Anteeksi että on kestänyt näin kauan tämän kolmannen osan kanssa! Kesätyöt on pukannut päälle ja muuta. Vihdoin sain kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja kirjoitin tämän osan loppuun. Siis hyviä lukuhetkiä ^w^
Tino asettui auton ratin taakse ja Ivan pelkääjän paikalle. Tino ohjasi auton ulos pihasta, kaiuttimien lyödessä ensi tahdit poika saunoo kappaleelle.
"Vieläkö ne soittaa tätä? Siitähän on jo ikuisuus!" Ivan sanoi alkaen etsiä kanavaa millä ei hehkutettaisi suomen jääkiekko voitosta. Tino nauroi.
"Mitä vielä! Se oli vain niin paras peli! Hakattiin ruotsi kyllä niin täysillä! Berwald ei kehdannut näyttää naamaansa pitkään aikaan." Tino hyräili det glider ingiä ja Ivan jätti kanava surffailunsa lopulta YleX:än.
"No, minne mennään?" Tino kysyi suunnistaessaan kohti kaupunkia. Ivan oli ehtinyt jo hieman suunnitella aamupalan aikana ja asetti kätensä suomalaisen reidelle.
"Mennään ihan ensimmäiseksi vaikka kaupoille. Sitten voitaisiin mennä lounaalle ja lopuksi vaikka leffaan." Tinosta suunnitelma kuulosti hyvältä joten kaupunkiin päästyään, he suunnistivat kohti kauppakeskusta. He maleksivat kaupoissa ja heillä oli hauskaa hyvän aikaa pelleillessään asuste osastolla. Ivan painoi päähänsä kukkahatun ja kaulaansa punaisen kaulaliinan. Tino sonnustautui isoihin aurinkolaseihin ja baskeriin. He poistuivat kaupasta nauraen ja väistellen myyjien närkästyneitä katseita.
He eivät lainkaan huomanneet perässään kulkevaa kolmikkoa. Gilbert, Francis ja Antonio olivat onnistuneet paikantamaan vihdoin rakastavaiset ja he hiipparoivat nyt kamerat käsissään heidän perässään. Heillä kaikilla oli tyylillään rimaa hipovat valeasut jotka muistuttivat huomattavasti Ivanin ja Tinon äskeisiä pukusommitteluja. Gilbert oli saanut nappaistua hyvän kuvan, kun Ivan oli pujottanut kaulaliinansa Tinon ympärille ja vetänyt tämän suudelmaan. Kun päivä olisi päätöksessä, heillä mitä toden näköisimmin olisi kasassa mahtava saalis.
"Mennäänkö nyt jonnekin ravintolaan syömään?" Tino kysyi ja Ivan nyökkäsi samalla ottaen Tinon kädestä kiinni.
"Tino? Ivan? ON NE! TIIINOOOO!" Kuului yhtäkkiä hyvin innostuneen naisen ääni heidän takaansa. Molemmat miehet kääntyivät katsomaan miten unkarilainen nainen juoksi heitä kohti raahaten perässään hyvin tympääntyneen näköistä Eduardia. Antonio näytti peukkua Francikselle ja Gilbertille.
"Ensimmäinen häirintäyritys alkanut!" hän kuiskasi heille samalla hätistäen pulua joka oli kovin kiinnostunut hänellä olevasta tomaatista. Tino ja Ivan vaihtoivat yhden kauhistuneen katseen. Elizabeta tiesi sitä, että heidän treffinsä menisivät penkin alle samaa kyytiä kuin rauhallinen viikonloppu. Unkarilainen lähestyi pelottavan hurjaa vauhtia, tosin häntä hidasti vastaan paneva Eduard joka ei nähtävästi ollut kovin kiinnostunut Ivanin seurasta.
"Tinoo…!" Ivan henkäisi ja suomalainen kyllä tajusi vinkin. He kääntyivät ja katselivat taivaalle samalla lähtien kävelemään poispäin heitä lähestyvästä kaksikosta, kuin he eivät oli nähneetkään heitä.
"TINOOO! IVAAAAN!" Elizabeta huusi yhä. Tino tarttui Ivanin käsivarteen ja alkoi johdattaa tätä kovaa vauhtia kauemmas. He joutuivat menemään monien kujien ja kauppojen läpi karistaakseen Elizabetan, mutta vihdoin he huohottivat erään ravintolan edessä hengästyneinä.
