Siis mitä, jaksoin typettää loputkin koneelle??? Anteeksi venyminen, on ollut vähän kaikenlaista sotkua meneillään tässä talven aikana ;D. Kiitos niille parille tyypille jotka jaksoivat kirjoittaa reviewit! Teidän ansiostanne havahduin tähän suuren suureen (...) saavutukseen!

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

"Sora! Sora?" Gepetto heilutti pahvinpalaa Soran kasvojen edessä. "Olet tajuissasi. Pienessä shokissa ehkä. Älä ala panikoida, kukaan ei seurannut sinua. Olet turvassa."

"Unh", Sora inahti.

"Löysit ulos tuolta, se on melkoinen saavutus", Gepetto jatkoi.

"Nh", Sora sanoi vastaukseksi. Hän halusi Rikun! Hän halusi olla siellä missä Rikukin oli! Nyt Sora oli nähnyt kaiken! Rakkauden voima oli paras voima ja koko Riku-Sora –kohtaus kovin kliseinen. Täytyy vahvistaa hermoja, en voi aina pyörtyillä, Sora manasi ja vajosi taas tajuttomuuteen.

Sora heräsi gummialuksessa.

"Olemme pian Atlantiksessa", Aku sanoi. Hessu nyökkäili.

"No, miten me ajateltiin pysyä hengissä veden alla?" Sora tuhahti.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Nyt Sora joutui uimaan kalana ympäriinsä! Ja vielä merikilpikonnan ja mustekalan kanssa! Pikkuhiljaa alkoi ottaa päähän, kiitosta vain!

Hullu kuningas jahtasi heitä hirveän haarukkansa kanssa ja pieni punahiuksinen merenneito lauleskeli kurkkunsa käheäksi. Sitten oli vielä se läski mustekalatäti joka kasvoi vuoren kokoiseksi. Ja jonka masun läpi tökättiin laiva.

Seuraava maailma oli Halloween Town ja he kekkulehtivat ympäriinsä typerästi pukeutuneina sekopäisen jauhosäkin ja tekosydämen perässä. Sitten oli vielä se kävelevä kylpyamme, johon Hessu kompastui… Soran teki hirveästi mieli kysyä kaikilta "karkki vai kepponen".

Hessu söi yhden kurpitsan ja sai vatsavaivoja.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

He suuntasivat kohti Neverlandia. Kenelläkään ei ollut enää suuria odotuksia paikan suhteen ja he raapivat mahojaan ja kaivelivat hampaidenvälejä rapsuttivat hilsettä päistään. Sitä tavalista matka-ajanvietettä.

"Tosi vanhan näköinen laiva", Sora kommentoi. "Lähdetään pois, ei me kuitenkaan löydetä täältä mitään."

Sora ehti jo kääntyä kun kuuli Rikun äänen takaansa: "Ette löydä mitään? Olisi parempi vilkaista uudestaan."

Riku oli heartless –lauman ympäröimä ja hänen silmänsä hohtivat outoa valoa. Itse asiassa Riku itsessään hohti… pimeyttä.

"Kovin kiireisinä tänään, vai kuinka?" Riku hymyili kylmää hymyä. Hymy hyysi Soran sydäntä. Riku oli unohtanut kaiken TAAS!

"Etkö jäisi edes pieneksi hetkeksi? Osaan nääs uusia temppuja", Riku nauroi ja napsautti sormiaan.

Kannen luukku avautui ja pudotti Soran, Akun ja Hessun ruumaan.

"Riku! Minä rakastan sinua!" Sora huusi mutta sanat tuntuivat hukkuvan johonkin. Maleficentin temppuja! Nyt Sora tunsi taistelun raivon syttyvän sisällään. Hän kerrankin halusi taistella! Hän taistelisi Rikun puolesta! Hän käyttäisi Keybladea! Rikun asetta! Miten Sora ei ollut nähnyt Rikun tunteita aiemmin! Hänen täytyi olla erittäin sokea, erittäin sokea…

"Auuuu!" he jysähtivät lattialle. Tuon putoamisen aikana Sora oli ehtinyt ajatella kaikenlaista.

