalainen huokaisi ja istui takaisin alas, kun Norja päästi irti hänen olkapäästään. Veljekset vetivät itselleen myös tuolit. Islanti katsoi norjalaista kysyvästi. Tämä nyökkäsi, kehottaen äänettömästi toista aloittamaan.
"Koko juttu on Gotlandin ja Ålandin juoni", Islanti aloitti. Ruotsin kulmat kurtistuivat vihaisen näköisesti ja katse kertoi jatkamaan.
"He pyysivät Danmarkilta apua ja sinä tiedät kyllä, millainen hän on", Norja jatkoi silmiään pyöritellen. "He sattuivat selittämään koko jutun olohuoneessa ja me kuulimme sen. Joten ajattelimme, että sinun olisi hyvä tietää."
Pihalle päästyään Tanska laski suomalaisen alas nurmikolle ja istahti maahan itsekin.
"Mitä tämä nyt on olevinaan?" Suomi kysyi hieman pöllämystyneenä. Tanska naurahti.
"Anteeksi, pikkusiskosi ja Gotland vain pyysivät minulta hieman apua suunnitelmaansa", hän vastasi. Suomi kohotti kulmiaan.
"Mihin suunnitelmaan?"
"No, he eivät oikein ole tyytyväisiä sinun ja Sverigen läheisiin väleihin, mikäli olet sattunut huomaamaan", vanhempi pohjoismaa selitti hiukan anteeksipyytävän kuuloisesti. "Joten he yrittävät tuhota teidän lupaavan suhteenne, jonka tieltä jopa minä olen pysynyt poissa."
Suomi ei voinut kuin naurahtaa viimeiselle kommentille, mutta vakavoitui melkein heti.
"Mitä heillä oikein sitten on sitä vastaan?" hän ihmetteli. Tanskalainen kohautti olkiaan.
"Danmark! Saakelin petturi!" kuului vihainen huudahdus jostain. Molemmat miehet katselivat ympärilleen etsien äänen lähdettä. Ahvenanmaa astui esiin kompostin takaa, nenäänsä pidellen. Hänen piilopaikkansa ei tarjonnut mitään sulotuoksuja.
"Et sinä olisi saanut kertoa!" tyttö ärähti vihaisesti ja paiskasi Tanskaa kivellä, jonka tämä kylläkin väisti. Suomi nousi ylös rauhoittelemaan pikkusiskoaan.
"Mitä teillä on minun ja Su-Sanin suhdetta vastaan?" hän kysyi niin rauhallisella ja pikemminkin isällisellä äänellä kuin vain pystyi. Ahvenanmaa mulkaisi häntä.
"No ei se minun mielestäni ihan hyväksyttävä juttu, kun isoveljeni seurustelee parhaan kaverini isoveljen kanssa", hän vastasi kädet puuskassa. Suomi oli aikeissa sanoa jotain, mutta lauseen alku peittyi auton kovaääniseen hurinaan. Hän, Ahvenanmaa ja Tanska käänsivät katseensa pihatielle.
"Mitä? Minun ferrarini!" Suomi ehti kiljaista. Seuraava yllätys oli, että autosta ampaisi ulos kuin tuli hännän alla eräs hyvin tuttu suurvaltio, joka myös Venäjänä tunnetaan.
"Venäjä?" pääsi hämmentyneen Tanskan suusta. Mainittu valtio ei kiinnittänyt häneen mitään huomiota, vaan syöksyi heti Suomen luo.
"SUOMI! AUTA MINUA!" venäläinen parkui. Suomi kohotti kulmiaan kysyvästi, mutta ei sanonut vielä mitään. Venäjä oli pitänyt sen verran kovaa meteliä, että Norja, Gotlanti, Islanti ja Ruotsikin olivat tulleet ulos. Gotlanti avasi suunsa kysyäkseen jotain, mutta Ahvenanmaa oli nopeampi.
"Mitä sinä täällä teet?"
