Tämä on tosi kakka chapu, meikäläistä taisi vähän ketuttaa aikoinaan… piti osa tekstistä sensuroida pois, kun se oli epämääräistä "hehehahahhahahhaaahalleluja" –mökellystä xD.
Hyvää juhannusta btw! :3
"Heh, olittehan te täällä", Sephy naureskeli. "Arvelinkin niin. Tossa olis kolttuja päälle…"
Cloud nyökkäsi ja häveliäästi kääntyi pukiessaan.
"Cloud, olet ihmeellisen hiljainen", Sephy kummasteli. "Eikö sinulla ole mitään sanottavaa minulle?"
Cloud veti kepin käteensä ja kirjoitti maahan "kiitos".
"Herranjestas!" Sephy hyppäsi pystyyn ja ravisteli Cloudia oikein olan takaa.
"Veikö merinoita oikeasti äänesi?!" Sephy raivosi. "Kyllä minä vielä sille näytän, menen ja-"
Cloud kiskaisi Sephyn hihaa ja osoitti Rikua.
"Hän on merinoita?!" Sephy tuijotti Riku7a epäuskoisena. "Veit kultani äänen, mitä?!!"
"En", Riku sanoi kuivahkosti. "En tekisi sitä, sillä jos tekisin, tappaisit minut."
"Ah, hyvä pointti", Sephy nosti peukkunsa pystyyn ja virnisti. "Hemmetin hyvä pointti, MUTTA KUKA NYT VEI KULTANI ÄÄNEN?!"
"Se oli Triton", Riku kohautti olkiaan.
"No sitten, asia on selvä", Sephy kohautti olkiaan Rikua matkien.
"Selvä?" Cloud raapusti hietikkoon.
"Tietenkin", ilkeä hymy levisi Sephyn huulille. "Nirhaan Tritonin, mitäs muutakaan."
Ja taas Sephyn murhalista pitenee, huokaisi Cloud mielessään. Sitten Cloudkin salli häijyn hymyn itselleen. Triton kyllä ansaitsi tulla suomustetuksi Sephyn miekalla…
Cloud meinasi juuri ottaa askelta, mutta hänet lävisti karsea kipu, joka lähti hänen jalkapohjistaan. Cloud kaatui suoraan Sephyn ojentuville käsivarsille kauhistunut ilme naamallaan.
"Onko sinulla jotakin kantapäässä?" Sephy hämmästeli ja nosti Cloudin ilmaan ja kohotti tämän jalkoja. "Ei ainakaan pitäisi olla…"
"Se varmaan liittyy jotenkin tähän tarinaan", arveli Riku. "Se yrittää sinnikkäästi kulkea oikeaa rataansa… muistathan; pieni merenneito tunsi jokaisella askeleella tikarinpistoja jaloissaan."
Cloud takertui tiukemmin Sephyyn ja tuijotti tätä tapan-sinut-jos-kehtaat-käskeä-minut-kävelemään –ilmeellään.
"Hyvä on, hyvä on… minä kannan" Sephy myöntyi.
"Onko Sora linnassa?" Riku tiedusteli kiinnostuneena. "Soralla on Keyblade… voisimme yrittää saada sen toimimaan ja palata omiin maailmoihimme."
"Muistakaa Triton", Sephy sanoi tiukasti.
Kun he kävelivät kaupungin läpi ihmiset alkoivat kerääntyä kaduille.
"Prinssi on vihdoinkin löytänyt morsiamen! Hurraa!" väkijoukko iloitsi ja heitteli kukkia parin päälle.
"Näytänkö minä niin tytöltä?" Cloudin ilme voihkaisi Sephyn sylistä.
"Minuun verrattuna kyllä näytät", virnisti Sephy. "Varsinkin kun neiti ei viitsi edes itse kävellä… auts!"
Cloud oli mäjäyttänyt Sephyä nyrkillä takaraivoon erittäin naisellisesti.
Kuningaskin ilmestyi linnan portille hämmästelemään poikansa edesottamuksia.
"Löysit vaimon", hän snaoi kuin puhuisi ihmeestä.
"Joo, joo… niin, vaimon ja vaimon", Sephy virnisti.
"Hän on suloinen", kuningas hymyili. Cloud painautui lähemmäs Sephyä ja yritti hakea tähän katsekontaktia. Haloo, hehän olivat vasta muuttaneet yhteen, vaimoksi nimittely ei ollut kohteliasta!
"Eikö olekin?" Sephy hymyili, kääntyi koko kansan puoleen ja suuteli Cloudia aivan fiilispohjalta
Yleisö kohahti ja alkoi hurrata.
"Eivät hurraisi jos tietäisivät mitä sukupuolta oikeasti olen…" Cloud mutisi ja Sephy vain nauraen vilkutti ympärilleen. Sitten Sephyllä välähti.
"Aaah! Sinä puhuit, Cloud!"
Cloud kosketti vaistomaisesti huuliaan.
"Minä puhuin!" Cloud kiljahti riemastuneena ja halasi Sephyä vielä lujemmin mikäli mahdollista (hänhän oli jo Sephyn sylissä).
"Tämä tarina on täysin syvältä", haukotteli Riku vieressä.
"Riku!" Sora juoksi portaille ja halasi Rikua niin, että molemmat lensivät nurin. "Joko me NYT voidaan lähteä?! Tämä maailma on täysin syvältä!"
Sephy ja Cloud tuijottivat Rikua ja Soraa.
"Kappas… pikkuiset jakavat jo ajatuksetkin", Seph ällisteli.
"Hyvä ettet sinä osaa lukea vielä minun ajatuksiani", Cloud sanoi nyrpeästi.
