Suomi istui merenraanalla, hän katseli merta ja oli vaipunut omiin muistoihin.

Hän muisteli yhtä kesä, jonka hän oli viettänyt lapsuutensa aikana.

Muisto:

Pikku Suomi yritti pyydystää kalaa keihään avulla. Meressä ui paljon pikku kaloja, ja Suomella oli kova nälkä.

Rannalla oli muitakin kalastajia, jotka katselivat huvittuneena pientä poikaa, joka yritti niin innokkaasti saada kalaa.

Viimein Suomi sai kaksi pikku kalaa kiinni, ja pian hän paistoi ne nuotiolla.

Suomi katseli merta, hän haisteli meren suolaista tuoksua, ja kuunteli tuulen huminaa.

Tuuli toi helpotusta kuumuuteen, ja lokit kiljuivat.

Suomi nauti merimaisemasta, mutta vielä enemmän hän viihtyi metsässä. Missä kaikkialla tuoksui raikas metsän tuoksu, ja oli niin viihtyisää.

Muistelma päätyy.

"Suomi! Hei Suomi!" Kuului samassa tuttu ääni, ja Suomi havahtui unelmistaan.

Suomi kääntyi ja näki ystävänsä Viron tulevan luokseen.

"Hei Suomi, mitä teet?" Viro kysyi, ja puuskutti raskaasti, hän oli etsinyt ystäväänsä kaikkialta.

"En paljon mitään, istun ja muistelen lapsuuttani tässä." Suomi sanoi.

"Ai? no...muistatko kun me leikkimme yhdessä piilosta, kun olimme lapsia?" Viro kysyi, ja istui ystävänsä viereen.

"Toki, meillä oli kivaa yhdessä, ja on edelleenkin." Suomi sanoi, ja hymyili ystävälleen.

He molemmat muistivat, miten oli hauskaa leikkiä metsässä piilosta lapsena, ja kuinka kivaa oli katsella yhdessä tähtiä, ja he muistelivat myös sitäkin, kuinka monet ihmiset, olivat kehuneet heitä söpöiksi tai suloisiksi pojiksi.

"Minäkin muistan vähäsen omia lapsuuteen liittyviä juttuja." kuului äkkiä uusi ääni, molemmat valtiot säpsähtivät, sillä ääni oli tuttu, se oli Venäjä.

"Hei Suomi, hei Viro, ihana ilma tänään," Venäjä sanoi hymyillen tyytyväisenä, kuten aina ennenkin.

"Hei Venäjä, tämäpä yllätys," Suomi sanoi ja yritti olla hermostumatta, ja samaa yritti myös Viro.

"Mitä sinä täällä teet?" Viro kysyi, ja hänen äänensä kuulosti vähän pelokkaalta.

"Mitä? mitä sillä tarkoita Viro hyvä, enkö minä saa tulla muita tervehtimään?" Venäjä kysyi ja hymyili entistäkin pelottavasti.

"Toki toki! minä vain...öh...tai no..yllätyin vain tulostasi." Viro sanoi hermostuneesti.

" No kiva nähdä joka tapauksessa sinua, etkö sinä sanonutkin että muistat itsekin jotain lapsuudestasi jotain." Suomi sanoi, hän yritti tällä tavalla rikkoa jäätä.

"Voi toki muistan, muistan kun siskojeni kanssa me leikkimme paljon metsässä, ja varsinkin kesällä, me teimme kaikkea kivaa yhdessä." Viro kertoi tyytyväisenä

."Niin...kesällä sitä on aina paljon ulkona, siitä tulikin mieleeni, että tuletko sinä myös niihin juhannus juhliin? joitta järjestän." Suomi kysyi.

"Voi toki ystävä hyvä, tullen toki." Venäjä sanoi tyytyväisenä.

"No hyvä, tällä lähellä on rannta kahvila, mennänkö juomaan jottain?" Suomi ehdoti.

"Kiitos, mutta jätän väliin, on muita kiireitä, heippa" Venäjä sanoi ja lähti tiehensä. niinpä Suomi ja Viro päätivät mennä kahdestaan kahville.

Loppu.

Ja juhannus tarina on kyllä tulossa. Ja mun proffili sivulla on yksi kysely, saa mennä laitamaan. Ja anteeksi että saitte ootaa jatkoa.