A/N: Emme omista mitään muuta kuin kotitekoiset Team Edward t-paidat.

ALICE

Kun käsiraudoista kuului klik! niiden sulkeutuessa, katsoivat molempien silmät ensin käsirautoja ja sitten minua.

- ALICE! molemmat huudahtivat yhtä aikaa. Edward näytti hieman surulliselta, kun Bella vetäytyi pois hänen sylistään. Huomasin, että Bella siirtyi mahdollisimman kauas Edwardista.

- Hauskaa illanjatkoa, hymyilin heille ja kävelin pois. Kävelin baaritiskille ja istuin sen ääreen.

- Mitä saisi olla? baarimikko kysyi.

- Ottaisin yhden cosmopolitanin, minä sanoin. Juoma annettiin minulle ja otin siitä pienen hörpyn.

Hetken kuluttua huomasin äitini tulevan viereeni.

- Alice-kulta, oletko nähnyt miten Edward ja Bella tanssivat tuolla tanssilattialla? Voin jo kuvitella heidän häävalssinsa, äitini sanoi innoissaan. Näin, että hänen aivonsa raksuttivat ja hääsuunnitelmat olivat jo käynnissä.

- Voi, olen niin onnellinen heidän puolestaan. He ovat ihan täydellisiä toisilleen. Mutta anna heidän kuitenkin tutustua rauhassa. Hehän tapasivat vasta tänä iltana ensimmäistä kertaa, hymyilin. Äidilläni oli tapana innostua asioista liikaa aivan liian aikaisin. Vaikka minä kyllä tunsin, että Bella ja Edward olivat sielunkumppaneita, aina voisi jotain tapahtua, jonka takia he eivät haluaisikaan olla yhdessä. Ja tuntien Bellan ja Edwardin, mitä vain voisi tapahtua.

- Kyllä kultaseni, äiti hymyili ja meni juttelemaan jollekin muulle. Viereeni istuutui joku mies. Hänellä oli mustat lyhyet vähän kiharat hiukset ja lyhyt sänki. Hän näytti söpöltä, mutten ihastunut häneen, koska sydämeni kuului jollekin toiselle. En enää katsonut miestä vaan käänsin katseeni tanssilattialle ja yritin tähyillä Bellaa ja Edwardia, mutta heitä ei näkynyt missään. Join lasini tyhjäksi, koska minulla oli tylsää ja tilasin uuden. Katsoin viereeni ja mies oli häipynyt. Käänsin katseeni baaritiskin toiselle puolelle ja se oli täynnä joitain muita miehiä. Pyörähdin jakkaralla niin, että näin taas lattialle. Heitä ei vieläkään näkynyt. Katselin muita ihmisiä, kunnes näin Jasperin tulevan minua kohti. Sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa. Jasperin vaaleat kiharat hiukset heiluivat, kun hän käveli. Oih, halusin niin koskettaa niitä. Ne näyttivat niin pehmeiltä ja niin ihanilta. Ja hänen ihonsa. Niin pehmeä ja hänen kasvonsa olivat todella suloiset.

- Alice? sanoi pehmeä ääni, joka herätti minut unelmasta.

- Hei, yritin saada sen suustani. Se kuulosti enemmän voihkaisulta kuin vastaukselta.

- Hei. Taidat olla yksin? hän sanoi kysyvästi.

- Juu, sanoin. Jasper istui vapaalle baarijakkaralle viereeni ja tilasi oluen. Hän katsoi minua ja tuntui, että pyörtyisin siitä katseesta. Hänen silmänsä, ne olivat niin… siniset! Eikä vain siniset, vaan kirkkaat ja hieman turkoosiin vivahtavat. Ja se hymy. Se sai minutkin hymyilemään ja vatsani täyteen perhosia. Minun täytyi tarttua kiinni baaritiskistä, että pysyin pystyssä. En yleensä juonut paljon ja viina alkoi nousta päähäni. Huokaisin syvään ja katsahdin tanssilattialle. Bella ja Edward tanssivat lähekkäin ja juttelivat jostain. He näyttivät niin hyvältä yhdessä. Yhtäkkiä minua alkoi kikattaa jostain syystä enkä pystynyt lopettamaan.

- Alice. Mikä on noin hauskaa? Jasper kysyi hymyillen. Oih, minä niin rakastan tuota hymyä.

- Tuo, minä vain osoitin.

- Mikä? hän kysyi, kurtistaen kulmiaan. Silloinkin hän näytti hyvältä.

- Tuo, osoitin ja huomasin Jasperin tulevan lähemmäs minua katsomaan mitä osoitan. Voiluojavoiluojavoiluoja! Hän oli niin lähellä, että pyörtyisin kohta.