"Se hullu nainen on kannoillani!" Venäjä kiljui hyvin epämiehekkäästi ja näytti siltä, että purskahtaisi kohta itkuun. Suomi yritti rauhoitella miestä. Seurasi vaivaantunut hetki, jolloin ei kuulunut muuta kuin suurvaltion parkumista. Lopulta Norja sai ehdotetuksi, että mentäisiin sisälle. Ruotsin ilmeestä näkyi, että hän oli suuresti tätä vastaan, mutta päätti jättää väittelemisen sikseen. Hetken päästä he kaikki kahdeksan istuivat keittiössä. Suomalainen oli saanut Venäjän viimein rauhoitettua.
"Minä kun luulin, ettet sinä halunnut häntä tänne", Gotlanti totesi. Ahvenanmaa tuhahti.
"En niin. Hän tuli itse. Eikä olisi enää mitään järkeä pyytää häneltä apua, kun eräs ääliö vesitti jo koko jutun", vaaleatukkainen vastasi ja loi paljonpuhuvan silmäyksen Tanskaan, joka vihelteli paikallaan viattoman näköisenä.
"Aioitteko te pyytää HÄNELTÄ apua?" Ruotsin silmät olivat laajenneet kananmunan kokoisiksi ja ne näyttivät siltä, kuin pulpahtaisivat kohta pois kuopistaan.
"Minä ehdotin sitä, mutta Åland ei jostain kumman syystä suostunut", Gotlanti sanoi.
"Apua mihin?" Venäjä yllättäen kysyi. Tytöt vilkaisivat toisiinsa ja sitten veljiään, joiden katseet pakottivat vaikenemaan.
"Sverigen ja Finlandin erottamiseen", he sanoivat yhtä aikaa. Suurvaltion ilme vaihtui ihailtavan nopeasti virnistykseen.
"Olisitte heti sanoneet. Autan mielelläni", hän totesi, mutta Ahvenanmaa pudisti päätään.
"Ei kiitos. Ei millään pahalla, mutta luulen, että sinun on parempi vain pysyä Kiinan tai jonkun muun sinulle sopivamman tyypin kanssa. Nii-chan ei oikein ole sinulle sopiva", hän valehteli pikaisesti ja sai osakseen virnistyksen Grönlannilta. Molemmathan tiesivät Venäjän ja Suomen olevan loistava pari. Mutta koska ensiksi mainittu sattui olemaan hieman... vinksahtanut, oli parempi pitää mölyt mahassaan.
Parin tunnin ja viiden kahvikupillisen jälkeen Islanti viimein tuli kysyneeksi erään kysymyksen, johon kukaan ei ollut vielä saanut oikein vastausta.
"Niin mitä sinä muuten teet täällä?" saarivaltio tiedusteli ja katsoi Venäjää. Tämä huokaisi.
"Enkö muka jo sanonut? Valko-Venäjä jahtasi minua Suomen talolle asti. Pääsin onneksi pakenemaan hänen ferrarillaan. Mistä muuten olet saanut sen?" suurvaltio selitti.
"Sain sen Italialta lahjaksi viime jouluna. Mutta mistä sinä sait avaimet?" Suomi ihmetteli kulmat koholla.
"Tulin kerran varastaneeksi kaikki vara-avaimesi", Venäjä virnisti ja roikotti suurta avainnippua suomalaisen nenän edessä. Tämän mustikkasilmät suurenivat.
"Sinullako ne olivat? Tänne ne!" hän kiljaisi ja säntäsi jälleen kerran henki kurkussa pakenevan venäläisen perään. Jäljelle jäänyt kuusikko katsoi heidän peräänsä.
"Jaahas, silläviisiin", Tanska totesi hitaasti. Norja kääntyi katsomaan tyttöjä.
"Ettehän te enää yritä rikkoa heidän välejään?" öljyvaltio varmisti tiukalla äänensävyllä. Tytöt pudistivat päitään.
"Emme. Meidän veljemme yhdessä on parempi, kuin Finland Venäjän tai Sverige Danmarkin kanssa", he vastasivat. Tämän kuullessaan Tanskan ja Ruotsin silmät suurenivat.
"Mitä helvettiä te tuommoisia edes kuvittelette!" molemmat karjaisivat ja syöksyivät tirskuvan tyttökaksikon perään. Islanti kääntyi katsomaan Norjaa.
"Päättyvätkö tarinat useinkin näin?"
"Vain sarjakuvat", norjalainen vastasi. "Toisaalta tämä ei kyllä ole sellainen..."