Uusi luku jälleen, ja suht nopeasti tulikin.
Ihmiset: ette arvaakaan kuinka piristyin kommenteistanne :D Sain siitä innostusta kirjoittaa koko tämän päivän.
Uusi luku, kuten jotkut olivat toivoneet, ja tässä pari huomautusta (älä lue eteenpäin, jos et halua pientä juonipaljastusta!):
en halunnut Francikselle ns. tuntematonta pikkusiskoa ja joissakin fanarteissa Ranskasta on tehty isovelihahmo Monacolle. Ja Monacolle nimen Louise annoin, koska googletin sen silloin joskus taannoin~ Nauttikaa.
Jalkoihin särki ja kurkkua kuivasi, tältä tuntui Francis Bonnefoylta kun hän ja hänen uusi "ystävänsä" olivat kävelleet jo monta tuntia trooppisessa metsässä. Mies nosti katseensa puiden latvustoihin ja huomasi kädellisen roikkuvan oksasta. Pieni olento, apinanpoikanen, katseli rauhallisen näköisenä kulkijoita, ja samalla ehkä hieman ihmetellenkin. Francis hymähti hymyillen ja laski katseensa takaisin eteenpäin, mutta pysähtyi miltein heti. Hieman närkästyneellä katseella nainen ojensi nahkaista vesileiliä aivan hänen edessään. Mies oli hieman hämmentynyt, mutta kiitti ja otti tarjotun veden vastaan. Hän joi vain vähän, vaikka kurkku huusi saada lisää nestettä. Mutta olo parani heti. Francis kiitti ja antoi astian takaisin omistajalleen. Tämä sulki sen puisella tulpalla.
"Olemme pian perillä", nainen, jonka nimeä Francis ei vielä tiennyt, sanoi, ja jatkoi matkaa kun oli saanut leilin pakattua takaisin laukkuunsa.
« »
Juuri paistetun omenapiirakan tuoksu miellyttää kaikkia. Varsinkin lapsia. Kerran viikossa äiti kävi kaupungin reunalla ja poimi seudun parhaimmat omenat, jotka käytti lopuksi piiraan täytteeksi. Lapset tiesivät tasan tarkkaan, milloin juosta takaisin kotiin, jotta saisivat vielä lämmintä olevaa leivonnaista suuhunsa. Tänään oli se päivä, kun äiti oli käynyt poimimassa parhaat omenat ja valmistanut piirakan.
"Frère! [Veli!]" kuului huuto takaa. Myös toisen kerran. Nuori, blondi ja kiharahiuksinen poika katsoi taakseen juostessaan ja pysähtyi.
"Juokse, Sœur! [Sisko!]" tämä huusi ja odotti kunnes pieni tyttö sai kiinni. Poika otti tytön kädestä kiinni ja molemmat lähtivät taas juoksemaan käsikkäin. Näin tytön oli helpompi pysyä perässä.
Ihmisjoukko kasvoi ja lapset hukkuivat ihmismassan keskelle. Mutta lapset olivat tarpeeksi pieniä ja vikkeliä, että pääsivät helposti ihmisten jalkojen välistä kulkemaan. Toripäivät. Aukio oli täynnä erilaisia ihmisiä. Oli hienoja naisia, jotka nauroivat ja vaihtoivat kuulumisiaan. Oli erilaisia kauppiaita: joku myi kalaa, toinen taas hedelmiä, joku vielä erilaisia koruja. Ihmisiä oli tullut monesta eri paikasta. Oli niitä todella vaaleita, mustia, tai näiden kahden väliltä olevia. Paikka oli siis värikäs tänään.
"Maman!" tyttö kiljui ja juoksi veljensä ohi päästäen irti tämän kädestä. Poika tuli kuitenkin aivan perässä ja molemmat juoksivat kotinsa ikkunan alle. Ikkunan alla oli puinen laatikko ja lapset nousivat sen päälle, jotta pääsisivät ikkunan korkeudelle. Omenapiiras jäähtyi ikkunalaudalla, ja lapsille tuli vesi kielelle. Äiti oli sisäpuolella ja pyyhki kätensä keittiöpyyhkeeseen hymyillen lastensa innolle. Tämä pyysi lapsoset sisälle. Ja nämähän ryntäsivät heti laatikon päältä sisälle taloon. Pikkusisko, Louise, kertoi jo heti innokkaana veljensä kanssa torista. Äiti kuunteli lasten puheita mielissään samalla kun nosti valmiin piirakan pöydälle. Lapset ottivat sitä heti lautasilleen ja puhuivat vielä mitä kaikkea olivat nähneet päivän aikana.