- Miten tuo tapahtui? hän kysyi ihmeissään huomatessaan Edwardin ja Bellan tanssilattialla. He hymyilivät toisilleen ja näyttivät onnellisemmilta kuin olin ikinä nähnyt kumpaakaan.

- Minä. Tein. Sen, sanoin hitaasti hengittäen syvään joka sanan jälkeen, etten oikeasti pyörtyisi. Jasper katsoi minua ihmeissään.

- Miten ihmessä sait tuon aikaan? Edward ei suostu ikinä kenenkään naisen treffipyyntöihin. Saamme hänet korkeintaan kerran kuussa pelaamaan pokeria kanssamme. Tännekin jouduimme raahaamaan hänet melkein suoraan töistä, Jasper sanoi. Minun täytyi keskittyä tosi kovasti, että sain selvää kaikista hänen sanoistaan. Olisi tehnyt vain mieli sulkea silmät ja kuunnella tuon enkelin ääntä.

- Minulla on keinoni, hymyilin. Oma hymyni tuntui kömpelöltä hänen ihanan hymynsä rinnalla.

- Täytyy nostaa hattua sinulle, keijukainen. Olet ainoa, joka pystyi saamaan tuon aikaan, hän sanoi ja hörppäsi oluttaan. Hymyilin hänelle ja join oman lasini tyhjäksi. Katselin vielä hetken ylpeänä Bellaa ja Edwardia, jotka näyttivät niin suloisilta yhdessä. En ollut ikinä nähnyt veljeäni niin onnellisen näköisenä. En edes silloin, kun hänellä oli tyttöystävä joskus kauan sitten, kun vielä asuimme Forksissa molemmat.

- Hei keijukainen, lähdetäänkö jonnekin täältä? Vaikka sinne klubille, missä on ne sängyt? Jasper hymyili ja iski minulle silmää. Melkein putosin tuoliltani.

- Okei Cowboy, sanoin ja nousin tuoliltani. Meinasin horjahtaa, koska olin juonut istualtani ja viinan vaikutus alkoi tuntua noustessani ylös, mutta Jasper laittoi kätensä vyötäröni ympärille ja piti kiinni niin kauan, että istuimme autossa.

Menimme klubille ja pidimme hauskaa. Juttelimme kaikesta mahdollisesti. Jasper kertoi minulle ajasta, jonka he Rosalien kanssa asuivat Espanjassa heidän vanhempiensa kuoltua. Heidän isovanhempansa olivat muuttaneet Espanjaan viettämään eläkepäiviään. Jasper ja Rosalie osasivat puhua täydellisesti espanjaa. He muuttivat takaisin tänne, kun he menivät yliopistoon. Jasper asuu asunnossa, jossa he olivat vanhempiensa kanssa asuneet lapsina. Rosalie oli ostanut oman asunnon perintörahoilla. Minä kerroin Jasperille uusimmasta mallistostani ja kaikista kommelluksista, joita mallien kanssa oli käynyt. Pääasiassa vain puhuimme ja joimme, koska klubilla ei ollut tanssilattiaa. Minusta oli mukava viettää kerrankin aikaa Jasperin kanssa ilman Emmettiä ja Edwardia. Yleensä näin Jasperia vain heidän seurassaan. Menimme klubilta ympärivuorokauden auki olevaan kahvilaan ja söimme aikaista aamiaista. Kun autokyytini sitten pysähtyi rakennukseni eteen, en millään olisi halunnut lopettaa iltaa tähän.

- Haluaisitko tulla ylös? On jo aamu ja voisit nukkua vierashuoneessa, sanoin varovaisesti.

- Mielelläni, Jasper hymyili. Voiluojavoiluojavoiluoja! Jasper Hale tulisi asuntooni ja näkisi missä minä nukun. Toivottavasti en jättänyt alusvaatteita lattialle pyörimään. Astuimme hissiin, joka veisi meidät yläkertaan. Kun hissi oli perillä, astuimme siitä ulos. Tuttu hahmo lähestyi meitä.

- Hei Jasper ja Alice. Mitä te täällä teette? Emmett kysyi ihmeissään.

- Minä asun täällä. Jasper meinasi nukkua vierashuoneessa, koska meillä meni niin myöhään, sanoin arasti.

- Parempi kysymys on mielestäni, että mitä sinä teet täällä? Jasper sanoi uhkaavasti. Emmett on voinut olla vain Rosalien luona, koska hän käveli sieltä päin hissille. Muistin juuri, että Jasperhan on Rosalien veli. Hän tappaa Emmettin.

A/N: Mitäs mieltä olitte Jasperista? :)