"Ho ho hoo!" Hessu mölysi. "Liiskasin kärpäsen!"

"Kärpänen joka hohtaa valoa ja jolla on pää, kaksi kättä, kaksi jalkaa, siivet ja pikkuruinen vihreä mekko?" Aku ihmetteli. "Kyllä se on kärpänen. Tapa se nyt kunnolla loppuun asti."

Sora nousi vaivalloisesti pystyyn. Keyblade painoi hänen kädessään.

"Tämä reissaaminen todella alkaa käydä sekä henkisesti että fyysisesti rasittavaksi", Sora mumisi. Sitten hän hakkasi oven muusiksi ja he lähtivät tutkimaan laivaa.

He eivät löytäneet mitään muuta kuin heartlesseja, liiankin kanssa. Lopulta kun he harhailivat ylös laajaan oleskelutilaan, Riku istui nojatuolissa ja taputti jäykästi käsiään yhteen.

"Hyvä Sora", Riku sanoi. "Nyt saat kohdata pahimmat pelkosti."

"Pahimmat pelkoni? Ööm, avaruusoliot?" Sora kysyi pää kallellaan.

"Ei, vaan omat varjosi, jotka kasvavat kasvamistaan", Riku hymyili. "Hyvästi, Sora."

Riku napsautti sormiaan ja oli poissa. Soran varjo todella alkoi kasvaa. Se jakaantui kahdeksi ja jatkoi kasvamistaan… ilmestyi uusia varjoja…

"Helvetillinen paikka", Sora valitti. "Tiesin ettei meidän olisi pitänyt pistäytyä tänne!"

Aku ja Hessu olivat yllättäen samaa mieltä.

Sora nosti kaksi sormeaan pystyyn: "Meillä on kaksi vaihtoehtoa. Joko paetaan tai jäädään tappelemaan. Kumpi valitaan?"

"Meidän pakotiet on kyllä suljettu", Hessu hölisi.

"Ei se mitään. Tehdään lisää", Sora mutisi ja hakkasi jo aukkoa seinään ja hetken kuluttua heistä oli vain pölypilvi jäljellä.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

"Vihdoinkin voin luottaa sinuun, Riku", Maleficent sanoi hymyillen. "Suoritit testisi oivallisesti. Tätä nykyä Soran pitäisi olla jo kuollut. Sinusta on todellista hyötyä. Nyt… etsi Keyblade."

Riku nyökkäsi outo kiilto silmissään.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Soran poppoo suunnisti välittömästi takaisin Traverse Towniin. Enää olisi yksi paikka käymättä; Hollow Bastion, ikävä linna typerine, suurentelevine vesiputouksineen. Eikä heillä ollut kiirettä. Rikun tylyys masensi Soraa vaikka Sora tiesikin Maleficentin olevan itse juonittelija. Vai mitä Riku oli aiemmin sanonut? Pelkkä kätyri? Kuka sitten oli pääjehu?

Ei kerta kaikkiaan jaksanut ajatella!

Ja yhtäkkiä Cloud pamahti paikalle.

"Cloud, kiva nähdä", Sora sanoi hämmästymättä laisinkaan.

"En uskalla myöntää tosia tunteitani Aerithille", Cloud valitti. "Piileskelen täällä. Ja sitä paitsi olen kadottanut kuvan rakkaastani!"

"Ai Sephirothista?" Yuffie istui katolla heidän yläpuolellaan. "Onhan Sephy aika söpö –mieheksi siis."

"Yuffie!" Cloud sanoi kalveten. "Älä kerro Aerithille! Älä mainitse sanaakaan!"

"No, jos pääsemme sopimukseen asiasta", Yuffie hymyili maireasti ja kiemurteli alas katolta. "Sinulla varmaankin sattuu olemaan ylimääräisiä materioita jotka voisivat vaihtaa omistajaa… hää!"

"Sephy oli siis… mies? Olet siis…?" Sora kysyi virnuillen.

