Ja uusi luku sitten~ Seuraavan luvun jälkeen sitten hidastuu, koska pidemmälle en ole kirjoittanut vielä paljoa, ja heinäkuu on osaltani muutenkin aika kiireinen. Mutta nauttikaa tästä!
Vartti kului nopeasti ja pian löysin itseni odottelemasta ovelta. Xiang seisoi vieressäni, tuijotellen eteensä. Hyräilin jotain mieleeni yhtäkkiä tullutta kappaletta hiljaa.
"Hei, Yong Soo", hän yllättäen puhui. Nostin katseeni lattiasta.
"Mitä?" kysyin. Hän lykkäsi käteeni jotain.
"Ihan siltä varalta, että jos joku uhkaa sinua. Koskaan ei voi olla varma", hän sanoi. Nyökkäsin, ja tarkastelin esinettä. Automaattipistooli. Voi herrajumala... mitä me olimme oikein menossa tekemään?
He's gonna start a fight
We're all gonna get in a fight!
Pian ovelle ilmestyi pieneksi yllätyksekseni myös Hyun. Ilme oli neutraali, kun hän huomasi minut, joten Xiang oli ehtinyt varoittaa. Hänen perässään tuli joku tummatukkainen, ruskettuneen oloinen poika, jota en tuntenut. Hän oli suurin piirtein ikäiseni, mutta paljon pienempi, Yeniäkin lyhyempi (silloin kun hänellä on korot). Pituuden puutteen lisäksi hän oli todella laiha, eikä lihaksia juurikaan ollut. Tummat silmät katsoivat minua ja Xiangia arvioiden. Hän näytti kerrassaan riutuneelta. En voinut olla säälimättä hieman.
"Mennään", Xiang sanoi yksinkertaisesti ja avasi oven. Me kaikki neljä astuimme ulos.
Katulamppujen valaisemat tiet olivat harvinaisen tyhjiä. Toisaalta oli arki-ilta, tiistai. Kävelimme melko ripeästi eteenpäin. Välillä hidastellen, sillä Hyun joutui ajoittain käytännössä katsoen raahaamaan sitä riutunutta poikaa, jonka nimeksi hän oli jossain kohtaa sanonut Rahim. Hän ei puhunut oikeastaan mitään, vähän hangoitteli välillä vastaan, mutta ei sen enempää. Epäilykseni kasvoivat edelleen. Käsi hakeutui automaattisesti taskussa odottavalle pistoolille. Olimme siis oikeasti tekemässä jotain vaarallista.
My shadow's the only one that walks beside me
My shallow heart's the only thing that's beating
Olin saada sydänkohtauksen, kun Xiang yhtäkkiä olikin aivan vieressäni. Joko ilmeeni oli kertonut jotain, tai sitten hän luki ajatuksia.
"Kuule... vaikka tapahtuisi mitä, tai näkisit ihan mitä tahansa, älä panikoi", hän kuiskasi korvaani. Tunsin, kuinka iho nousi niskasta kananlihalle. Neuvo ei ollut vallankumouksellinen, mutta viisas joka tapauksessa. Päätin noudattaa sitä parhaani mukaan.
Pian näin, kuinka yhteen katulamppuun nojasi yksi, minua jonkin verran vanhempi mieshenkilö. Musta, sekainen tukka ja mielipuolinen virne. Vaatteet eivät olleet kovin kaksiset, kuten ei myöskään ruumiinrakenne. Aika heiveröinen. Hän muistutti tavallaan Rahimia, erona se, että näytti paljon enemmän hullulta murhaajalta, terroristilta ja/tai narkomaanilta.
"Kas, iltaa herrat, ja neiti", hän totesi, kun olimme kohdalta. Kohotin kulmiani. Kuka meistä oli neiti? Vastaus saapui siinä muodossa, että huomasin Hyunin poskien tummuvan.
