Luku 3.
Omakseni saan
Pitkään Tanska yritti nyhtää Norjalta ja Islannilta tietoa heidän seuraavasta kohteestaan, mutta molemmat käskivät vain suunnata ulapalle. Tarkkaa suuntaa ei siis ollut, he vain purjehtivat eteenpäin. Pari sataa vuotta sitten Tanska olisi nuorempana innostunut asiasta, horisonttiin purjehtimisesta vailla päämäärää, mutta nykyään se ei kuulostanut kiinnostavalta. Maailma oli jo kartoitettu, nyt tiesi törmäävänsä lopulta johonkin mantereeseen. Näillä merivirroilla he törmäisivät varmaankin ensimmäisenä itse Islantiin tai ehkä Norjaan, Grönlantikin saattoi tulla tutuksi. Viimeinen ei liiemmin oikeastaan olisi haitannut entistä viikinkivaltiota, sillä Grönland oli osa häntä ja samalla hänen hyvä kaverinsa, mutta tällä kertaa Tanska tiesi ettei Suomi takuulla ollut ikinä tavannut häntä. Jos he olisivat etsineet Islantia tai Norjaa, Ruotsi olisi voinut hoidella heidät jo aiemmin, mutta nekin vaihtoehdot kuulostivat… Viimeisiltä vaihtoehdoilta tämän tarinan pahiksiksi.
Eli suoraan sanottuna he eivät olleet menossa minnekään.
Tuli yö, mikä oli suhteellisen odottamatonta, sillä päivähän ei ollut kestänyt kuin vasta seitsemän kertaa niin pitkään kuin sen oikeasti olisi pitänyt. Kaikki olisivat halunneet käydä nukkumaan, mutta Norja piti jostain syystä pitkän puheen siitä, että joidenkin pitäisi valvoa puoli yötä, ja toiset valvoisivat toisen puoliskon. Selitys sisälsi haaksirikkoja, merihirviöitä, kostonhaluisia merirosvoja, tulivuorenpurkauksia ja muuta pelottavaa, mikä sai Tanskan ja Islannin menettämäänkin yöunensa. Lopulta Tanska ja Ruotsi päättivät ritarillisesti jäädä kannelle valvomaan puoleksi yöksi – kertojan huom; Oletan, että viikinkilaivoissa ei ole hyttejä, mutta tämä onkin Tanskan laiva. -, antaen veljesten nukkua aluksi.
Yö tuntui loppujen lopuksi pitkältä ajalta odottaa. Oli täysin tyyntä, tuskallisen pimeää ja pienoinen sumukin oli noussut illasta. Ruotsi oli löytänyt itselleen kohdan laivan keulasta ja hypisteli sormissaan Englannilta voittamiaan kuvia, kieltäen itseään jatkuvasti enää katsomasta niitä. Tanska puolestaan kulutti aikaansa upottamalla melaa veteen ja nostaen sen taas pinnalle. Kaksikko ei puhunut, vain odotti ja mietti. Lopulta hiljaisuuden rikkoi Ruotsi, joka pomppasi yhtäkkiä seisomaan.
Tanska nosti väsyneen katseensa häneen.
"Mitä nyt?"
"Minä kuulin jotakin." Ruotsi kuiskasi ja pälyili ympärilleen, "Se ääni tuli tuolta suunnalta." Hän käveli laidalle ja nojasi siihen, tuijottaen yön pimeyteen.
"Tuuli se vain tuivertaa." Tanska tuhahti ja heilautti airon takaisin laivaan sisälle, "Alat sinäkin kuulla harhoja ystäväi-"
"Tyst ny." Ruotsi sihahti. Tanska kurtisti kulmiaan, nousi ja käveli toisen valtion luokse.
"Mitä?"
"Kuulen sen taas… Ja ääni tulee lähemmäs."
Tanska kääntyi katsomaan ulapalle ja hetken kaksikko seisoi hiljaisuudessa. Sitten Tanskakin kuuli sen, kaukaisen liplattavan äänen, kuin laivan.
"Niinpä kuuluukin." Hän sanoi nojautuessaan myös eteenpäin, "Pitäisikö meidän herättää ne kaksi?" Ruotsi katsoi häntä lasiensa yli kuin sanoen: [i]Oletko hölmö? Haluatko joutua Norjan kuristettavaksi?[/i] Tanska mietti uudestaan.
