Oi voi nyt on tullu julkastuu 3 osaa tästä tarinasta.
Hunter x hunter ei oo mun.
Ch2
Sisarukset aloittavat juoksunsa juoksemalla Gonin ja Killuan takana. He kulkevat lähes äänettämästi, sillä vain heidän mustien kaapujensa kahinaa ei voi hallita. Yhtäkkiä heidän ympärillään sulkeutuu suuren sammakon suu ja kaikki viisi jäävät sen suuhun. He olivat siellä hetken, kunnes Killua paukautti jonkun pienen pommin sen suussa, jolloin se sylkäisi viisikon. Vasta sen jälkeen Killua ja Gon huomasivat seuralaisensa. Heidän suunsa loksahtivat auki ja he osoittivat kolmikkoa. "Woaah! Millon te siihen tulitte ja ketä te ootte?" pojat huutavat yhteen ääneen.
Kolmikon mustat kaavut olivat joutuneet sammakon mahahappojen uhrieiksi ja he olivat joutuneet poistamaan kaavut kokonaan. Nyt poikien edessä seisoi heille tuntemattoman näköinen kolmikko. "Hetkonen" Gon toteaa ja haistelee ilmaa kolmikon ympärillä. "Eikä! Vanitas, Morgiana ja Mirajane!" poika touhottaa tunkistaessaan kolmikon tuoksun. "Jep" kuuluu tytöistä pitkähiuksisemman vastaus. Tytön kasvoilla ei kuitenkaan näy minkään laista ilmettä, eikä kasvoissakaan näy mitään ilmettä. "Jatketaan. Haluan läpäistä tämän testin vielä tänään" kuuluu Vanitaksen kylmä ääni, jolloin tytöt nyökkäävät ja kolmikko lähtee jatkamaan juoksuaan. Gon ja Killua epäröivät hetken ja katsovat toisiaan. He nyökkäävät ja lähtevät juoksemaan nyt täysin äänettömän kolmikon perään.
Hetken juoksemisen jälkeen viisikko kuulee pelokkaita huutoja. Joukosta vain yksi muuttuu huolestuneeksi ja mutisee, "Leorio, Kurapica." Muut viisikosta jatkavat juoksua ilman huolen häivää, mutta Gonin pysähdyttyä Killuakin pysähtyy hieman edemmäs tosin. "Mä meen auttaa niitä menkää te eeltä" vihreisiin pukeutunut poika toteaa neljälle muulle. Myös sisarus kolmikko oli pysähtynyt, mutta kaksoset eivät pysähtyneet Gonin takia vaan valkea hiuksisen pojan ja heidän takiaan Vanitaskin pysähtyi.
Gon lähti pian juoksemaan kohti niitä huutoja. "GON!" Killua huusi pojan perään, mutta huokaisi ja kääntyi kolmikon suuntaan olkiaan näille kohauttaen. "No mennääks me?" hän kysyy. Kaksoset nyökkäävät vastaukseksi, mutta kolmikosta vanhin lähtee jatkamaan matkaa eteenpäin tietäen minne he olivat matkalla, sillä hän aistii Satozin auran.
Nelikko jouksee jälleen täydessä hiljaisuudessa. Kaikki neljä ovat aivan ääneti ja säikäyttäisivät helposti kuka ikinä heidät vahingossa näkisi. Valkeahiuksinen 12 vuotias kuitenkin rikkoo hiljaisuuden tovin kuluttua. "Ketä te ootte? Tai pikemminki mitä te ootte?" sinisilmäinen poika kysyy vain tullakseen jätetyksi huomiotta. Hän odottaa muutaman minuutin ja toistaa kysymyksensä hieman eri muodossa, jossa hän korvaa 'tai pikemminkin' yksinkertaisesta ja-sanalla. Hän ei kuitenkaan saa vastausta, joten hän odottaa jälleen hetken ja toistaa kysymyksensä jälleen.