"Turpa kiinni, Salim", hän sihahti. Ilmeisesti veljeni siis tunsi tämän omituisesti virnuilevan, murhaaja-narkomaanilta näyttävän Salimin, joka vain hymähti vastaukseksi.
"Tuoko oli se, mitä saan vastikkeeksi ensimmäisen luokan oopiumilähetyksestä?" hän kysyi. Päässäni soivat helikellot. Tyyppi siis oli huumevälittäjä. Xiang huokaisi raskaasti ja astui Hyunin ja Salimin väliin.
"Ei turhaa rähinöintiä, kiitos. Ja lähetystä vastaan saat sen, mitä pyysit", hän sanoi tyynesti. Salim kallisti päätään. Ärsyttävät ilmeet ja reaktiot. Ja aika hyvä aseistus, huomasin. Povitaskussa näkyi useampi ruisku, joista en edes välttämättä halunnut tietää, mitä niissä oli. Veitsiä varmaan ympäri kehoa.
"Mistä tiedän, onko yhtään hyvä?" hän kysyi. Kysymys hämmensi minua entisestään. Mikä? Olin aivan pihalla, enkä tiennyt, oliko se hyvä vai huono asia. Xiang huokaisi taas.
"No saat testata", hän sanoi ja katsoi Hyunia. Veljeni vain nyökkäsi ja sysäsi Rahimin eteenpäin todella kevyen näköisesti, aivan kuin tämä ei olisi painanut mitään. Ja tässä kohtaa on pakko todeta, etten osannut ollenkaan valmistautua siihen, mitä tulisin näkemään.
Her heart in my hands, it's too bad, no regrets
Kun Hyun oli tökännyt pojan eteenpäin, Salim nappasi tämän oitis kiinni. Kielet kohtasivat, kun viimeksi mainittu runnoi huulensa toisen huulille lievästi ilmaistuna väkivaltaisesti. Kuulin, kuinka Rahim äännähti protestoivasti ja räpiköi vanhemman miehen otteessa, tuloksetta. En voinut olla säälimättä. Samalla olin myös järkyttynyt. Kyllä minun olisi pitänyt tietää, että mafiat kävivät myös ihmiskauppaa. Mitä oikein olin odottanut? Että olimme poikkeus? Moitin itseäni mielessäni typeryydestäni. Ei enää mikään ihme, jos sanoivat idiootiksi.
"Tarpeeksi hyvä", Salim totesi pian ja roikotti kiroavaa ja rimpuilevaa Rahimia hiuksista. Siihen asti, kunnes kyllästyi ja kumautti tältä tajun kankaalle. Sitten hän osoitti jalkojensa juuressa odottelevaa suurta laatikkoa, jonka Hyun ja Xiang nostivat ylös. Lyhyet nyökkäykset ja lähtö takaisin. En oikein tiennyt, mitä ajatella nyt. Ollako shokissa, vai täysin tyyni ja tunteeton? Vai ei kumpaakaan?
Feeling out of place, really feeling strange
Hätkähdin, kun jonkun käsi oli yllättäen olallani. Sotilaallinen ote. Siis Xiang. Hyunilla näytti olevan tekemistä Salimin luovuttaman laatikon kanssa.
"Näytät ihan lamaantuneelta", toteamus oli todellakin laimea. Hymähdin, katse maahan luotuna.
Setsunasa ni hello! Nani shitendarou? Watashi baka dayo
Umaku ikanai tsutaerarenai sora wo miagetara
"Herkempää hirvittäisi vieläkin enemmän..." mutisin, "olen idiootti."
Xiang kohotti toista (todella paksua) kulmaansa.
"Tai sitten et ole vielä tottunut tähän. Mutta tätä me teemme", hän sanoi, yhä ilmeettömänä.
"Eli siis olen tähän toistaiseksi tottumaton idiootti", totesin, nyt jo hymyillen. Olin jälleen onnistunut murtautumaan kipsistäni. Hän kohautti olkiaan ja lähti sisälle, sillä olimme jo ehtineet tutuksi tulleelle kujalle.