"Totta, ei ehkä kannata… Näin turhan asian takia. Mutta jos siellä on jokin suurempi alus, minun laivani päätyy törmäyskurssille sen kanssa. Eikä tähän ole vielä asennettu edes valoja!"
"Ääni lähestyy…" Ruotsi murahti, "Mutta, en kuule moottorin ääntä." Tanska ymmärsi myös asian. Oli edelleen täysin tyyntä, purjeveneet eivät olisi kyenneet liikkumaan. Tällaisessa hiljaisuudessa heikonkin moottorin olisi kuullut jo hyvin kaukaa. Jopa soudettavan laivan olisi tunnistanut.
"Nyt jos se on joku merihirviö…"
"Shh!" Sihahti aivan uusi ääni, joka kylläkin kuului Norjalle, "Hiljaa." Hän oli varmaan herännyt, tai ehkä oli ollutkin valveilla ja nyt hän sipsutti äänettömin askelin kaksikon vierelle.
"Mitä?" Tanska kuiskasi määräävästi, vaatien tietoa.
"Me löysimme heidät." Norja sanoi vakaalla äänellä.
"Ehkä paremmin… He löysivät meidät."
Tanska kelasi hetken tilannetta mielessään. He siis olivat lähteneet merelle etsimään… Jotakin, joitakin ja nyt he olivat siis löytäneet heidät.
"Eli olemme nyt löytäneet heidät?" Tanska tarkisti vielä.
"Ei, vaan he ovat löytäneet meidät. Emmehän me ole edes etsineet heitä." Norja korjasi julman kylmästi, mulkaisten Tanskaa. Hän jäi kuitenkin tuijottamaan jotakin tämän vierellä, kohtaa missä Ruotsi Tanskan käsityksen mukaan seisoi.
"… Tai he ovat löytäneet hänet."
Tanska katsoi vierellään seisovaa Ruotsia. Sitten hän kääntyi ympäri ja hänen katseensa kiersi koko kannen. Sen jälkeen hän tuijotti lautasen kokoisten silmiensä kanssa Norjaa.
"Missä helvetissä Ruotsi on!"
Helvetti, se oli oikea sana kuvaamaan Ruotsin nykyistä olintilaa. Hän seisoi ahtaanoloisen kerrostaloasunnon keittiössä, jonka hajut ja ulkomuoto toivat hänelle mieleen ahdistavan poikamiesboksin. Tiskipöydällä kilpaa kohosivat pizzalaatikkokasat sekä tiskaamattomat tiskit, joista valtio epäili, ettei roskakoria oltu tyhjennetty varmaankaan viikkoihin. Mies irvisti ja kääntyi pois, saapuen pieneen pimeään, sotkuiseen olohuoneeseen. Ketään ei kuitenkaan näkynyt ja hän ihmetteli kovasti miten oli Tanskan laivalta yllättäen tällaiseen paikkaan joutunut.
Pienen hetken Ruotsi tarkasteli huoneen piirteitä, likaisia kalsareita ja roskia ja meinasi tehdä jo Suomet – suursiivota huusholli – kun joku pisti valot päälle.
"Herätkää ihanaiseni, nouskaa ja loistakaa!" Ääni Ruotsin takana sanoi julman iloisesti, "On taas uusi aamu, ja kuolevaisten maailmassa on rauha." Henkilö saapasteli mahtavine saappaineen Ruotsin eteen ja risti käsivartensa rinnalleen virnuillen pahaenteisesti.
"Mutta ei ole kauaa." Hän naurahti tarkastellessaan edessään seisovaa pohjoismaata kokonaisuudessaan.
"Hah, katsokaa nyt tuotakin." Preussi kikatti ja jatkoi saapasteluaan ympäri huonetta. Ruotsi huomasi nyt, että sohvalle oli pyllähtänyt kaksi muutakin hahmoa, joista toinen näytti olevan autuaan pihalla ja toinen virnuili yhtä julmasti kuin saksalainenkin.
"Nykäisen vain pikku narusta ja hänen koko maatansa vavisuttaa kaaos." Preussi oli löytänyt saapastelutiensä sohvalle ja nykäisi esimerkin omaisesti toisen sillä istuvista henkilöistä hiuksista, "Loistokas kaaos."
"Ai, helkkari, Preussi, älä revi minun kauniita kutrejani!"