"Maman, muuten", poika aloitti ruoka suussaan.
"Frans, älä puhu ruoka suussa", äiti kielsi muttei mitenkään vihaisesti, "kerro kun olet syönyt."
Poika ymmärsi ja ei inttänyt vastaan. Kysymyksellä ei ollut vielä mikään kiire, ja poika otti vielä toisen piiraan palasen.
Kun lapset olivat melkein jo saaneet syödyksi, äiti nousi ylös ja lähti toiseen huoneeseen hakemaan jotain. Francis tuijotti oviaukolle pureskellen leivosta suussaan ja odotti. Äiti tuli pian takaisin ja laski pöydälle kolikoita, yhden siskolle ja yhden veljelle. Sisarusten suut loksahtivat hieman auki. He tajusivat mitä heidän oli tehtävä. Lautaset tyhjenivät nyt hyvin nopeasti ja lapset kiirehtivät juuri saatujen rahojen kanssa torille.
« »
Eteen aukesi pieni aukio alue. Olimme perillä, vihdoinkin. Francis tutkiskeli katseellaan ympäristöä: paikalle oli rakennettu suojaksi pieni maja, mutta suht isokokoinenkin yhdelle hengelle. Sen edessä oli nuotio, jonka ympärillä oli kaksi paksua puuvartta istumapaikkoina, ja jo palaneiden polttopuiden yläpuolella roikkui rautapata. Majan ulkoseinää vasten nojasi työvälineitä, kuten esimerkiksi kirves ja pari keihästä... Hetkinen, kuinka kauan nainen oli jo ollut täällä? Kaiken tämän rakentaminen ei onnistuisi keneltäkään yksin lyhyessä ajassa. Mies käänsi katseensa naiseen, joka pakkasi laukkuunsa toisen vesileilin, joka oli täynnä. Sitten tämä haki kaksi keihästä, jotka nojasivat majan seinää vasten.
"Mennään hakemaan ruokaa", nainen sanoi ja tuuppasi puuvartisen keihään miehen käteen kävellessään ohi.
"Oui", Francis vastasi, mutta toinen ei reagoinut mitenkään.
Noin viiden minuutin kävelymatkan päässä oli meri. Saaren tämä osa oli erilainen kuin siellä missä Francis oli herännyt. Ja tännekin oltiin rakennettu jotain. Hiekkaan oli pystytetty pieni yksinkertainen suoja, ja senkin edessä oli pidetty pari kertaa nuotiota. Joko naisella oli liian hyvä motivaatio tai sitten tämä on ollut saarella jo pitkään.
"Mene tuonne niin minä menen tuonne!" nainen huusi jonkun matkan päästä. Tämä oli ehtinyt jo veden rajalle.
Mies totteli ja meni toiseen suuntaan. Francis astui veden reunaan ja meni rauhallisesti niin syvälle, että vesi ylsi polviin. Tätä ei oltu tehty ennen. Hän ei tiennyt miten kalastaa keihäällä. Mutta hän kokeili kun hetken päästä huomasi jonkin kokoisen kalan uiskentelevan lähellä. Hän otti hyvän otteen keihäästä ja oli valmis iskemään.
"Et osu tuolla tavalla."
Mies käänsi nopeasti katseensa säikähtäneenä. Tasapaino herpaantui, mutta mies pysyi pystyssä. Nainen katsoi häntä ilmeettömänä. Ei mitenkään. Mutta hitto soikoon kuinka tämä säikäytti ilmestymällä noin vain taakse ja kommentoimalla.
"Mitä?"
"Et osu, jos heität sitä noin", nainen vastasi ja astui veteen. Tämä otti keihään omiin käsiinsä ja siirtyi hieman kauemmaksi. Tarkkaili ympärillään olevaa tyyntä merta. Kevyt tuuli tarttui hänen hiuksiinsa ja leikki kiharoilla vain pienen hetken. Nosti hetken päästä keihään ylemmäs ja otti toisella kädellä kiinni keihään varren päästä, toisen käden asetti kauemmas eteen. Odotti. Ja iski.