"Voi, kyllä osaan, kulti… juuri nyt haluaisit viettää hieman laatuaikaa kanssani", Sephy kuiskutti Cloudin korvaan.
"Eekh! Enkä!" Cloud punastui ja pudisteli päätään ja heilutti käsiään.
"Voi kyllä", Sepjy nauraa hekotti käheästi.
"Onko se mielikuvitustani vai onko tulevalla vaimollasi kumman matala ääni?" kuningas pohti Sephyn viersssä ja tuijotti epäluuloisesti Cloudia.
"Urk", Cloud äännähti.
"Älä kiusaa herkkää kultaani", Sephy astui kauemmas kunkun luota. "Ympäristö vain hermostuttaa häntä."
Yhtäkkiä Keyblade alkoi loistaa Soran kädessä ja HUMPSISTA he katosivat portailta.
"Sora! Onko sinulla aavistustakaan minne olemme menossa?!" kiljui Riku keskellä tyhjyysavaruutta.
TUMPS!
"Aaah, taasko linna?!" vaikersi Cloud ja yritti nousta seisomaan. Kivilattia oli kumman kylmä ja ennen kaikkea kova.
"Taidan olla taas kuningas", Sephy koetteli kruunuaan. "Tai prinssi… tai-"
Sephy kääntyi Cloudiin päin ja veti terävästi henkeä.
"Mekko?!!"
"Mitä?" Cloud kysyi ja tajusi prinsessamekkonsa.
"Sano että se on vain puku! Eihän minussa ole mikään ole muuttunut?!" Cloud panikoi.
"Eh, olet ennallasi", Sephy huokaisi ja pyyhkäisi otsaansa.
"No sehän hy-", Cloud yritti taas nousta seisomaan ja alkoi parkua.
"Mitä mitä mitä?!" Sephy ryntäsi Cloudin viereen.
"Jalkani!" Cloud ulvoi.
"Ei voi olla, mehän ei olla enää siinä maassa", huomautti Seph.
"No kyllä se on! Tee jotain!"
"Okkei, mitäs jos ekaksi otetaan vahvat ryypyt ja mietitään sitten?" Sephy ehdotti ja etsi viinipulloja kaapista, salalokerosta.
"Mistä tiesit että se oli siellä?" Cloud kysyi ihmetellen ja osoitti pulloa sormellaan.
"Minä vain tiesin", Sephy kohautti olkapäitään.
"Mikä maailma tämä sitten on?" Cloud kysyi hihitellen hetken kuluttua. Stressi ja epätoivo tapaavat aiheuttaa hysteriaa. Plus sitten muutama pullollinen viiniä jaettuna kahteen pekkaan.
"En tiedä, en välitä", Sephy mumisi.
"Väsyttää. Tules viekkuun, Cloud…"
Cloud ryömi Sephirothin syliin ja he molemmat nukahtivat.
"Tämä maailma on syvältä", Sora mutisi.
"Niin muuten onkin", Riku kurnutti.
"Ollaan sitten virallisesti kääpiöitä", Sora murjotti.
"Jeh", Riku myönteli.
"Paska homma", Sora huokaisi.
"Erittäin", Riku lysähti lattialle.
Sephy ja Cloud lähtivät harhailemaan linnassa ympäriinsä ja yhtäkkiä löysivät itsensä kellarista. Siellä oli pimeää ja hämähäkkejä ja tyrmiä.
"Mitenkäs me tänne eksyttiin?" Sephy katseli silmät suurina ympärilleen.
"Se on se sinun kuuluisa suuntavaistosi", marmatti Cloud Sephyn sylistä.
"Hei sylikoira, turha valittaa", varoitti Sephy. " Voin jättää sinut tuonne tyrmään istumaan etkä ikinä pääse pois."
"Ei saa olla ilkeä", Cloud nyyhkäisi.
"Hei! Tuolla on omenoita!" Sephy huomasi täyden korin.
"Ne on kuitenkin vanhoja ja nahistuneita, Sephy, mennään ylös, tämä on epäilyttävää", Cloud valitti ja takertui tiukemmin Sephyyn. "Muista, tämä on jokin tarina, tässä on joku ansa-"
Yhtäkkiä kuului kauheaa rääkymistä ja suuri musta korppi hyökkäsi Cloudin ja Sephyn kasvoja kohti kynnet ojossa.
Sitten se yhtäkkiä turposi ja posahti höyhenpöllyksi, ja sen sisältä tippui punainen omena maahan. Omena kiilteli ja loisti ja oli niin hieno kuin omena vain voi olla.
"Ääni sisälläni sanoo, että sinun Cloud pitää syödä tuo omena", Sephy sanoi hymyillen.
"Enkä syö! Siinä on ihan varmasti myrkkyä!" Cloud vastusti.
Pienen tappelun jälkeen Cloud joutui kuitenkin syömään omenan ja ooh amazing tapahtui ihme! Kun Sephy rysäytti hänet sylistään maahan Cloudin jalkapohjiin ei sattunut enää! Hallelujah!
"Mitä tapahtui?" Cloud kummasteli ja otti muutaman askeleen. "Voin kävellä taas!"
"Good for you", Sephy tuumasi. "Otetaan tuo omenakori mukaan jotta saadaan matkaevästä."
"Tämä tarina!" huudahti Cloud.
"Niin?" Sephy nosti korin syliinsä.
"Tämä on ihan varmasti Lumikki ja Seitsemän kääpiötä! Missä muussa tarinassa olisi omenia?!" Cloud vaahtosi. "Sora ja Riku ovat varmaankin sitten kääpiöiden mökissä!"
"Ja missäs se mökki on?" Sephy kysäisi.
"Jossakin tuolla metsässä", Cloud viittoi epämääräisesti sinne tänne.