"Ei siinä nyt mitään uutta ole, Cloud - AU!"Yuffie parkaisi. Cloud oli läimäissyt häntä miekan lappeella. Yuffie piteli päätään yrmeä ilme naamallaan ja viittoi Soraa jatkamaan matkaansa. "Me tehdään Cloudin kanssa vielä kauppoja!"

Sora kaipasi unta. Hän raahautui Merlinin taloon, kippasi sikarit pois sängystä ja lysähti nukkumaan.

Kun Sora heräsi, Aku ja Hessu keskustelivat Mikistä ja siitä kuinka se renttu oli kehno kuningas.

Aerith taas istui synkkänä nurkassa ja hänen edessään oli paperisilppupino, lähtöisin eräästä valokuvasta.

O-ou, Sora ajatteli.

Aerith nousi seisomaan ja antoi Soralle kylmän hymyn. "Tällä kertaa me lähdemme kaikki matkaan", hän sanoi.

"Kaikki Hollow Bastioniin?" Sora kysyi hämmästyneenä.

"Kaiken järjen mukaan löydämme sieltä vastaukset", Aerith painotti vastaukset –sanaa.

"Hee hee, riippuu mitä kysyy", Cid örvelsi nurkassa.

"Jos saan istua mahdollisimman kaukana Yuffiesta", Leon murahti. Nyt Sora huomasi, että Leonillakin oli suuri miekka. Yuffie näytti hivenen kalpealta kun hän hivuttautui Soran viereen.

"Tuo pahuksen valokuva! Pudotin sen kai vahingossa. Nyt Aerith tietää ja minun ja Cloudin sopimus on ohi!" Yuffie sadatteli. "Ja Cloud kun oli niin antelias tällä kertaa!"

Aerith kaivoi kaapista siivousharjan ja otti siitä varren aseekseen mutisten kuinka vähän he arvostivat hänen aseitaan.

He raahautuivat gummialukseen joukolla, tosin Cid piti jälleen ja kerran kantaa. Matkalla Sora ajatteli Rikua. Riku oli suojellut Soraa niin monta kertaa, eikö nyt olisi Soran vuoro tehdä jotakin Rikun hyväksi? Sora vannoi tällä kertaa taistelevansa. Tosissaan. Rakkauden voimalla. Ehkä.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

"Hiljainen paikka", Leon murahti kun he pääsivät Hollow Bastioniin. "Hiljainen. Ankea. Asumaton. Taidan muuttaa tänne."

Vesiputoukset pitivät jatkuvaa kohinaa.

"Ei heartlesseja?" Yuffie nuuhki ilmaa.

"Täällä hän on", Aerith sanoi varmasti. He eivät olleet varmoja tarkoittiko Aerith Cloudia vai Maleficentia, mutta olisivat veikanneet silti Cloudin puolesta.

"Rikun on pakko olla täällä", Sorakin sanoi hiljaa.

"Minä taihdan jäädhä lephäämään aluksheen", Cid mutisi ja sammui.

Hitaasti he lähtivät liikkeelle, kiipesivät jyrkännettä pitkin ylöspäin. Kun he pääsivät huipulle, Sora henkäisi syvään. Linna oli suuri, se oli mahtava. Siinä oli varmasti satoja huoneita, saleja, kerroksia.

"Suuret tyrmät", Leon sanoi ja vilkaisi Soraa. "Niistä ei niin vain paetakaan."

"Oletteko te käyneet täällä aiemminkin?" Sora ihmetteli.

"Vain tyrmissä", Leon kuittasi kädenhuitaisun kera.

Yhtäkkiä maa alkoi täristä ja puolet kallionkielekkeestä valui alas. Sora katsoi ylös ja näki Rikun kädet puuskassa leijumassa ilmassa.

"Mutta Riku! Mitä sinulle on tehty?" Sora huusi pelästyneenä. "Mistä sait nuo voimat?"

Rikun ääni ei ollut Rikun kun hän sanoi: "Anna minulle Keyblade niin jätän teidät henkiin. Olen armollinen; en välitä teistä. Kunhan annat Keybladen."