Auttaessani Hyunia kantamaan laatikon sisälle (halusi hän sitä tai ei, mutta ei hän ainakaan valittanut), kertasin äskeistä hetkeä mielessäni. Kuin Xiang oli kääntynyt avatakseen oven, olin aivan varma, että hän oli hymyillyt. Todella huomaamattomasti, mutta se kuitenkin oli hymy.
Tiistai-illan inhottavasta ihmiskaupan todistamisesta huolimatta pysyin tapani mukaan melko pirteänä. Sain ajoissa väkerrettyä Lingin pyytämät paperit - joista hän ei sen kummempia kiitellyt, mutta ainakin ne kelpasivat. Nash ilmestyi aina vähintään kerran päivässä valittamaan sekaisesta pöydästä ja lattiasta, tai muuten vain viisastelemaan. Vaikka hän välillä saikin vereni kuohumaan, niin olin silti onnistunut vastustamaan kiusausta kuristaa hänet.
Yksi asia minua tosin alkoi ihmetyttää. Pomon ainaiset poissaolot. Aluksi Yen oli ollut aina paikalla, niin kuin mafiapomon arvolle sopi. Mutta nykyisin häntä näkyi täällä enää ehkä kerran viikossa, jos sitäkään. Olimme Changin kanssa ihmetelleet asiaa molemmat, yhtä tietämättöminä. Pienen mietinnän jälkeen olin jopa uskaltautunut kysymään asiaa Kikulta, joka oli vain maininnut jotain epäselvää kiireistä. Silkka hätävalhe.
That the images they sell are illusion & dream
In other words dishonesty
Kun tälläisia viikkoja oli kulunut peräti kolme, aloin uskoa, että jotain todella oli tekeillä. Kikua tosin ei hirveästi näyttänyt asia hetkauttavan, eikä paria muutakaan. Nazer tosin nyt tuntui aina nukkuvan, hereillä ollessaankin. Tosin minun lisäkseni myös Xiang vaikutti levottomalta. Yenin ollessa poissa hän veti jöötä, mikä kyllä hämmensi minua hieman. Luulisi hänen olevan vain tyytyväinen asiaan. Hän ei vaikuttanut sellaiselta, joka vältteli johtamista.
"Keksin vain kaksi syytä, mistä voisi johtua..." Chang totesi kerran, kun taas vaihteeksi puimme asiaa.
"No?"
"Ensimmäinen olisi se viattomampi selitys. Tai no, viaton ja viaton. Pomolla on aika hyvät suhteet yhteen isompaan järjestöön Venäjällä", hän selitti. Nyökkäsin.
"Lopun voi arvata. Mutta se ei selitä veljesi käytöstä", sanoin. Chang nyökkäsi.
"Ei niin, joten siitä tuskin on kyse. Se toinen sitten... no, minusta tuntuu, että se liittyy jotenkin häneen", hän sanoi. Viimeisen sanan painottaminen tuntui oudolta. Kurtistin kulmiani. Kuka hän?
Olkaapa hyvät. Ja tämän luvun soundtrack menee näin:
P!nk - So What
Green Day - Boulevard Of Broken Dreams
The Fall Of Troy - F.C.P.R.E.M.I.X
Will. - The Traveling Song
An Cafe - Ryusei Rocket
Poets Of The Fall - Illusion & Dream
Sitten jälleen OC-esittelyjä (näitä ei enää varmaan tule niin paljoa olemaan):
Rahim - En taaskaan tiedä, pystyikö tätä arvaamaan ja kuinka helposti, hän edustaa Pakistania. Ja kuuluu kaikkineen Ivan-Chanille~
Salim - Kaikkien pieni suosikkipsykopaatti, eli Afganistan. Ja hänet omistaa Kaeru
Ja edelleen rakastan niitä kommentteja, että jos olisitte oikein kilttejä~