"Miten se nainen aina jaksaakin sekaantua toisten ihmisten asioihin!" Tino puuskutti ärsyyntyneenä. Ivan nojasi katupylvääseen vain väistääkseen siihen ilmaantunutta koiraa jolla selvästi oli parempaa käyttöä kyseiselle pylväälle.
"Mitä jos vain menisimme tähän ravintolaan ja levähdetään. Se unkarin nainen todella juoksutti meitä." Ivan nappasi Tinon yhden käden halaukseen ja johdatti kyseisen miehen sisään ravintolaan. Rakennuksen ulkopuolella ison lumipenkan takana kyykki kolme myös hyvin hengästynyttä miestä.
"Seuraava erä saa sitten luvan olla vähän ei niin atleettisille ihmisille sopiva!" Francis sanoi pidellen pistävää rintaansa. He olivat hikihatussa juosseet Tinon ja Ivanin perässä ja heidän piti myös vähän väliä syöksyä jonkin ison lumipenkan taakse tai mikä sopiva piilopaikka nyt sattui osumaan tielle, kun kaksikko vilkuili kauhuissaan Elizabetaa. Gilbert veti taskustaan pienet kiikarit ja silmäili ravintolaa jonne Ivan ja Tino olivat juuri astuneet.
"Oookei. Olin ajatellut että Elizabeta olisi varma nakki, mutta nähtävästi täytyy turvautua varasuunnitelmaan B…"
"Oliko meillä sellainenkin?", Antonio kysyi yrittäen napata kiikareita Gilbertiltä.
"Jos voisit joskus lopettaa sen Ita-Chanin veljelle flirttailun puhelimen kautta, voisit jopa kuulla varasuunnitelmat." Gilbert marisi ja alkoi hivuttautua ravintolaa kohti.
Sisällä Tino ja Ivan olivat päässeet pöytään ja olivat jopa ehtineet saada annoksetkin pöytään. Ivan söi omaa ateriaansa ja tuijotteli aina välillä Tinoa, joka huomasi ruokailun muuttuvan hyvin vaivaantuneeksi. Ivanin katseet häiritsivät hänen keskittymistään.
"Ivan… Minä taidan käväistä vessassa. Tulen pian." suomalainen sanoi ja nousi pöydästä. Mies vain nyökkäsi hymyilen, ja Tino pakeni miestenhuoneeseen selvittääkseen hieman ajatuksiaan. Tino lukitsi oven ja huokaisi. Miksi Ivanin piti olla niin uskomattoman komea? Tinon teki mieli mennä hakemaan Ivan ja painua suoraa päätä takaisin kotiin. Mutta Ivan itse oli ehdottanut näitä treffejä ja olisi varmaan rumaa vain heittää hänen suunnitelmansa roskiin. Tino pesi kätensä ja tajusi samalla, että Ivanin tapauksessa kylläkään ei ollut niin varmaa olisiko takaisin meno treffien pilaaja. Tino päätti kuitenkin mennä ja pitää hauskaa nyt kun kerran heillä oli aikaa. Hän poisti lukon ja käänsi kahvaa.
Mitään ei tapahtunut.
"Hä?" Tino käänsi kahvaa ja työnsi ovea. Se ei liikkunut minnekään. Hän kokeili lukkoa. Ei. Se ei ollut jäänyt kiinni. Ovi ei vain auennut.
"Mitä vitt…!"
Ivan katsoi kelloa. Tino oli ollut vessassa nyt kaksikymmentä minuuttia. Mikä siinä maksoi? Toivottavasti mies ei ollut hukkunut pönttöön… Vihdoin Ivan nousi ja käveli vessan luokse.
"Mitä ihmettä?" Joku oli tönännyt oven eteen kaksi isoa siivousvaunua jotka näyttivät tavaramääränsä takia painavan ainakin tonnin. Ivan alkoi työntää vaunuja pois tieltä ja kutsui samalla pari ravintolan työntekijää avuksi. Vihdoin oven esteet olivat pois ja Ivan avasi oven.