"Riku! Etkö muista minua?! Etkö muista miksi annoit Keybladen minulle?!" Sora huusi täysin hädissään. Oo-kkei, tämä ei ollut enää Maleficentin tekosia. Nuo voimat ja ääni, käyttäytyminen! Maleficent olisi käskenyt tappaa heidät!

"Riku kyllä muistaa", Rikun ruumiin ottanut mies nauroi. "Mutta minä en. Anna Keyblade."

"Kuka sinä olet?" Sora tuijotti Rikua silmät suurina.

"Olen Ansem, Pimeyden Herra", Ansem nauroi. "Minä vapautin heartlessit! Minä sain kaiken tuhon aikaan! No, poika, ojennas avain tänne."

"En! Riku antoi sen minulle", Sora puristi asetta lujempaa.

"Ai tuo on Riku", Leon mutisi. "Aika ilkiö Soran ikäiseksi pojaksi."

Yuffie pukkasi Soraa kylkeen. "Hän on suloinen. Pidä hänestä kiinni."

Sora oli kysyä mistä ihmeestä Yuffie tiesi, muttei kysynytkään.

Aerith kumartui puolustavaan asentoon jo valmiiksi, sauva tanassa. Aku ja Hessu seisoivat aseet esille heti etulinjassa.

"Ajattelitteko taistella, tyhmyrit?" Ansem nauroi. "Valitettavasti minulla ei ole aikaa."

Kädenheilautus ja jyrkänne sortui lisää jättäen Akun, Hessun ja Leonin roikkumaan tyhjän päälle.

"Anna nyt se avain, jooo-ookoo…."

"Sora, nyt annat sen miekan Ansemille", Yuffie ulvaisi ja ryntäsi Leonin luo.

"Älä anna", tuli yhtä aikaa Leonin ja Aerithin suusta.

"Anna!"

"Älä anna!"

"Anna!"

"Älä anna!"

Lopulta Sora oli aivan sekaisin ja Ansem pyöritteli silmiään. "Onko teidän pakko tehdä tästä näin vaikeaa?" hän valitti ja heilautti kättään. Jyrkänne sortui VIELÄ lisää ja Yuffie jäi roikkumaan reunalle ja Leon roikkui kiinni Yuffien jalassa. Aku ja Hessu putosivat. Aerith ehti loikata Soran luo ja otti tukea sauvallaan maasta joka yhä tärisi.

"Anna se *piip* *piip* *piip* avain sille *piip* *piip* *piip* äijälle!" Yuffie kirkui hänen sormiensa livetessä. "Haluatko tapattaa meidän kaikki senkin *piip* penska?!"

No, mitä Sora olisi voinut tehdä? Hän antoi aseen Ansemille, joka lähti käkätellen pois.

Sitten Aerith ja Sora kiskoivat Leonin ja Yuffien ylös Aerithin sauvan avulla.

"Sinne meni meidän valttikortti!" ärjyi Leon.

"Ja alas meni ankka ja kukkakeppi", Yuffie huomautti. "Rauha heidän sieluilleen."

"Ja me mennään eteenpäin", Aerith sanoi varmasti.

Sora ihmetteli kutistuneen porukan tyyneyttä. Taisivat olla oivallisia itsemurhakandidaatteja.

"Kyllähän sinä haluat pelastaa Rikun?!" Leon jatkoi ärjymistä. "Parasta on haluta kaiken kärsimyksen jälkeen!!"

He jatkoivat matkaa linnan pihaan. Sora oli valmis aloittamaan epätoivoisen parkumisen. Operaatio ei mennyt ihan niin kuin sen olisi pitänyt!

"Marssitaan suoraan vaan pikku pahattaren luo, alkaa kyllästyttää leikkiminen", Leon huokaisi. "Ja sitten etsitään tuo Ansem ja tuhotaan se. Piristy, Sora. Meillä on suunnitelma, kuten kuulit."

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Harmaahiuksinen mies lähestyi lohikäärmeen raatoa laahaten pitkää miekkaa perässään. Huone oli valtaisa pimeä sali ja se oli karmeassa kunnossa. Seinät olivat sortuilleet ilmeisesti kamppailun takia ja kaikki esineet oli rikottu.