"Mitä haluatte minusta?" Ruotsi murahti. Preussi katsahti sohvalla istuvaa, vähemmän pihalla olevaa henkilöä ja molemmat aloittivat samaan aikaan yhteisen nauramisen.
"Voi eieiei, eei Suéde!" Sohvalla istuva valtio naurahti ja pyyhkäisi vaaleat kutrinsa silmiltään, "Kyse on siitä mitä sinä haluat meistä."
Huone muuttui hiukan noiden sanojen jälkeen. Yllättäen Ruotsin edessä oli kaksi hiukan koristeellisempaa nojatuolia ja Preussi, sekä Ranska olivat yllättäen niillä istumassa toinen toistaan mahtipontisimmissa löhöysasennoissa.
"Olen siis Preussi, eripuran jumalatar." Punasilmäinen valtio esitteli itsensä virnuillen.
"Ja minä olen Ranska, jos et vielä tiennyt. Rakkauden jumalatar." Vaaleahiuksinen mies sanoi vinkaten silmäänsä. Ruotsi kallisti päätään ja kurkisti syrjäkarein vielä sohvalla istuvaa Espanjaa, odottaen, että tämäkin paljastaisi mikä jumalatar mahtoi olla.
"Ai, tuo on vain Espanja." Preussi teki sen välimeren valtion puolesta, "Se on meidän koira."
"Fusosososososo~" Kyseinen maa äänteli ja näytti tyytyväiseltä itseensä.
"Valmistaudu kohtaamaan kohtalosi Ruotsi!" Preussi naurahti julmasti, "Meitä on kaksi!"
"Et nous aimons tout ce qui est mal." Ranska jatkoi värssyä, mutta saikin saksalaisen nyrkistä otsaansa.
"Ei sitä laulua!" Hän ärähti, "Et sinä osaa tätä!"
"Pardon!" Ranska ulvahti.
Preussi mulkaisi vihaisesti vielä Ranskaa ja nousi sitten mahtavalta tuoliltaan.
"Juttu on nyt tämä." Hän alkoi selittää, "Tiedämme sinun etsivän Suomen entisiä,"
"Joten me nyt vähän helpotimme sinun hommaasi." Ranska täydensi lauseen, "Ja hoitelemme sinut nyt tässä alta pois."
"Niin, ei ole kivaa jos joku sellainen kuin sinä koskee suloiseen Suomeen!" Espanja, joka oli tähän mennessä ollut täysin ulkona keskustelusta, ilmoitti.
"Niinpä, eikö niitä nyt ole ollut jo tarpeeksi?" Preussi ärähti. Ranska katsoi häntä kuin hölmöä.
"Kuusi kappaletta! Se on kuules aika vähän!"
"Hyi olkoon, onko maailmassa olemassakaan sellaista maata jonka kanssa et olisi ollut edes yhtä yötä!" Preussi huudahti järkyttyneenä. Ranskan kasvoille levisi miettivä ilme, joka hitaasti kääntyi Ruotsiin.
"Onhan noitakin." Tämä virnisti.
"Hyi." Espanja sanoi sohvaltaan.
"Hei. Mitä te kolme nyt siis haluatte minusta?" Ruotsi toisti kysymyksensä.
"Voi hyvä jouluviini, eikö se nyt ymmärrä!" Ranska ulvahti ja valui nojatuoliltaan lattialle, "Meillä oli joskus menneisyydessä juttua Suomen kanssa, me olemme niitä jotka sinun tulee voittaa!"
"Mikä ei kyllä tule onnistumaan." Preussi lisäsi.
"Te? Kaikki kolme?" Ruotsia puistatti. Nyt meni viimeisetkin kunnioitukset tuota kolmikkoa kohtaan.
"Älä minua laske mukaan!" Espanja huudahti.
"Joo, Espanja ei ole Suomeesi koskenut." Preussi myönsi.
Ei se silti kuulosta yhtään hyvältä, Ruotsi ajatteli. Ranska/Preussi/Suomi. Se ei kuulostanut lainkaan hyvältä, ei missään mielessä. Hän ei halunnut tietää mitä heidän kolmen kesken tapahtui.
Ja yhteisen hyvän vuoksi, sekä sen, että ikäraja on näin alhainen, emme myöskään ikinä saa varmuudella tietää mitä niiden kolmen kesken tapahtui!
"Eli minun pitää voittaa teidät kaksi?" Ruotsi kysyi ja valmistautui taisteluun.
