A/N: Yli puoli vuotta edellisestä luvusta! Oikeasti ihmiset potkikaa minua valveille ja hommiin, jos uutta lukua ei tule aina kuukauden sisällä. Minä tahdon aina unohtaa nämä, kun minulla on niin monta tarinaa kesken. :3

Luku 3.

"Ah...!"

Yao heikäisi hiljaa kivusta, kun eräs miehistön jäsenistä alkoi puhdistaa hänen olkapäänsä haavaa. Kiinalaismies puri hampaansa yhteen ja lohduttautui ajatuksella, ettei tämä sentään sattunut yhtä paljoo, kuin paidan pois ottaminen, joka oli liimautunut hyytyneellä verellä osittain haavaan kiinni. Sen poistamisen aiheuttama kipu oli ollut lähellä viedä Yaon tajun.

"Voisitteko suoristaa kätenne ja pitää sitä ylhäällä?" Mies pyysi. Yao teki työtä käskettyä ja ojensi kätensä kivusta irvistellen. Miehen olisi tehnyt mieli huutaa tuskasta, mutta hän yritti kaikin keinon pysytellä hiljaa. Hän ei halunnut herättää Kikua, joka oli viimein monen tunnin jälkeen edes hieman rentoutunut ja nukahtanut. Yao katse kulkeutui hitaasti sängyn nurkassa kippurassa nukkuvaan nuoreen mieheen, joka hengitti huomattavan raskaasti ja ynähteli välillä.

"Aaahh!" Kiinalaismies henkäisi tuskallisesti, kun hänen olkapäänsä ympärille alettiin kiertää sideharsoa.

"Noin. Nyt sen pitäisi olla kunnossa, mutta teidän ei kannata tehdä sillä mitään äkkinäisiä liikkeitä ainakaan viikkoon." Mies neuvoi, sipaisi ruskeita hiuksiaan silmiltään ja lähti kävelemään ovea kohti. Hän avasi oven ja pysähtyi sitten.

"Kertakaa jos tarvitsette jotain muuta." Mies virkkoi.

"Tuota... Oikeastaan... Voisitko käväistä kokin luona ja tuoda minulle lautasellisen keittoa ja kaksi lusikkaa." Yao pyysi.

"Toki." Mies hymyili ja oli juuri astumassa ovesta ulos.

"Kiitoksia Toris."

"Ei kestä." Torisiksi kutsuttu mies hymähti vielä oven raosta ja sulki sen sitten.

Oven lukon napsahdus ja sitten hiljaisuus. Vain Kikun raskas hengitys kaikui vähänväliä hytissä.

Ei mennyt kauvookaan, kun Toris tuli takaisin kantaen käsissään höyryävän kuumaa kulhoa keittoa.

"Tässä." Mies ojensi kulhon Yaolle. Vanhempi mies tarkasteli keittoa hetken aikaa hiljaa. Se oli ruskehtavan keltaista ja siinä lillui eri kokoisia vihreitä ja punaisia palasia.

"Mitä tässä on?" Yao kysyi epäluuloisesti ja katsahti Torista. Pienempi mies säpsähti hieman ja siirsi katseensa lattiaa.

"Tuota... minä... en … tuota..." Hän alkoi änkyttää.

"Sinä et uskaltanut kysyä?" Yao kyseenalaisti.

"Niin..." Toris myönsi hiljaa. Vanhempi mies naurahti, jolloin toinen nosti katseensa ja katseli tätä kummissaan.

"Oikeasti Toris, Ivan on poikaystäväsi pitäisihän sinun nyt häneltä uskaltaa kysyä mitä ruokaa hän on laittanut, vaikka hän onkin vähän pelottava." Yao virkkoi hymyillen.

"Niin tuota... kaiketi... mutta ei hän ole virallisesti edes minun poikaystäväni... me vain..." Toris alkoi selittää samalla, kun hänen naamansa muuttui punaisemmaksi ja punaisemmaksi.

"Ihan miten vain." Yao naurahti. Nuorempi mies lopetti änkyttämisen ja hymyili hieman – hänen suhteensa laivan kokkiin oli varsin arka keskustelunaihe, sillä mies ei ollut itsekkään oikein varma millainen suhde heillä oli.

"Kuten jo aijemmin sanoin, jos tarvitsette jotain kertokaa." Toris sanoi ja poistui pieni hymy kasvoillaan.

Yaoi katseli hetken nuoren miehen perään. Toris oli aivan liian kiltti. Hän ei osannut suuttua ja vielä huonommin hän osasi sanoa "ei" Ainoa asia missä hän saattoi nousta muita vastaan oli se, kun hän puollusti kahta nuorempaa veljeään.

Kiinalaismies hymähti hiljaa ja istahti kulho käsissään sängyn reunalle. Sänky tärähti hieman Yaon istuessa alas. Tämä sai Kikun ynähtämään ja avaamaan hitaasti silmänsä. Miehen katse vaelsi ympäri hyttiä ja lopulta keskittyi Yaoon. Tajutessaan vanhemman miehen olevan niin lähellä itseään Kiku ponkaisi istumaan ja peräytyi aivan sängyn nurkkaan kiinni. Yao mutristi huulian. Hän ei ollut vieläkään saanut herätettyä minkäänlaista luottamusta mikä oli tietenkin odotettavaa, sillä eihän nuori mies ollut ollut laivalla, kuin vasta noin kuutisen tuntia.

Yao vei katensä toiselle kulhossa olevista lusikoista ja sekoitti sitä hitaasti. Kulhosta leijui höyryä ja mieto varsin hyvä tuoksu, jonka Kikukin selvästi haistoi, sillä hänen mahansa murahti äänekkäästi. Miehen kasvoille levisi välittömästi pieni punastus ja hän yritti peittää murinan vetämällä jalkojaan vasten kehoaan. Yao ei voinut sille mitään, mutta hänen kasvoileen nousi pieni hymy.

"Tässä." Kiinalaismies sanoi ja ojensi keittoa täynnä olevan lusikan Kikua kohti. Nuori mies epäröi hetken, mutta taivuttautui sitten eteenpäin, siemaisi keiton nopeasti lusikasta ja perääntyi sitten takaisin. Tämä toistui kunnes kulho oli kokonaan tyhjä.

Yao pudotti lusikan käsistään tyhjän kulhon pohjalle ja laski sen sitten lattialle. Hän oli ollut aikeissa syödä samalla itsekkin, mutta koska Kikun ruokahalu oli ollut niin hyvä mies oli päättänyt syödä itse myöhemmin. Yaoi käänsi katseensa takaisin nuoreen mieheen, joka istui edelleen nurkassa. Kiku sipaisi sulavasti keiton jämät huuliltaan kielellään ja jäi sitten katselemaan hetkeksi vanhempaa miestä. Nuorukainen ei kuitenkaan ehtinyt kauvoo katsella Yaota, kun hän näytti muistavan jotakin. Kiku konttasi sängyn poikki ja ennenkuin Yao ehti tajuta mitään hän painoi huulensa tämän huulia vasten.