"Hei Maleficent, et viittisi panostaa enempää sisustukseen", mies totesi kuivahkosti. "Maleficent?"

Raato korahteli ja sen silmät räpsyivät kiinni ja auki.

"Ei ole totta! Joku ehti ennen minua!" mies manasi. "Olit minulle varattu! Merkitsin sen kalenteriinkin! Olisit voinut soittaa ja ilmoittaa että tapaamista oli aikaistettu."

"Köh… Ansem, se oli Ansem! Hän vei oppipoikani, hän hyökkäsi oppipoikani kautta!" korahteli raato.

"Me ollaan aika julmia me pahikset, eikö ollakin?" mies huomautti.

"Ansemilla oli Keyblade!" korisi Maleficent ja sulki silmänsä, veti viimeiset henkosensa ja kuoli.

"Ei voisi vähempää kiinnostaa", murahti mies.

"Sephiroth!" mies kuuli huudon ja yhtäkkiä hänen kaulassaan roikkui Cloud. Cloud suuteli Sephyä poskelle ja silitti harmaita hiuksia.

"Vihdoinkin löysin sinut!" Cloud riemuitsi. Sitten Cloud kurtisti kulmiaan.

"Olet tappanut Maleficentin! Ilkimys! Minä halusin tehdä sen. Minulla oli kalavelkoja!" Cloud marmatti.

Sephy työnsi Cloudin sivuun.

"Ensinnäkin, minä en tappanut akkaa. Ansem ehti ennen minua. Toisenakin, mitä luulet tekeväsi? Olethan jo naimisissa Aerithin kanssa, etkö olekin?" Sephy siirsi miekkansa itsensä ja Cloudin väliin.

"Cloud!" ovensuulta kuului huuto. Se oli Aerith.

"Sephiroth!" huusi toinen ääni. Se oli Leon.

"Ja tuota noin…. lohikäärmeen raato?" Yuffie tapaili. "Maleficent, oletan?"

"Mitä on tapahtunut?" Sora kommentoi. "Onko kukaan nähnyt Rikua?"

Aerith lähti kävelemään päättäväisin askelin kohti Cloudia. Cloud perääntyi kiinni Sephyn kylkeen ja tarttui Sephyn hihasta kiinni. Aerithin käsi heilahti –ja osui maaliinsa. Yuffie voihkaisi. Sitten Aerith tarrasi kiinni Cloudin niskaan ja lähti raahaamaan tätä pois päin.

"Nyt Cloud tulet mukaani ja unohdat nuo likaiset fantasiasi!" Aerith messusi.

"Mutta Aerith! En ole enää kiinnostunut sinusta! Viettini vetää toisaalle!" Cloud ulvoi ja tavoitteli Sephyä.

"Kuules nyt pervo, lopeta ulina", Aerith käski.

"Mutta ennen sinua oli Zaaaaa-aaack! Et voi väittää että olisin täysheterooo-ooo!" Cloudin voihke kuului vielä kauas kun Aerith kiskoi häntä mukanaan gummialukseen.

"Aerithin missio: suoritettu", arveli Sephiroth ja naksutteli sormiaan.

Sora näki valoa hohtavan salin toisesta päästä ja lähti sitä kohti. Kukaan ei edes huomannut häntä, ilmeisesti he olivat liian huojentuneita Maleficentin kuolemasta.

Soran päässä vain jyski yksi ajatus: hänen oli kostettava Ansemille. Sora asteli toiseen huoneeseen ja joutui outoon valopyörteeseen. Sora taisteli tajuttomuuttta vastaan viimeiseen asti, mutta se oli hyödytöntä, sillä hän pyörtyi kuitenkin.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

End of the World… END OF THE WORLD… sanat iskostuivat suoraan Soran mieleen.

Sora nousi istumaan. Paikka oli vielä kammottavampi kuin Hollow Bastion. Sora käpertyi niin pieneksi kuin mahdollista. Hän pelkästi. Pelko teki hänen olonsa tukalaksi ja ilma kävi vaikeammaksi hengittää.