"Hmm, jotenkin niin." Ranska myönsi, "Mutta!" Hän nousi vikkelästi, mutta sulavasti ylös lattialta ja käveli Ruotsin luokse.
"Me olemme tehneet tätä jo niin pitkään, että meillä on hieman erilaiset… Rutiinit kuin jollain Angleterrella." Viimeisen sanan hän kuulosti sylkäisevän ulos.
"Niin, ei meitä kiinnosta tapella." Preussi sanoi viattomasti ja laski kätensä Ruotsin hartioille. Espanja, Ranska sekä Ruotsi katsoivat häntä kummissaan.
"No ei aina!" Preussi ärähti.
"Fusosososo…"
"Eli me vain järjestämme sinulle kaksi haastetta, leikkimielistä kilpailua. Jos pääset läpi, saat palkintosi." Ranska sanoi hymyillen ja laittoi myös kätensä Ruotsin hartialle.
"Kaksi haastetta?" Ruotsi murahti.
"Niin!" Preussi hihkaisi, "Eikä sinulla muuten ole vaihtoehtoja!"
"Hmmh…" Ruotsi mutisi, "Tehdään sitten niin."
"Hienoa!" Preussi sanoi ja laski irti, "Frankreich, sinun vuorosi."
Ruotsi tunsi terävän tönäisyn selässään ja huomasi lennähtäneensä taas uuteen paikkaan. Nyt tämä paikka oli vain yksi lyhyt kivisen tien pätkä, joka leijui keskellä ei mitään. Tien päässä leijaili itsekseen pieni rasia, jonka sisällä kimalteli hurmaava kihlasormus.
"Ensimmäinen haasteesi on yksinkertainen." Ranskan ääni kuului hänen takaansa. Valtio tepasteli lyhyen tien päähän ja pyöräytti kihlasormuksen rasiaa ilmassa.
"Kysyn sinulta kysymyksen, ja haluan kuulla totuuden. Jos huijaat, häviät pelin. Jos taas puhut, totta saat minulta tunnustuksen, että olet todella voittanut minut ja mukaasi vielä tämän ihastuttavan sormuksen."
"Hyvä on." Ruotsi sanoi, "Kysy."
Ranska virnisti.
"Kun palaat ristiretkeltäsi maailman halki voittamasta meitä ja muita, palaat todennäköisesti Suomi kainalossasi ja voit täysin rakastuneena vihdoin naida hänet täysin luvallisesti, ilman minkään Venäjän puuttumista peliin. Totuushan on kuitenkin katkeran julma: Suomi ei rakasta sinua takaisin. Kuitenkin, vaikka sitten fanityttöjesi avulla…"
"Menisitkö naimisiin hänen kanssaan?"
Ruotsi pysähtyi hetkeksi järkyttyneenä tuijottamaan sormusta joka leijui ilmassa. Hän ei oikeastaan ollut ajatellut asiaa. Enemmänkin tämän piti olla Suomen pelastusretki, välistä hän tuppasi unohtamaan mitä siitä seurasi.
Hän mietti hetken. Mietti toisenkin hetken. Sitten hän sai päätettyä vastauksen.
Ja sitten rukoillaan, että muistan kertoa joskus mitä hän vastasi, sillä sen aika ei ole vielä.
Voitonriemuinen hymy levisi Ranskan kasvoille.
"Minä tiesin!" Hän hihkaisi, nappasi ilmassa leijuvan rasian ja heitti Ruotsille, joka otti näppärän kopin ilmasta. Samalla hetkellä kun hänen sormensa kiertyivät puisen rasian ylle, tie hänen jalkojensa alla mureni ja hän huomasi tippuvansa tyhjyyteen. Ilmassa kaikui Ranskan hohotus hänen tippuessa alemmas, alemmas, alemmas…
Maailma muuttui jälleen hetkessä pohjoismaan pudotessa penkille. Hieman järkytyksen lievetessä hän huomasi olevansa tällä kertaa pienen pyöreän pöydän ääressä, keskellä saksalaista, hyvin tunkkaista baaria. Ympärillä pyöri, aivan, saksalaisia miehiä, naureskellen ja juoden. Eräät miehet baaritiskillä nauroivat erityisen kovaan ääneen kunnes yksi heistä huomasi paikalle ilmestyneen Ruotsin.