"Tino, oletko kunnos…sa…" Ivan aloitti ja lopetti lauseensa tyrskähdykseen. Tino oli aikeissa paeta ikkunasta ulos, mutta ikkuna oli näköjään osoittautunut olemaan liian pieni. Tino oli nyt puoliksi ulkona ja hänen jalkansa vispasivat ilmaa yrittäen saada hänet irti. Ivan purskahti nauruun ja Tinon tunnistettua äänen hän alkoi huutaa ja potkia yhä vimmatummin.
"Ivan, sinä valtamerten syvimpien pohjamutien putkikala, auta minut irti tästä tai saat katua!"
"Lopeta…hahahaha... potkiminen niin…hehehehe… koitan irroitahahahaa sinut!" Ivan kakisteli naurunsa läpi. Tinon jalat lopettivat sätkimisen ja Ivan liu'utti kätensä Tinon vyötäisiltä aina alas nilkkoihin vetääkseen nolostuneen suomalaisen irti ikkunasta. Se olikin hankalampaa kuin Ivan oli osannut odottaa, mutta vihdoin Tino lähti irti pienellä 'plop' äänellä ja tippui suoraan Ivanin päälle. Ivan liukastui Tinon äkillisestä painosta ja kaatui maahan. Hän ei aivan onnistunut väistämään pientä koriste jakkaraa ja löi takaraivonsa siihen kuuluvasti.
"Ivan! Voi eiii, sattuiko. Älä vaan mene kuolemaan koska minä tipuin päällesi! Se olisi maailman kamalin tapa tappaa joku! Liiskata omalla painollaan!" Tino huusi ja nosti Ivanin päätä. Mies ei kumminkaan ollut kuollut ja oli muutenkin aivan kunnossa. Kuhmu tosin olisi välttämätön. Ivan hieroskeli takaraivoaan ja he päättivät yhteistuumin lähteä ravintolasta.
"Miten ihmeessä sinä Tino päädyit sinne ikkunaan?" Ivan kysyi kun he kävelivät lumista katua kohti leffateatteria. Tino tuijotti naama punaisena sivulle ja mutisi jotain sopimatonta.
"Niin?"
"No kun ovi ei auennut vaikka kuinka yritin työntää ja ajattelin, että joutuisin korvaamaan oven, jos potkaisisin sen saranoilta.", Tino selitti ja Ivan yritti taas pidätellä nauruaan. "Sitten näin sen ikkunan ja ajattelin että voisin mahtua jos vähän vetäisin vatsaa sisään ja… loput tiedätkin…" Ivan ei voinut enää pidätellä ja hän rupesi nauramaan. Niinpä he kulkivat koko matkan leffateatteriin Tino mököttäen ja Ivan nauraa hykerrellen.
Toisaalla: Kolme häiritsijäämme kieriskeli maassa naurusta.
"Se hahahahah… oli hulvatototontaahahaa!" Gilbert räkätti ja hakkasi maata nyrkillään.
"Saithan kaiken nauhalle Franciiiiis~ ?" Antonio kysyi pidellen omaa kännykkäänsä nenänsä edessä ja tallentaen videota kansioon.
"Taatusti! Tämä on kyllä hyvä helmi kokoelmiini!" ranskalainen vastasi ja näytti oikein tyytyväiseltä itseensä. Gilbert nousi ylös täristen ja katsoi loittonevia selkiä.
"Hmm… He taitavat suunnata leffaan. Me ollaan joskus käyty Tinon kanssa täällä leffassa ja muistaakseni se on tuossa suunnassa." Francis nousi Gilbertin tasalle.
"Tiedättekö… Tässä on pimeäkuva toiminto myös.", hän sanoi osoittaen videokameraansa. "Ja kaikki tietävät mitä pimeä leffasali meinaa lutuisille kyyhkysille!" Kolmikko vaihtoivat katseita leveä virne naamallaan. Täydellistä.
Tässä siis oli tämä kolmas osa. Toivon kommentteja sillä ne tähän mennessä vielä ovat aina lämmittäneet kirjoittajan sydäntä ^w^ Eivätkö vain vessat olekin täydellisen romanttinen paikka? Jaa eikö? No… kukaan ei ainakaan telonut itseään… ainakaan pahasti… sori Ivan…