Soran olo oli orpo ilman Keybladea –okei, ei hän sitä kovin ahkerasti ollut käytellyt, MUTTA SILTI. Se oli ollut jotain RIKULTA. Soran mieleen lipui muistoja, palasia sieltä täältä, muttei mitään todellista.

Sora sulki silmänsä ja hoiperteli pystyyn. Tämä olisi Soran oma taisto, Soran taisto häntä itseään vastaan! Varjot eivät enää kasvaisi!

Sora otti tukea seinistä ja kompuroi eteenpäin. Hän pysähteli vähän väliä. Painovoima tuntui olevan moninkertainen. Lopulta Sora päätyi oven luo.

Väsyneenä Sora tuijotti olisi siellä. Niin olisi myös Riku. Antaa palaa. Sora työnsi oven auki ja keräsi voimansa astuakseen sisään.

Heti ensimmäiseksi Sora näki oman saarensa. Heissulivei ja taidan olla sekaisin, Sora hymyili hullun hymyä. Mitä jos sulkisin oven ja avaisin uudestaan?

"Tulit tämän pojan takia", Ansem nauroi astellessaan kohti Soraa erään pensaikon luota (liekö pitänyt rakkoa tyhjentää). Rikun ruumis liikkui juuri niin kuin Ansem halusi. Soran teki oikein pahaa katsella.

Ansem piteli Keybladea kädessään.

"Rakkaus voittaa kaiken, eikö niin? Mitä meinasit tehdä?" Ansem ilkkui.

"Minä-" Sora aloitti ja painovoima kiskoi häntä maata kohti. Oli järkyttävä huomata, että seisominenkin vaati ponnistelua.

"Minä-" Sora kakisteli.

"Anna tulla vaan, kyllä Riku kuulee sinut!" Ansem nauroi mielipuolisesti.

"Riku, tuota. Ihan sen takia tahtoisin sanoa… että jos minä kuolen… niin olisin todella halunnut jakaa sen paopuhedelmän kanssasi. Oikeasti. Ja tuota… taidan rakastaa sinua." Sora lopetti hengästyneenä.

"Wau, mikä puhe", Ansem huomioi vino hymy huulillaan.

Nyt tai ei koskaan, Sora ajatteli, keräsi täysin joka ikisen voimahippusensa ja tempaisi kengän jalastaan ja heitti sillä Rikua. Tai Ansemia. Se osui suoraan keskelle naamaa ja mahtoi satuttaa enemmän henkisesti kuin fyysisesti. Niin Sora ainakin toivoi. Sitten Sora otti toisen kenkänsä ja heitti senkin, ja se kolahti päähän.

"Rakastan sinua, Riku!" Sora ulvoi ja lähti juoksemaan Ansemia kohti uusilla ihmeellisillä ovimilaan. Ansem näytti hitusen pölähtäneeltä.

Sora hyppäsi täydestä vauhdista Riku-Ansemin kaulaan (hän erotti Ansemin silmissä pakokauhua) ja suuteli Riku-Ansemia suoraan suulle. Suudelma maistui verelle, kenkä oli kolahtanut sittenkin melko pahasti. Soran teki mieli oksentaa, mutta sen sijaan hän puristi Rikua tiukasti itseään vasten. Hän tunsi kuinka kuinka jokin kamppaili Rikun sisällä ja lopulta se jokin putkahti ulos; se oli Ansem. Ansem aineellistui vähän matkan päässä ja pyyhki suutaan.

"Senkin likainen kakara!" Ansem huusi ja hinkkasi kovempaa. "Senkin likainen homopari!"

"Anteeksi?" oven suulla seisoi Sephiroth miekkaansa nojaten ja hänen vieressään kiehnäsi Cloud. Ennen kuin Ansem ehti ajatella mitään, Sephy kumartui Cloudin puoleen ja Cloud nousi varpailleen ja he suutelivat.

Ansem alkoi kutsua heartlesseja paikalla ilmeisen järkyttyneenä.