"Hei, pojat! Vieras saapui!" Hän huusi riemuissaan koko baarin väelle. Pienen hetken oli hiljaista, aivan pienen, ja sen jälkeen alkoi kuulua naurua, huutoja ja tuolien raapimista lattialla kun jokainen mies nousi ylös laseinensa ja saapui Ruotsin, kahden tuolin ja yhden pöydän ympärille.
"Joku hakee Gilbertin!" Joku huusi. Ruotsi katseli miehiä hieman kummissaan, näyttäen huomaamattaan nyrpeältä, vihaiselta, ja sai pari miestä hypähtämään kauemmas.
"Joko? Se samperin ranskalainen on varmaan pehmentynyt sitten viimekerran!" Kuului jostain tuttu ääni ja miehet tekivät tilaa platinapäiselle valtiolle. Tämä saapui käsissään kaksi kolpakkoa ja hän katseli Ruotsia hyvin nyrpeä ilme kasvoillaan. Sitten hän virnisti ja huudahti saksaksi jotain, saaden koko baarin nauramaan. Hän tuli pöydän luokse ja kolautti molemmat kolpakot sen päälle istuessaan itse tyhjälle pöydälle.
"Ei voi mitään, täytyy sitten itse hoidella sinut." Preussi virnisti, "Spanien!"
"Pérdon Romano, tengo gue ir." Kuului Espanjan ääni. Hetken kaikki paikalla olijat saivat kuunnella nopeaa sadattelemista italiaksi, kunnes Espanja pääsi tunkeutumaan ihmisporukan lävitse eteläisempi Italia hyvin tiiviisti takertuneena häneen. Ruotsi näki valtion ilmeestä tämän ottaneen pari olutta ennen hänen saapumistaan, mutta eipä näyttänyt Espanjaa moinen takertuminen haitata. Kolmanneksi pohjoismaa huomasi hieman vanhemmalla valtiolla kannateltuna kädessään mahtavan kokoinen tarjotin, jolla oli aika monta lasia erivärisiä juomia.
"Nyt katsotaan kumpi kestää paremmin alkoholia." Preussi vastasi mahtipontisesti. Ihmisjoukosta kuului pientä innostunutta ääntelyä.
"Tarkoituksena juoda vuorotellen lasit tyhjäksi, kyllä sinä tämän osaat." Saksalainen jatkoi Espanjan yrittäessä taiteilla laseja pöydälle, "Se, kumpi luovuttaa ensimmäisenä, on häviäjä."
Viimeinenkin lasi saatiin laskettua pöydälle Ruotsin vielä punnitessaan mahdollisuuksia. Hän tiesi kyllä Preussin loistavan viinapään, mutta hänellä itsellään oli yksi valttikortti. Oikeastaan parikin. Preussi kävi juomassa yleensä veljensä kanssa, tai noiden muun kahden hölmön, Ruotsin juomakavereita olivat puolestaan Tanska ja Suomi, molemmat Euroopan pahimpia juojia. Hän itse asiassa väitti edelleen voittaneensa jopa Tanskan joskus samanlaisessa pelissä, mutta siitä ei ollut virallista näyttöä. Preussi olisi ehkä heihin verrattuna helppo vastus.
Ihmiset ja pari valtiota odotti jännittyneenä Ruotsin vastausta haasteeseen. Tämä nappasi lasinsa silmiltään, laski pöydälle ja nojautui eteenpäin.
"Aloita." Hän sanoi. Yleisöstä kuului pientä naurua ja Preussin hymy vain levisi. Hän nappasi lähemmin lasin pöydältä ja joi sen nopeasti tyhjäksi. Hänen kolautettua tyhjä lasi pöydälle otti Ruotsi vuorostaan yhden lasin, ja tyhjensi sen.
Sama toistui monta kertaa ja lasien tyhjenemisvauhti vain hidastui. Myöhemmin Ruotsi ei olisi mitenkään saanut kerrottua miten he molemmat olivat lopulta päätyneet lattialle juomaan, ei sitä, miten saksalaiset pääsivät todistamaan harvinaista puheen ja naurun tulvaa ruotsalaisen suunnalta, tai pelin lopputulosta. Ei ollut harjoittelu ollut pahasta hyvässä seurassa, sillä viimeisen lasin kohdalla Preussilta pääsi mahtava röyhtäisy, eikä hän enää sen jälkeen pystynyt edes nostamaan lasia. Katsojien joukosta kuului hämmästynyt henkäys kun mahtava entinen valtio luovutti pelin kaatumalla selälleen lattialle kuolleen oloisesti.