Sitä jatkuu hetken ennen kuin valkeahiuksisen salamurhaajan pinna menee. "Kerrotteko mitä ootte, jos kerron kuka mä oon?" Poika kysyy ärtyneenä. "Ehkä" vanhempi valkeahiuksinen poika vastaa toiselle hieman huvittuneisuutta äänessään. "Mun koko nimi on Killua Zoldyck." poika aloittaa, mutta kun kolmikon häntä katsoessa ei heidän kasvoillaan näkynyt yllätystä tai mitään muutakaan tunnetta. "Mä siis oon maailman tunnetuimmasta salamurhaaja perheestä," Killua koittaa. "Tost ei ollu mitää hyötyy, me tiiettii heti alust kuka sä oot," punasilmäinen toteaa pojalle. "Ei mitää uutta" Morgiana ja Mirajane vahvistavat ja näkevät Killuan yllättyneen ilmeen ennen kuin siirtävät katseensa eteenpäin.
"Mi-mitääh!? Te-te-te ette oo yhtää yllättyneitä tai ees peloissanne vaik tiiätte kuka oon?!" Valkeahiuksinen 12-vuotias huutaa kolmikolle seurassaan. "Emme. Onko se jokin ongelma?" Nelikon vanhin kysyy tunteettomasti jatkaessaan juoksuaan. "Mi-miten?" Killua kysyy nyt hieman peloissaan, sillä hän ei vieläkään tiennyt kolmikosta mitään, eikä kolmikko näyttänyt pelkäävän häntä tai hänen perhettään. "Serkkuja" Morgiana kertoo yhdellä sanalla ikäiselleen pojalle.
Tyttö kuulee veljensä hiljaisen ärtyneen tuhahduksen ja kaksosten läpi kulkee kylmät väreet. "Unohin et meijän ei ollu tarkotus kertoo Killualle et me ollaa minkää laisessa suhteessa Zoldyckeihin" lyhyt hiuksinen tyttö ajattelee jokseenkin pelokkaasti, sillä hän tietää joutuvansa rangaistuksi jossain vaiheessa. Hän tuntee sisarensa käden olallaan. Tyttö nostaa katseensa siskoonsa, joka hymyilee hänelle pienesti koettaen rauhoittaa siskoaan. Kaksoset hymyilevät toisilleen ja nyökkäävät ennen kuin ilmeet katoavat heidän kasvoiltaan.
Killua nyökkää Morgianan toteamukselle hajamielisesti, mutta hetken juoksemisen jälkeen hän jähmetty. "Sa-sanoiks s-sä just et ootte mun serkkuja?" poika kysyy varmistaakseen kuulemansa, jolloin muut kolme pysähtyvät katsomaan häntä. "Entä jos sanoi?" Vanitas kysyy nuoremmalta pojalta, vaikka kuulostaakin tylsistyneeltä ja rapsuttaa pikkurillillään korvaansa. Killua katsoo kolmikkoa hetken tunteettomasti, mutta loikkaa pian punasilmäisen kaulaan roikkumaan. "Vaau! Mä en tienny et mul on muitki perheen jäsenii mun sisarusten lisäks" Killua kertoo halatessaan erittäin yllättynyttä Vanitasta, joka kietoo varovasti kätensä pienemmän ympärille.
Morgiana ja Mirajane yllättyvät yhtä paljon Killuan reaktiosta kuin tämän uhriksi joutunut veljensä. He eivät kuitenkaan voi olla hymyilemättä nähdessään veljensä kasvot. Nuoren mihen kasvoilla lepää pieni iloinen hymy, mitä kaksoset eivät olleet nähneet veljensä kasvoilla useaan vuoteen. Se toi heidän mieliinsä ajan, jollloin he leikkivät Killuan kanssa ja Vanitas katseli heidän peräänä sivummalta. He muistavat kuinka toinen oli silloin tällöin osallistunut kolmen nuoremman leikkeihin ja hymyillyt kunnolla, ei ilkeästi, ei surullisesti, ei sadistisesti. Hän oli hymyillyt iloisesti, lempeästi ja jopa rakastavalla tavalla toisin kuin heidän muu perheensä. Nyt kaikki oli kuitenkin eri lailla. Suurin ero oli, että Killua ei muista heitä, minkä takia tyttöjen hymyt olivat hieman surullisia.
Vanitas irrottautuu Killuan halauksesta saatuaan kasvoiltaan pois sillä levänneen hymyn. "Jos me halutaa päästä tää testi läpi meijän ois parempi jatkaa" valkea hiuksinen nuorukainen toteaa. Hän kääntyy ja lähtee jatkamaan matkaa kohti muita osallistujia. Siinä sivussa hän sulkee kaikki hyvät muistot lapsuudestaan syvälle sisimpäänsä, etteivät ne heikentäisi häntä testin jatkuessa.