"Iso-iso-iso-setä, älä viitsi", Sephy sanoi kyllästyneenä ja huitaisi kerran miekallaan. Kaikki heartlessit olivat kuolleet.

Nyt Cloud ja Sephy vilkaisivat toisiaan ja lähtivät juoksemaan kohti Ansemia.

"Hän on minun!" ulvoi Cloud ja kohotti miekkaansa tukevasti olalleen.

"En saanut hoidella Maleficentia, Ansem olkoon sijainen!" Sephy huusi ja kiristi vauhtiaan.

"Minun!"

"Eipäs kun minun!"

Pari epäonnista kamppausyritystä matkalla ja molemmat miekat pureutuivat yhtä aikaa Ansemiin. Auts ja ei mitään nättiä katseltavaa.

"Olkoon tämä sitten hääkakkumme", Sephy nauroi.

Soran huomio irtosi parivaljakosta (vaikkakin vastentahtoisesti) kun Riku alkoi liikkua ja puristi tiukasti Soraa. Sitten Riku köhi hieman ja lopuksi jäi nojaamaan Soraan.

"Ansem on ollutta ja mennyttä", Sora sanoi ihmetellen.

"Hyvä homma", Riku sanoi heikosti. "Ja jos oikeasti tarkoitit että rakastat minua, vielä parempi."

Yuffie ja Aerith tulivat pian perässä. Aerithin silmät olivat punaiset itkemisestä, ja Yuffie lohdutti häntä.

Porukka lähti yhdessä gummialukseen, tosin Sora oksensi matkalla ja Riku syljeskeli verta ja Aerith tuijotti Cloudin selkää kuin olisi halunnut lävistää sen jollakin. Cid oli yhtä tajuton. Leon ohjasi alusta.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

"On vielä loput keyholet sulkematta", huomautti Yuffie. "Kumpi ne lopulta sulkee, Sora vai Riku?"

Sora ja Riku vilkaisivat toisiaan. Leon heilautti kättään turhautuneena:

"Älä edes kysy! Katso heidän ilmeitään! Tietysti he tekevät sen yhdessä!"

"Mutta ensin", Sora sanoi, "menemme meidän saarellemme ja syömme paopuhedelmän. Se sovittiin jo."

Riku pörrötti Soran hiuksia..

"Paopuhedelmä…" Sephy sanoi ja katsoi Cloudia.

Lopulta porukka löysi itsensä Soran kotoa. Aurinko paistoi ja ahdistavuusasteikko oli nollassa. Sora ja Riku syöttivät hedelmää toisilleen kuin parhaat rakastavaiset, Cloud ja Sephy tarjoilivat palaset miekoillaan, ja Leon istui cidin kanssa tyhjentämässä suurensuurta viinapulloa. Aerith söi hedelmää suruunsa ja Yuffie mietti oliko se kenties arvokaskin.

Wakka, Selphie ja Tidus ilmestyivät kesken kaiken paikalle.

"Katos vaan, tiesinhän minä", Wakka arvioi Soraa ja Rikua. "Tiesinhän minä."

"Onnea sitten vain", Selphie nauroi.

"Kairi ei pääse vieläkään liikkeelle", tuuletti Tidus valtava virnistys naamallaan.

Sora halasi Rikua ja Riku naurahti. "Rakkaus voittaa kaiken, eikös se niin mennytkin?"

Taustalta kuului parkaisu kun Sehy oli hieman arvioinut miekkansa suunnan väärin.

Lokit kirkuivat taivaalla.

LOPPU

(Sephy pyyhki ihan oma-aloitteisesti veren pois Cloudin korvasta ja korvasi kyllä vahingon myöhemmin… omalla tavallaan ;D)

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Vähänkö ärsyttävää lukea omaa vanhaa tarinaa kun joka toinen sana oli varmaan Riku, plää. Toivottavasti en ikinä itse tule kokemaan noin obsessoitunutta rakkautta kuin mitä olen Soralle kuvannut...

Ja huomasiko kukaan tapettujen Disney-hahmojen määrää xD? Vihdoinkin päästiin myös Akusta ja Hessusta eroon, jee!