"Sehän voitti…"
"Preussi hävisi!"
"Tämä on jotain huijausta!"
"Gilbert varmaan harjoitteli juuri tätä ennen, siitä se johtui."
"Aivan! Tuo on ainoa järkevä selitys."
Espanja – joka oli päässyt irti Romanosta – tepasteli Ruotsin viereen, joka istui lattialla lootusasennossa ja pidätteli oksennusta.
"Hei, sinä voitit!" Hän sanoi aurinkoisesti, "Nämä ovat sitten sinulle." Hän kumartui pistämään jotain Ruotsin rintataskuun.
"Adios!"
Tanska ja Norja istuivat edelleen Tanskan laivan kannella ja odottivat kärsimättömästi Ruotsin paluuta… Miten se ikinä tapahtuisikaan. Lopulta Norjan takaa kuului pieni tömähdys ja he näkivät laivan keulassa horjuvan naapurivaltionsa.
"Hän palasi!" Tanska huudahti iloisesti ja riensi tämän luokse, "Hei, millaista se oli?" Ruotsi nosti katseensa häneen ja Tanskan järkytykseksi hän hymyili leveästi, kuin alkaisi kohta nauramaan.
"Norja! Ne tekivät jotain hänelle!" Tanska parahti säikähtäneenä. Norja saapui kaksikon luokse ja tarkasteli Ruotsia.
"Nääh, ihan normaalissa humalassa, ei mitään hätää."
"Onko Ruotsi tällainen humalassa?" Tanska ihmetteli.
"Itse olet ihan samanlainen." Norja tuhahti, "Tule, autetaan tämä lepäämään."
"Vårt land, vårt land, vårt fosterland!" Ruotsi huudahti yllättäen, "Ljud högt, o dyra ord!"
"Mitäs se nyt?" Tanska hämmästyi.
"Suomen kansallislaulu, ei kannata säikähtää."
Aamulla taivas oli selkeä, sää oli hyvä purjehtimiseen ja he pääsivät jatkamaan matkaa, vaikkakin Ruotsi oli jätetty nukkumaan kannen alle. Islanti oli hieman vihainen siitä, ettei häntä oltu herätetty yöllä näkemään kaikkea, mutta hän piristyi päivän myötä. Lopulta hän sipsutteli Norjan luokse, joka oli ollut katselemassa ulapalle laivan keulassa.
"Veli… Mihin me mahdamme nyt olla menossa?" Norja katsahti saarivaltiota, mutta suuntasi katseensa takaisin mereen.
"Luoja tietää. Sanoisin meidän kuitenkin suuntaavan tämän pallon toiselle puolelle."
A/N
Maailman toisella puolella asustaa monia valtioita, ketä heistä Suomi on tapaillut menneisyydessä? Enää kolme maata jäljellä kun luvassa on luku 4: Yhteiskuntaan täysin sopimaton
Siinäpä se tällä kertaa… Meinasin, että kirjoitan ensiksi yhden luvun VTS:sää ennen kuin rupean tätä jatkamaan, mutta sitten päädyinkin tähän… Seuraavaksi sitten sitä!
Tämän luvun pääteemoja olivat siis Pokémon, Muumien Majakkajakso (Ruotsi oli Myy, Ruotsi oli Myy!) sekä Sinbad.
Halusin kovasti pistää Espanjan puhumaan omaa kieltänsä, mutta sitten tajusin etten osaa sitä kieltä vielä tarpeeksi hyvin. Oman nimen osaisin kyllä, mutta ei muuta… Jotenka tuo yksi lause oli google translationilla tehty. *häpeää*
Pérdon Romano, tengo gue ir = Anteeksi Romano, minun pitää mennä
Ja Ruotsin laulama laulu on todellakin Maamme-laulun ensimmäisestä säkeistöstä, pari ensimmäistä lausetta.
Romanosta olisi ollut kiva kirjoittaa enemmänkin : ( Ja Bad Friends trio 3 Tästä kolmikosta kirjoitan vielä joskus ihan oman mahtavan tarinan!
AINIIN! Tuossa kun Preussi ja Ranska alkoivat Pokémonia vetää Ranska lauloi jotain osaa Rakettiryhmän motosta lauluversiona. En tiedä sen suomennosta tai englannistamista, nappasin sen vain youtubesta.
